Muutoksia suunnitelmiin

Täällä on alkanut olla kevättä rinnassa oikein urakalla. Varmaan ensimmäistä kertaa ikinä meillä kolme frettinaaraista pamautti kiiman päälle lähes samanaikaisesti. Olin osannut jo aavistella jonkinlaisen hormonimyrskyn olevan tulossa, kun jo alkuviikosta kantoboksi oli kannettu täyteen pehmoleluja, ja junnulauma hyppi toistensa niskoissa. Mutta että puoli junnulaumaa kerralla. Siinä lähti sitten aamulla Sariannallekin viesti, että mitä tehdään tuon Nutellan kanssa, kun Sariannalla on siihen jalostusoikeus. Että isketäänkö uusi implantti sillekin, vai haluaako Sarianna käyttää sitä nyt, kun neiti on sitä mieltä että miestä olisi saatava. Sarianna tuumasi asiaa hetken, ja totesi että hänellä on neidille sopiva sulho sopivasti kiimassa. Eli vastoin alkuperäisiä suunnitelmia meiltä lähdetään tänä vuonna sittenkin mammailemaan, ja koska Nutellan kiima on alkanut nyt, astutus on todennäköisesti jo parin viikon sisään. 

Mowgli & Nutella

Viimeistään alkuviikosta pitääkin sitten varata hormoni-implanttiajat Lystille ja Huiskulle, että saadaan ne hyvässä lykyssä pois kiimasta ennen Nutellan ja Mowglin treffejä. Sariannalla kun on kolme kiimapoikaa kotona, niin todettiin että treffit voi olla parempi sopia taas tänne. Etenkin kun meilläkin on nykyään se optio, että osan porukasta saa tarvittaessa vaikka kokonaan eri rakennukseen, mikäli muiden kiimat eivät ehdi laskea ennenkuin Nutsku on astutusvalmis. Lystinkin suku kun on tunnetusti ollut aika sikiävää sakkia, niin sen kanssa ei oteta pienimpiäkään riskejä. 

Oma pentukuume tulee tämän myötä pahenemaan todennäköisesti ekspotentiaalisesti, mutta sovittiin Jussin kanssa että ellei Nutella synnytä tyyliin yksisarvista (mikä voisi tässä tilanteessa olla esimerkiksi musta angora naaras), meille ei tule pentueesta pentua. Meillä kun on jo yksi Nutellan jälkeläinen ja muutenkin iso lauma. Mutta aina voi silti toivoa, että sinne ilmaantuisi se yksi yksisarvinen muun porukan sekaan. Mutta jos joku muu haaveilee itselleen suklaanäätyliä todennäköisesti enemmällä kuin vähemmällä tukalla, kannattaa laittaa viestiä Sotatanssin frettilän suuntaan. Pentueeseen kun odotetaan suklaan värisiä pentuja puolipitkällä ja pitkällä karvalla.

Projektia pukkaa

Vapaa viikonloppu on auttanut taas edistämään muutamia juttuja kotona. Ensimmäiseksi itselle tuli uusi lelu keittiöön, kun sain Jussin vakuutettua siitä, että voisimme oikeasti hyötyä vakuumikoneesta. Se kun paitsi nopeuttaa lihojen pakkaamista, se myös auttaa pakkaamaan ne aiempaa ilmatiiviimmin, mikä sekä edistää niiden säilymistä pakastimessa, kuin pitää ne paremmin suojattuna myös sulatusvaiheessa. Meillä lauman koosta johtuen suositaan lihoja ostettaessa 10-20 kilon suurkuluttajapakkauksia, ja kun niihin yhdistää sen, että haluan pitää ruokinnan mahdollisimman monipuolisena, meillä saattaa olla lihoja enimmillään pakastimessa jopa satakunta kiloa, jos eri tuotteiden täydennykset osuvat samoihin aikoihin. Vaikka näilläkin määrillä lihojen kierto saadaan pysymään pääsääntöisesti selvästi alle kuudessa kuukaudessa, vakuumointi auttaa entisestään siihen, ettei mikään pääse kuivahtamaan pakastimessa. Miinuspuolena hommassa on toki sama kuin annospussittamisessa muutenkin, eli muovinkulutus. Vakuumipussitkin kyllä periaatteessa kestäisivät myös pesua ja uudelleenkäyttöä, mutta myönnän suoraan, että koska meillä pusseissa säilytetään pääasiallisesti raakaa broileria ja muita raakoja lihatuotteita, en ole uskaltanut lähteä pussien pesemiseen, koska pelkään että en saisi pestyä ja kuivattua niitä niin huolella, ettei niihin jäisi bakteereja. Ja koska meillä lauma raakaruokailee, lihoja ei missään vaiheessa kypsennetä niin, että bakteerit kuolisivat ruuan valmistuksen yhteydessä. Muovirasioitakin mietin joskus, mutta koska meillä annoskoot ovat vuosien saatossa vaihdelleet useaan otteeseen, ja lihat olisi hyvä saada pakastettua mahdollisimman ilmatiiviisti, purkkien käyttö vaatisi satojen erikokoisten purkkien reservin. 

Vakuumikoneella lihat sai pakattua paljon tiiviimmin paljon nopeammin <3

Riistaa ja heppaa autotallin pakastimessa

Vakuumikoneelle ja sen pusseille löytyi keittiöstä valmiiksi tyhjä laatikkokin

Lauantaina tulikin juuri sopivasti 20 kilon lihakuorma, niin vakuumikone pääsi heti tositoimiin. Kone vakuuttikin hyvin nopeasti helppokäyttöisyydellään. Voin myös myöntää, että ehkä yhtenä pienenä taka-ajatuksena koneen hankinnassa oli myös meidän tuleva kummipoika Isaac, eli siskon perheen tuleva sfinx-poika. Nyt kun pakasteet saa paremmin säilyvään muotoon, on niitä helpompi pakata välillä myös viemisiksi yhden kissan talouteen - olkootkin että yksi kasvava lapsi vastaa yleensä helposti useampaa aikuista. Kaikkia tuotteita kun ei kuitenkaan löydä yhtä helposti pienissä erissä. 

Toinen pidempään hankintalistalla ollut asia, mikä saapui sunnuntaina on frettihuoneen sohva. Itse istun kyllä sujuvasti lattiallakin riippumatta siitä, olisiko muunlaisia istuimia saatavilla, mutta silti aina välillä tulee tilanteita, että joku muu haluaisi istahtaa hetkeksi junnujen sekaan, eikä huoneessa ole tähän asti ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin se lattia. Niinpä esimerkiksi Jussi ei ole pystynyt istumaan huoneessa, ja viettämään sielä aikaa. Yleensä tämä ei toki ole ongelma, sillä kun portin avaa, junnut ovat kyllä mielellään valloittaneet olohuoneen sohvat, ja tulleet sinne seuroihin. Mutta nyt kuitenkin tämäkin puute junnujen huoneen varustelussa on korjattu. Realistina valitsin frettihuoneeseen sohvan joka on paitsi kompaktin kokoinen ja pirteän värinen, jossa on myös sellaiset päälliset, jotka saa irroitettua tarvittaessa kokonaan pesuun, ja jonka runko on helposti pyyhittävää metallia. Samalla frettihuoneeseen myös tilattiin uudet pesukoneeseen helposti mahtuvat matot, jotka eivät ole vielä tulleet. Etenkin frettien oman huoneen kohdalla helposti pestävät materiaalit ovat pop, sillä osa tyyppien ruuista sotkee aika paljon, sen lisäksi ettei laumaa voi hyvällä tahdollakaan sanoa täysin sisäsiisteiksi. Jossainkohtaa pitäisi kyllä silti investoida myös kunnon höyrypesuriin tekstiilipesurin lisäksi, sillä junnujen huoneessa on kaikesta huolimatta myös kissojen kiipeilypuita, joita ei voi sanoa suunnitellut helppo puhdistettavuus edellä. Junnuista uusi sohva oli selvästi hitti, ja se otettiin heti käyttöön myös kiipeilyyn. 

Näätähuoneen uusi sohva <3 Taustalla huomaa hyvin, että kun kaikki kestopissa-alustat ovat pesussa, niitä pienempien kertakäyttöalustojen kanssa osumatarkkuus on normaalia enemmän hukassa.

Kolmanneksi otettiin jo pari askelta eteenpäin sen yhden ison haaveen suuntaan, ja pian päästään oikeasti laskemaan viikkoja siihen että meillä on terassitarha. Otin joitain viikkoja sitten yhteyttä Porkkala Productioniin, josta olimme päättäneet tilata tarhan, ja kysyin tekevätkö he sattumalta myös mittauskäyntejä, sillä meillä olisi yhtenä lisähaasteena se, että tarhasta pitäisi saada myös fretinpitävä. Firmasta ilmoitettiinkin, että he olisivat torstaina Turussa, ja voisivat tulla mittaamaan tarhanpaikan silloin. Eilen saatiin sitten hintatarjous tarhasta, ja päätimme hyväksyä tarjouksen. Nyt sitten odotetaan, että löytyykö asennusaikataulusta tilaa jo maaliskuulle. Alkuun tarha tulee olemaan käytössä valvonnan alla, mutta tavoitteena on, että pidemmän päälle tarhaan tulisi 24/7 vapaa kulku sekä frettihuoneen ikkunasta että mahdollisesti myös kissanluukulla takaovesta, jotta kaikkien yläkerrantyyppien olisi mahdollisimman helppo käyttää tarhaa. Nykyään kun kissanluukkujakin löytyy jo sirulukijalla varustettuna, niin takaoven luukun voisi ohjelmoida vain kissoille, kun Jussi ei halua freteille ihan yhtä vapaata kulkua olohuoneeseen, koska pleksiportin ollessa auki sieltä pääsee myös portaikkoon ja sitä kautta mummujen aitaukselle. Mikäli tämän projektin kanssa kaikki menee hyvin, mielessäni on jo useampi muukin projekti, minkä mielelläni myös tilaisin saman firman kautta.  

Mintun hammaslääkäri

Mintun leikkaus oli eilen, ja kaikki meni hyvin. Ennen leikkausta itseä kyllä jännitti kauheasti, kun oli ehtinyt lukea kaikkia juttuja siitä, kuinka pahaksi FORL voi mennä. Minttu vietiin eläinsairaalalle heti aamusta, ja neidin ilmoitettiin olevan noutokunnossa iltapäivällä, kun on ehtinyt kunnolla herätä. Jussin eläinsairaalasta aamupäivällä saama puhelu oli kuitenkin heti rohkaiseva: poistokuntoisia hampaita oli vain neljä, ja ne saataisiin kaikki pois yhdellä kertaa. Maanantaina vielä hyvin näkynyt paise oli saatu hoidettua antibiooteilla jo lähes täysin, eikä sitä juurikaan enää edes näkynyt. Se ei siis vaatinut enää mitään toimenpiteitä. Kaikenkaikkiaan homma vaikutti siis menevän paremmin kuin olimme osanneet edes toivoa - ja menikin. 

Iltapäivällä haettiin klinikalta hyvin äänekäs potilas, joka ilmoitti että boksissa jumissa oleminen on ihan kamalaa ja automatkakin perseestä. Siinä kohtaa sitä oli kuitenkin vain iloinen, että toinen jaksoi protestoida. Yksi pieni juttu eläinlääkäriä oli kuitenkin vielä mietityttänyt - Mintulla kun vaikutti olevan ulostemassaa kertyneenä suolessa. Kyseli sitten kovin, että onko Minttu käynyt normaalisti tarpeillaan. Kunnon neitikissana Minttu ei harrasta yleisövessailuja, joten oli tunnustettava, että viiden kissan kanssa aika mahdoton sanoa, kun Minttu käy aina tarpeillaan omassa rauhassa. Niinpä Minttu sai oman sairastuvan kylppäriin, että saa rauhassa lepäillä operaation jäljiltä, ja pystytään paremmin tarkkailemaan, miten käy asioilla.

Perjantailoikoilua kylppärinmatolla mitä parhaimmassa seurassa <3

Nyt meillä onkin kotona hyvin halipulainen kissa, joka ei tunnu edes muistavan missään hammaslääkärillä ikinä olleensakaan. Sen sijaan sen on mahdoton ymmärtää, miksi sitä jumitetaan kylppärissä ja odotetaan jotain kakkelia. Ainahan kakkelit ovat tulleet kun ovat tullakseen. Niinpä päädyin itsekin tänään kotiuduttuani viettämään reilu kolmisen tuntia kylppärin lattialla Mintun seurana, sillä eihän se ole reilua toista yksinään jumittaa. Pehmeä kylppärinmatto lattianlämityksellä on itseasiassa yllättävänkin mukava pitkän työviikon päätteeksi. Mutta koska Minttu selvästi kaipaisi jo enemmän reviiriä, eikä kakkaa vieläkään näy, lähetettiin Jussi ostamaan neidille Levolacia, että saadaan maha toimimaan. 

Jatko-ohjeina tästä eteenpäin oli hampaiden harjailun opettelua sitten kun suu on ehtinyt kunnolla toipua. Maanantaina aloitettu antibioottikuuri syötetään nyt loppuun, ja annetaan kipulääkettä aiemman ohjeen mukaan. Jossain välissä olisi hyvä käydä verikokeissa, ja katsoa ainakin kilppariarvot, että saadaan suljettua mahdollisia sydämen sivuäänen aiheuttajia pois. Sillä ei kuitenkaan ole kiire, sillä eläinlääkärikin piti todennäköisimpinä, että sivuääni johtuu lähinnä stressistä. Uutta hammasröntgeniä suositeltiin viimeistään vuoden päästä, jotta nähdään miten tilanne suussa on kehittynyt. Verrattuna pelättyyn 2-3 käyntiin heti lyhyellä aikavälillä ja sen jälkeen kontrollit puolivuosittain päästiin siis hyvin vähällä. Tällä hetkellä tämä ei tunnu yhtään pelottavammalta kuin nuo frettimummuskojen hammasrempat - paitsi että koska syöpymät eivät näy, kontrollointi on muistettava tehdä klinikalla.

Aino 2v

Tämän vuoden synttäriputki lähti käyntiin, ja ensimmäisenä synttäreitään juhlii Aino, joka on myös porukan ainoa helmikuussa syntynyt. Aino on yhä tyylilleen uskollisesti täydellinen diiva, ja totaalisen isin tyttö niin hyvässä kuin pahassakin. Oikeastaan täysien vuosien sijaan Ainon luonteeseen olisi sopinut paremmin juhlia 16 kuukautisia reilu puoli vuotta takaperin, että oltaisiin voitu laittaa pystyyn kunnon Sweet 16 -bileet. Tosin en yhtään epäile, etteikö Aino olisi täysverinen diiva vielä 14 vuoden päästäkin. Aino osaa tehdä itsensä kuuluvaksi, ja on ehtinyt käydä myös monet palaverit hoivakotien hoitajien kanssa siitä, kuuluuko Jussin työtehtäviin puhelimeen vastaaminen hänen tehdessään etätöitä. Ainon mielestä ei voi kuulua, ja se mielipide ei ole voinut jäädä kuulematta myöskään langan toisessa päässä.

Hyvää syntymäpäivää Aino 2-vuotta!

Aino kun nähtiin neiti ensimmäisen kerran <3

Hampilääkäriin mars!

Ystävänpäivä meni aika kaoottisissa merkeissä. Olin työssäoppimassa, ja ilmoittanut Jussille jo valmiiksi, että Jussi saisi hoitaa päivällisen ideoinnin ja toteutuksen, sillä minulla olisi illalla kotiintullessa edessä vielä valinnaisen pieneläimen viimeinen etätehtävä, sekä seuraavan päivän tenttiin luku. Aamulla ennen lähtöä heitin kuitenkin kissoille pikaisesti aamupalat, sillä Jussilla oli vapaapäivä, enkä halunnut kissojen menevän valittamaan palvelun hitaudesta. Yleensä koko viiden jengi ryntääkin keittiöön viimeistään parin kehoituksen jälkeen, mutta sunnuntaiaamuna Minttua ei näkynyt. Pienen skannailun jälkeen bongasin sen makuuhuoneesta sängyn alta. Samassa hetkessä totesin, että en saisi maaniteltetua tai kaivettua sitä sieltä herättämättä Jussia, kun se nyt jostain syystä oli sitä mieltä, ettei aamupala ole vaivan arvoinen. Aamupäissäni en miettinyt asiaa sen kummemmin, etenkin kun Minttu oli viime päivinä taas vähän nirsoillut, vaan nostin Mintun kupin jääkaappiin, ja laitoin Jussille viestiä että tarjoilee sen kun herää.

Morkkis olikin melkoinen kun Jussi soitti muutamaa tuntia myöhemmin. Hänkin oli koittanut ensin pyytää Minttua aamupalalle, ja sitten houkutella sitä kupin kanssa pois sängyn alta. Koska Minttu ei edes kupin nähdessään osoittanut mitään mielenkiintoa aamupalaan, Jussi alkoi huolestua ja kiinnitti enemmän huomiota Mintun suun seutuun. Saatuaan Mintun kaivatuksi pois sängyn alta asia varmistui: Mintun alaleuka oli turvoksissa. Se ei siis nirsoillut, vaan sen suu oli todennäköisesti erittäin kipeä. Koska syömättömyys ja suun ongelmat ovat kissoilla aina vakava juttu (kissat eivät kestä yli 20 tunnin paastoa), Jussi laittoi välittömästi viestiä Mintun omistajille ja otti yhteyttä päivystykseen. Päivystyksestä kuitenkin todettiin, että koska meillä oli kaapissa kipulääkettä, voisimme hyvin antaa sitä, ja katsoa alkaako kissa sen jälkeen syömään. Se kun olisi kuulemma aikalailla se, mitä päivystyksessäkin ehdittäisiin ja pystyttäisiin nyt tekemään. Mikäli Minttu saisi syötyä kipulääkkeen kanssa, se pärjäisi kipulääkkeellä alkuviikkoon että sille saa varattua ajan. 

Hitaiden aamujen halikaveri

Itse koitin yhtä aikaa keskittyä töihin ja kuuntelemaan Jussin tilannepäivityksiä kotoa ja ajanvarauksen suhteen. Jussi viesteili sitten Mintun omistajien suuntaan, ja puhui heidän kanssaan puhelimessa. Lopulta Jussi päätyi varaamaan Mintulle ajan Turun omaeläinsairaalaan seuraavalle päivälle. Ajanvaraukseen omat haasteensa toi myös se, että meillä oli normaalista poiketen vain yksi auto käytössä, sillä Jussin auto oli viety takuuhuoltoon, sillä aamuluentojen ja tentin takia en ollut olettanut poistuvani maanantaina kotoa. Mutta onneksi Jussi sai sitten sumplittua ajanvarauksen omiin työkuvioihinsa sopiviksi, niin en joutunut lähtemään bussiseikkailulle Mintun kanssa. Kipulääke onneksi pelasti illan, ja kipulääkkeen alettua kunnolla vaikuttaa, Minttukin uskaltautui enemmän esille, ja suostui jopa syömään palalihaa ja nappuloita. Saatiin siinä sitten pienet puskut ja kehräyksetkin.   

Maanantaina oli aika tuskaa koittaa keskittyä tenttiin, kun huoli painoi jo kovasti. Tentissä oli kaikkiaan viisi osa-aluetta: kasvatus, koulutus, taudit, eksoottisten hoito ja eksoottisten tunnistaminen. Etenkin tautiosiossa olisi huomattavasti mieluummin kirjoittanut esseetä kissan suuongelmista kuin nivelrikosta, sillä päässä pyöri koko ajan mikä Mintulla voisi olla, ja millaiset ennusteet mihinkin tilaan liittyisivät. Mintun omistajat kun olivat suoraan sanoneet, että mikäli hoitoennuste olisi että suun kuntoon saaminen vaatisi useita kalliita toimenpiteitä, lopetustakin pitäisi miettiä.Kuitenkaan vielä siinä kohtaa kun pakkasin Mintun boksiin ja latoin sen Jussin matkaan en osannut edes kuvitella, etten ehkä näkisi Minttua enää. En ennenkuin Jussi soitti, ja ilmoitti että suussa saattaa olla kasvain, ja että suu päästäisiin kunnolla tutkimaan, Minttu on nyt rauhoitettavana ja menossa hammasröntgeniin.

Prinsessa Minttu

Siinä sydän jätti pari lyöntiä väliin, kun siihen asti olin jotenkin ajatellut, että pahin skenaario olisi kissoilla hammassyöpymiä aiheuttava FORL, jolloin Mintun omistajat joutuisivat pohtimaan, haluavatko alkaa hoitaa tilaa, joka tulisi todennäköisesti vaatimaan kontrollikäyntejä Mintun koko loppuelämän, ja todennäköisesti useita hampaanpoistoja lisää syöpymien edetessä. Etenkin kun samalla eläinlääkärireissulla paljastui myös sydämen sivuääni, joka voisi hyvässä tapauksessa selittyä stressillä tai tulehduksella, mutta pahimmillaan ennakoida alkavaa sydänvikaa. Pahalaatuinen kasvain suussa olisi kuitenkin vielä välittömämpi kuolemantuomio, sillä sellaisen kohdalla hoitoennuste ei olisi senkään vertaa hyvä. 

Onneksi hammasröntgen paljasti kasvaimen epätodennäköiseksi, mutta valitettavasti se paljasti myös, että aiempi pahin skenaario on hyvin todennäköinen: Mintulla on suussaan monia hyvin huonokuntoisia hampaita, joiden juuri on alkanut syöpyä. Hyvänä uutisena eläinlääkäri kuitenkin ilmoitti, että aika niiden poistolle voitaisiin saada jo keskiviikoksi. Siinä kohtaa Jussin piti ottaa taas yhteys Mintun omistajiin, että miten he haluavat tilanteessa edetä.

Reipas hieman pökkyräinen potilas takaisin kotona <3

Mintun suussa ei ole ennen tätä näkynyt mitään hälyttävää, joten tilanne tuli Mintun omistajillekin aika shokkina. Niinpä he halusivat miettiä asiaa yön yli. Oli yhtä aikaa aika helpottavaa ja piinaavaa, että päätös Mintun hoidosta ei ollut meillä. Vaikka itse olin kovasti hampaiden hoidattamisen kannalla, ymmärsin myös hyvin, miksi lopetustakin mietittiin vaihtoehtona: tällaisten juttujen hoitamisesta tulee helposti pitkä, kallis ja sitouttava prosessi, ja kissojen nykyisellä omistajalla ei ole varmuutta, onko heillä muutenkaan resursseja pitää kissoja. Minun ja Jussin ei tarvinnut kauaa miettiä sitä ilmoitusta, että mikäli kissoista päädytään luopumaan, myös Mintulla olisi tiedossa koti täällä vaikka sillä olisi FORL, eli se ei vaikuttaisi uuden kodin etsintään. 

Tänään aamulla tuli sitten vihreää valoa hoitojen aloittamiselle. Samalla hammaslääkäriaika siirtyi huomiselta torstaille, sillä eläinlääkäri jolle aika oli varattu oli sairastunut. Tämä ja huominen mennään siis vielä antibiooteilla ja kipulääkkeillä, ja torstaina päästään hoitamaan itse ongelmaa. Sen jälkeen ollaan todennäköisesti myös vähän viisaampia sen suhteen, miltä ennuste Mintun suun suhteen näyttää. 

Torstaina saa siis peukuttaa ihan urakalla <3 

En ole ihan vielä päässyt yli huonosta omatunnosta siinä, että tilanne pääsi näinkin pitkälle ilman että huomasimme mitään. Tai ihmettelimme me vähän pari päivää sitten, kun Minttu murisi syödessään, mutta Aino käveli silloin läheltä, niin ajattelimme että se ei vain halunnut Ainoa lähemmäs kuppiaan. Se kyllä lohdutti hieman, kun yhdessä lukemassani artikkelissa mainittiin, että hereillä olevan kissan hammasongelmista pystytään yleensä näkemään maksimissaan kymmenesosa, ja nukutetun kissankin hammasongelmista vain noin kolmekymmenprosenttia. Että todenteolla suun tilan näkee vasta hammasröntgenissä. Eli ennen paiseen muodostumista suussa ei välttämättä ole edes ollut mitään, minkä olisimme voineet silmin havaita. Samalla se on kuitenkin pelottavaa, ja muistattaa turhan tehokkaasti, miksi etenkin keski-ikäisten ja ikääntyvien kissojen suut suositellaan kuvattaviksi säännöllisesti.

Uusi työssäoppiminen

Viime viikolla minulla alkoi uusi työssäoppimisjakso. Jos viimeksi olleessa navettajaksossa minua jännitti miten tulen selviämään klo 4.30 herätyksistä aamuvuoroihin, nykyisen kohdalla pelkäsin etenkin ajomatkaa. Minulla on ollut ajokortti kohta 1,5 -vuotta, mutta olen sinä aikana ajanut enimmäkseen lyhyttä matkaa: korona on vienyt aika tehokkaasti syyt matkustaa paikkakunnalta toiselle. Niinpä sadan kilometrin työmatka suuntaansa pysäytti harkitsemaan kahdesti, mutta houkutus vei lopulta voiton. Pieneläimen paikat kun ovat tosiaan olleet vähän kiven alla, ja nykyisessä työpaikassa on pienenä lisäbonuksena myös erilaisia tarhaeläimiä pieneläinten lisäksi. Eli se oli vähän kaksi kärpästä yhdellä iskulla, etenkin koska en voinut ottaa kaikkia valinnaisia, ja päädyin tiputtamaan mahdollisista valinnaisista tarhaeläimet pois logistisista syistä. Nyt pääsee näkemään siitä huolimatta vähän sitäkin puolta.

Brahmakanoja tutkimassa päivän tuoretarjontaa

Ranskanluppa odottaa mitä tulee evääksi

Kuikui jengiä

Nykyistä työssäoppimispaikkaa voisi luonnehtia yksityiseksi kotieläinpihaksi tai kotieläintarhaksi. Paikka ei siis lajikirjostaan huolimatta ole avoinna yleisölle. Osasta paikan eläimistä on kyllä sopimukset Zoolandian, Koiramäen ja Tallipihan kanssa, joten osaa tyypeistä pääsee näkemään niissä ja niiden tapahtumissa. Tähän aikaan vuodesta kaikki ovat kuitenkin talven vietossa kotitilalla. Paikalta löytyy niiden tavallisempien pieneläinten koirien ja kissojen lisäksi marsuja, kaneja, lukuisia lajeja lintuja, afrikkalaisia kääpiövuohia, muutamia matelijoita, poroja, alpakoita, kettuja, aasi, minishetlanninponi... Jussin uusin mantra taitaakin olla "älä ihastu kettuihin, meille ei tule kettua". Jussin onneksi kettujen pito on kuitenkin nykyään luvanvaraista, eli sellaista ei niin vain hankita lemmikiksi, vaikka olenkin kiusoitellut Jussia siitä, että kettu saisi kyllä fretit näyttämään sisäsiisteiltä, hajuttomilta ja hiljaisilta, jos otettaisiin se sisälle asumaan. Työssäoppimispaikalla ketut jostain kumman syystä asuvat ulkona.

Tämä utelias hurmuri on kyllä onnistunut varastamaan sydämeni jo nyt

Jäkälä on poroista parasta

Alpakoista paparazzeilu häiritsee selvästi ruokarauhaa

Toinen afrikkalaisista kääpiövuohipukeista

Vaikka lajikirjoa on paikassa paljon, tällä hetkellä hommaa helpottaa se, että kaikki eläimet ovat aikuisia ja perusterveitä. Eli ruokinnoissa ei tarvitse kauheasti huomioida eri kehitys ja tuotosvaiheita, kuten tuotantoeläintiloilla työskennellessä. Työssäoppimiseni edetessä tosin etenee myös muutamien tiineys, joten vaikka poikasia ei tarvitse huomioida ruokinnoissa vielä, sekin aika lähenee. Työtapaturmien välttämiseksi voi kyllä olla ihan hyvä, että oma jaksoni päättyy ennen poikimisia. Olen nimittäin ilmoittanut Jussille jo aiemmin, etten halua meille toista birmaa, koska en usko että meille mahtuisi toista Ainon kaltaista diivaa, ja yksi tiineenä olevista on juuri pyhäbirma. Jos sitä olisi "joutunut" viikkokaupalla palluttelemaan pieniä birmavauvoja, sitä olisi todennäköisesti rakentanut taloon vaikka lisäsiiven egojen yhteensovittamiseksi, ellei kaksi kerrosta ja viimeistään kesällä toivottavasti tuleva tarha olisi riittäneet. En myöskään usko, että Jussi lämpenisi ajatukselle kääpiövuohista autotallissa, vaikka ne varmasti hyödyntäisivät mielellään autoa kiipeilytelineenä. 

En voi kieltää, ettenkö olisi hieman ihastunut <3

Tässä neidissä on jotain hyvin kotoisaa

Nämä herrat ovat aamulla aina ekana toivottamassa hyvät huomenet (ja kyselemässä aamupalat)

Omassa arjessa omat haasteensa toki tuo se, että minä en ole meistä ainoa joka ajelee, vaan Jussilla on osa työpäivistä Säkylässä, Uudessakaupungissa ja Harjavallassa. Niinpä niinä päivinä kuin molemmat ovat matkoineen puolet vuorokaudesta poissa, kotityöt ovat aikalailla tauolla. Tiskivuoret ja pyykkivuoret saavat kasautua ja odottaa vapaapäivää, kunhan tärkeimmät eli oma lauma, ruoka ja lepo saa sovitettua jokaiseen päivään edes välttävästi. Tämä on kuitenkin vain yksi jakso, ja tämän jälkeen itsellä loput kaksi työssäoppimista ovat lähempänä, ja kirsikkana kakunpäällä Jussi siirtyy kokoaikaisesti töihin Turkuun huhtikuun alusta alkaen. Mikäli korona tästä joskus helpottaa, tämä avaa ihan kokonaan uusia sosiaalisia ulottuvuuksia, kun ollaan keväällä taas vapaalla ja hereillä yhtä aikaa samassa kaupungissa.

Huolestuttava tautitilanne

Ei, otsikolla en valitettavasti viittaa koronaan. En ainakaan tähän COVID-19 -koronavirustautiin, enkä tietoisesti mihinkään muuhunkaan koronaviruksen aiheuttamaan tautiin. Toki koronatilanne huolestuttaa yhä myös, mutta nyt frettien parissa on liikkeellä vielä jokin koronaakin salakavalampi tauti. Vuoden vaihteen molemmin puolin tähän mysteeritautiin on sairastunut jo ainakin 12 suomalaista frettiä, joista valtaosa on joutunut olemaan tehohoidossa klinikalla useita päiviä. Tehohoidosta huolimatta jo ainakin yksi sairastuneista on tähän mennessä menehtynyt. Ennen nyt käynnissä olevaa tautirypästä myös pari muuta frettiä on menehtynyt hyvin samankaltaisin oirein. Kahdella joilla oireet saatiin kuriin monen viikon teholääkekuurilla, joka käsitti kolme eri antibioottia, vatsansuojalääkettä ja pahoinvointilääkettä, oireet palasivat uudelleen lääkekuurin loputtua. 

Tauti on jonkin sortin raju suolistotulehdus, joka iskee voimalla nuoriin hyväkuntoisiin fretteihin romuttaen niiden yleiskunnon täysin. Monella oireina on ollut yleiskunnon laskun ohella veristä ulostetta, oksentelua ja joillain jopa takapään täysi halvaantuminen. Tulehdus on tuhonnut osilta freteiltä osan sisäelimistä täysin.   

Kaikkein pelottavinta tässä on, että taudin leviämismekanismi on tällähetkellä täysin pimeän peitossa. Raakaruuan on todettu pahentavan oireita, ja alkuun sairauden epäiltiin johtuvan pilaantuneesta ruokaerästä, sillä ensimmäiset vastaantulleet tapaukset söivät samoja raakaruokavalmisteita. Kuitenkin kun tapauksia on tullut ilmi lisää, ei frettien syömistä ruuista löydy enää muuta yhteistä nimittäjää kuin että kaikki ovat olleet raakaruokinnalla. Mutta se miksi raakaruoka on yhtäkkiä alkanut aiheuttaa näin rajuja oireita koko ikänsä raakaruokaa syöneille eläimille on vielä täysi mysteeri. 

Hollannissa oli vuonna 2018 vastaavia tapauksia, ja Hollannissa tilanteen taustalta paljastui frettien keskuudessa levinnyt frettien koronavirus (ei tämä nyt pandemiana riehuva COVID-19), joka romutti frettien yleiskunnon niin, että raakaruuan bakteerit pääsivät aiheuttamaan vakavia tulehdustiloja. Suomessa virusteorialta vain vie pohjaa se, että pandemian takia kaikki frettitapahtumat ovat olleet täysin seis jo kuukausia: frettipuolella ei ole ollut yhtään näyttelyä vuoteen, ja edellistä pentueista ja joukkorokotuksistakin on jo useita kuukausia. Minkään viruksen itämisaika ei ole niin pitkä, ja vaikka moni virus voi mennä myös lepotilaan, olisi se edelleen hyvin epätodennäköistä, että jokin virus olisi uinunut freteissä kuukausi kaupalla, ja aktivoitunut sitten yhtäaikaa kaikilla eri puolilla Suomea. Tämä ja edellisvuosi vain tuntuu kaikkein epätodennäköisimmiltä ajankohdalta ikinä millekään fretistä toiseen liikkuvalle virukselle, koska koskaan ennen frettitapahtumat eivät ole olleet näin jäissä.

Osa fretinomistajista on jo päättänyt varmuuden vuoksi siirtyä kokonaan pois raakaruualta ainakin siihen asti, että tähän tilanteeseen tulee jotain selkoa. Meilläkin tätä harkittiin, mutta päätin silti jatkaa raa'alla. Varmuuden vuoksi olen kyllä alkanut sekoittaa raa'an sekaan myös nappulaa, jotta mahdollinen siirto olisi myöhemmin helpompi tehdä. Tosiasia kun on, että meidän laumassa on useampia tyyppejä, jotka eivät edes tunnista nappuloita ruuaksi, eli siirto ei muutenkaan onnistuisi heittämällä. 

Tällähetkellä tunteista päällimmäisenä on huoli, sillä sairastuneiden joukossa on useampikin tuttu fretti. Myös pieni epäusko, sillä tässä ei tunnu olevan mitään järkeä. Alkuun kun kyse tuntui olevan vain yhdestä fretistä, jolla oli tavallista pahempi mahatauti, mutta sitten yhtäkkiä tapausmäärä lähti kasvuun, eikä sairastuneilla eläimillä ole ollut mitään kosketusta toisiinsa. Tiedottomuuden myötä tulee myös voimattomuuden tunne: koska kukaan ei tiedä, mikä sairastuneita yhdistää, on kauhean vaikea sanoa, ovatko omatkin vaarassa, ja miten niitä voisi suojella. Sairastuneiden omistajilla taas on oma ura uurrettavanaan, sillä mitään tällaista ei ole tapahtunut tässä mittakaavassa aiemmin, ei kellään ole valmiita vastauksia siitä, miten sairastuneita olisi paras hoitaa ja ruokkia, sitten kun akuutein vaihe on ohi, ja onko sairastumisesta enää paluuta entiseen normaaliruokavalioon.    

Tässä kohtaa ei voi kuin toivoa, ettei enempää frettejä sairastuisi, ja muistuttaa, että nyt jos koskaan mahdolliseen yleistilan laskuun on syytä reagoida nopeasti. Mikäli fretti saadaan hoitoon nopeasti, nesteytys ja antibiootit voivat pelastaa sen hengen.

Ensiapukaapin päivitys

Meidän lemmikkien ensiapulaukku esiteltiin ensimmäistä kertaa blogissa reilu vuosi sitten. Sen jälkeen siihen on tullut pieniä päivityksiä. Isoimpana se, että päädyimme yhdistämään lemmikkien ja ihmisten ensiaputarvikkeet samaan kaappiin. Ensiapuvälineistö oli osin päällekkäistä, ja väsyin siihen, että Jussi ei tahtonut löytää tarvikkeita, tai oletti jonkun aina loppuneen, kun etsi sitä väärästä laukusta. Ja jos jo Jussilla oli vaikeuksia löytää tarvitsemansa, olisi se esimerkiksi mahdollisille lomahoitajille tms. vielä vaikeampaa. Sitten viime päivityksen useammasta tuotteesta ehti mennä myös päiväykset, joka on aina hyvä hetki miettiä, kuinka välttämätöntä sen korvaaminen laukussa on.

Kodin ensiapukaappi löytyy kodinhoitohuoneesta. Lukittava lääkekaappi on erikseen toisella seinällä.

Ylähyllyn karkkilaatikossa on eläimille suunnatut tuotteet, joiden päiväys on hyvä välillä tarkistaa

Nykyään ensikaapista löytyy pääosin eläinkäyttöön varattuna:

parafiiniöljy (esimerkiksi suolitukosepäilyihin)

Betadine

haavasuihke

Nutriplus (tästä saa esimerkiksi kananmunankeltuaisen kanssa helposti ruiskulla syötettävän energiapommin)

maitohappobakteeri

lääkehiili

matolääke

Virkon S -desinfiointiaine

punkkipihdit

tablettileikkuri

puhdistusliinoja

Ylähyllyn sisältö kuvassa

Aktiivisimmin yhteiskäytössä ensiapukaapissa on:

eri kokoisia ruiskuja ja niihin neuloja

suolaliuos

erilaisia sidetarpeita

sideharsotaitoksia

stetoskooppi

pinsetit

kertakäyttökäsineet

palovammaverkkoa

kuumemittari

Metallipakissa on nykyään ruiskut, sidetarpeet, teipit ja pienet hoitovälineet

Pääosin ihmiskäyttöön kaapissa on ajateltu:

laastarit

haavanpuhdistusaine

tikkausvälinesetti ja tikkauslangat

tuo jokin puhallustestihommeli

haavateipit

käsidesi

Apteekista löytyi todella söpöjä kissa- ja koiralaastareita

Ensiapukaappia päivitettäessä käytiin taas keskustelua siitä, mikä on järkevää varautumista, ja mikä hätävarjelun liioittelua. Vanhentuneiden tuotteiden joukossa oli muunmuassa steriilit pienet suolavesiliuospullot, jotka sopivat myös ihon alaiseen nesteytykseen. Käytännössä niitä tarvittiin onneksi vain muutaman kerran silmän huuhtomiseen, johon riittää vähemmän sinetöidyssä pakkauksessa oleva huomattavasti edullisempi suolavesi, mitä ei tosin suositella injektisoitavaksi, koska se ei välttämättä ole täysin steriiliä. Hetken keskustelun jälkeen päädyimme edullisempaan isoon pulloon. Tosiasia kun kuitenkin on, että kumpikaan meistä ei ole nesteyttänyt eläintä ennen ihon alle, joten mikäli sellainen tarve tulisi, pyrkisimme toki ensisijaisesti eläimen kanssa klinikalle. Mikäli tämän jälkeen olisi tarvetta jatkaa nesteytystä ihon alle kotioloissa eläinlääkärin ohjeiden mukaan, Yliopiston apteekki on meiltä vartin päässä, ja avoinna aamu varhaisesta iltamyöhään. Kaikkinensa todennäköisyydet sille, että joutuisimme nesteyttämään eläintä ihon alle kotona keskellä yötä kun apteekit ovat kiinni ilman mahdollisuutta saada sitä eläinlääkärin hoitoon ovat niin pienet, että voimme siinä kohtaa pelata riskillä ja käyttää tehdaspuhdasta suolavesiliousta steriilin sijaan. 

Muita vanhenemaan päässeitä tuotteita olivat haavavoiteet, haavasuihke, tassuvaha, korvahuuhde ja toipilasruoka. Haavavoiteet ja haavasuihke päädyttiin korvaamaan yhdellä haavasuihkeella. Näitä meillä oli turhankin paljon erilaisia, kun niistä osa oli tullut näyttelyistä palkintoina, enkä tajunnut laittaa ylimääräisiä ajoissa kiertoon. Tassuvahalle meillä ei ollut juuri käyttöä, joten sitä ei ainakaan toistaiseksi korvata. Korvahuuhde ja toipilasruoka korvataan todennäköisesti jossain kohtaa. Korvien peruspuhdistuksen teen yleensä noilla AniWipe-liinoilla, ja aika harvakseltaan korville tulee tehtyä perusteellisempia syväpuhdistuksia. Toipilasruokaa olemme ostaneet klinikkakäyntien yhteydessä, mutta jos tarve tulee ennenkuin saamme sen päivitettyä, selviämme kyllä alkuun myös Nutriplus-keltuainen -kombolla.

Yhteen yhteiseen ensiapukaappiin siirtymiseen saattoi vaikuttaa myös ne lievät toimileffafibat, kun kaivelin Jussin pyynnöstä eläinten ensiapulaukusta sopivia neuloja, kun Jussin kaveri tuli hakemaan yhtä rokotusta. Ensiapukaapin lisäksi meiltä löytyy myös erillinen lääkekaappi, jossa on tällä hetkellä eläinlääkkeitä paria eri antibioottia ja paria eri kipulääkettä. Näitä ei ole kyllä tarkoitus ottaa muille eläimille käyttöön (eikä edes uutena kuurina määrätylle eläimelle) ilman että eläinlääkärille on ensin soitettu ja varmistettu annostus ja lääkkeen sopivuus tilanteeseen. Kuitenkin esimerkiksi Metacamin saatavuus on tällähetkellä niin heikkoa, ettei pulloa hävitetä ennenkuin se menee vanhaksi.

Nipsun smoothie

Meidän kotipäästäisopossumiherra Nipsu on pääsääntöisesti hyönteissyöjä, jonka ravinnosta ainakin noin 70 prosenttia tulisi koostua monipuolisesti erilaisista mieluiten elävistä hyönteisistä. Loppu 30 prosenttia voidaan koostaa lihasta (kokonaiset jyrsijät ja linnut, raaka liha, kissanruoka), munista, marjoista, hedelmistä, kasviksista ja pähkinöistä. Hyönteispuoli on meillä helppo: nykyään meillä kasvatetaan kymmenkuntaa eri hyönteislajia, ja Nipsun terra sijaitsee lähellä hyönteishyllyä. Silloin kun matelijahuoneessa on käärmeidenruokintapäivä, ämpäriin otetaan sulamaan yksi hiiri tai tipu myös Nipsulle. Sen sijaan kasvispuoli tahtoo jäädä välillä vähän yksipuolisemmaksi, sillä etenkään hedelmiä ja marjoja ei mene bunkkerissa juurikaan muille satunnaisia ötököille jaettuja omenoita lukuunottamatta. Koitan aina välillä muistaa ottaa Nipsulle jotain sivuun laitellessa ylhäällä itselleni smoothieta, mutta omatkin smoothiet toistavat turhan usein tuttua banaani-mansikka -linjaa.

Osa smoothietarpeista tuli yhteiskäyttöön, osa ei

Nykyaikainen sirkkasmoothie valmistumassa

Jokin aika sitten Facebookin opossumiryhmässä tuli kuitenkin vastaan vinkki, jota päätin itsekin kokeilla, eli opossumin oma smoothie. Siinä blendataan vaihtelevassa suhteessa erilaisia hedelmiä, marjoja, kissanruokaa ja muita sopivia raaka-aineita, ja sitten seos pakastetaan jääpalamuoteissa. Sitten sitä onkin kätevä ottaa sulamaan kerran, pari viikossa täydentämään muuta ruokintaa. Meilläkin on bunkkerissa kokonaan oma pakastin, eli nyt Nipsulle saa hedelmätkin hyvin hollille sinne missä poika asuu. 

Kaikki vain sekaisin

Mausteeksi vielä hiukan Repashyä

Meillä ensimmäiseen koe-erään tuli banaania, mansikkaa, mangoa, pensasmustikkaa, vadelmia, säilykesirkkoja, kissanpentumoussea, hunajamelonia ja Repashy-liskonruokaa. Alkuun ajattelin heittää joukkoon myös kananmunan, mutta ne olivat loppuneet. Seos sekoitettiin tasaiseksi sauvasekoittemalla ja laitettiin jäätymään. Koesatsista osa tuli laitettua myös Mihailille iltapalaksi. Mikäli seos tekee kauppansa, tullaan vastaavaa ruokavalmistelua harrastamaan meillä myös jatkossa, jotta ruokinta olisi myös kiireisempinä hetkinä mahdollisimman yksinkertaista pitää mahdollisimman monipuolisena. 

Sitten satsi pakakastimeen jäätymään

Vanhempi kuva herrasta Pangea-liskonruokaa maistelemassa

COVID-19 ja lemmikit

Tämänhetkisen koronapandemian alkuvaiheilla juuri mikään asia ei ollut varma, ja esimerkiksi kysymykseen siitä, voiko COVID-19 tarttua lemmikeihin löytyi hyvin ristiriitaisia vastauksia. Frettiä pidettiin yhtenä potentiaalisimmista tartunnan saajista, sillä se on erittäin herkkä myös useammille muille ihmisille hengitystieoireita aiheuttavista viruksista, ja niillä tavataan useampia omia koronaviruksia. Se onkin yksi lisäsyy sille, miksi on eletty nyt Jussin kanssa aika hiljaiseloa - sen lisäksi tietysti, että Jussi työskentelee tällähetkellä useassa eri hoivakodissa. Ajatus siitä, että saisimme tartunnan, on aiheuttanut huolta siitä, miten jaksaisimme kipeinä hoitaa koko lauman, sekä siitä, miten parhaiten estäisimme laumaa saamasta tartuntaa. Kaikki lemmikeillä tavatut tartunnat on tähän mennessä jäljitetty omistajiin, ja me olemme jo kerran eläneet sen, että vaikka koitin olla erittäin varovainen, tartutin meillä puolet laumasta influenssaan muutama vuosi sitten. Se kun koitti itse neljänkymmenen asteen kuumessa pakkojuottaa ruiskusta räkäistä frettiä ei unohdu ihan heti. 

Ai että voi tarttua kissoihinkin?!

Eilen tuli törmättyä aihetta käsittelevään Ylen uutiseen, jossa mainittiin, että eniten tunnettuja koronatartuntoja löytyy itseasiassa kissoilta, jotka ovat myös ilmeisen herkkiä saamaan koronavirustartunnan ihmiseltä. Sikäli tämä on kyllä loogista, sillä kissoja on lemmikkinä ihan äärettömän paljon enemmän kuin frettejä. Silti tieto ei ollut järin lohduttava, vaikka artikkelissa myös todettiin, että ihmisistä lemmikeihin siirtyneet COVID-19 -tartunnat ovat kaikkiaan äärimmäisen harvinaisia. Frettien vessa-asiat, ruokahuolto, pedit ja muut meillä kun on jo valmiiksi keskitetty yhteen huoneeseen, ja vaikka ne todennäköisesti prostestoisivat paljon, jos niiden jaloitteluvuoroja leikattaisiin, olisi mullistus kuitenkin pienempi, kuin jos meidän pitäisi lähteä rajaamaan kissoja niin, että ne eivät pääsisi lähikontaktiin sen meistä kanssa, kumpi onkaan sairastunut, tai pahimmassa tapauksessa kummankaan kanssa. Etenkin kun artikkelissa vielä todettiin, että kissat ja fretit kuuluvat molemmat siihen vähemmistöön, joiden on todettu pystyvän välittämään tautia myös eteenpäin lajitovereilleen. Eli koronatilanteessa eläinten toimittaminen hoitoon harrastuskavereille olisi monellakin tavalla mahdoton idea, jos koko koti menisi karanteenin altistumisen sijaan sairastumisen takia.

Linkitetystä artikkelista lainattu kuva

Artikkelin luettuani aloin miettiä, olisiko se järkevää varautumista vai koronahysterian alkua, mikäli siirtäisi pari frettiaitausta lisää autotalliin. Nyt sinne on jo muista syistä varastoitu iso osa frettien ruuista ja pari laatikollista pissa-alustoja. Tarvittaessa saisi sitten siirrettyä edes fretit täysin erilliseen lämmitettyyn rakennukseen, johon ehkä uskaltaisi ottaa ulkopuolista apua, mikäli sairastuisi ja omat voimat uhkaisivat loppua. Autotallissa on kuitenkin lämmitys, sähköt, vesipiste ja useita ikkunoita, eli sinne ei olisi mahdotonta rakentaa ihan kohtalaisia väistötiloja. 

Mummuskat eivät stressaa asiasta

Vielä tärkeämpää tässä vaiheessa on toki muistaa maskin käyttö kaupassa, ja hyvästä käsihygienista huolehtiminen. Myöskään mihinkään tapahtumiin ei pidetä kiirettä, vaikka niitä ei nyt olisi muutenkaan ihan heti näköpiirissä. Jussi sai riskiryhmien kanssa työskentelevänä jo oman koronarokotteensa, ja vaikka olin itse alkuun hyvin varovaisella kannalla rokotteen suhteen, olen jo päättänyt ottaa sen itsekin heti kun sen saan. Työikäisenä riskiryhmiin kuulumattomana ei-terveydenhuoltoalalla työskentelevänä siihen voi kyllä mennä aikaa, ennenkuin itse olen rokotusvuorossa. 

Tartuntaluvut eivät anna aihetta minkäänlaiseen hysteriaan (vaikka eläimiä on toki testattu huomattavasti vähemmän kuin ihmisiä), mutta jo näiden lukujen valossa kannattaa miettiä, että jos sairastuu, eläintenhoito voi olla hyvä nakittaa mahdolliselle oireettomalle perheenjäsenelle. COVID-19 tartunnan saaneena lohtua ei myöskään kannata hakea ensisijaisesti karvaisilta perheenjäseniltä, vaan niiden oman turvallisuuden nimissä rajata kontaktit oireiden aikana minimiin.

Elämää viiden kissan kanssa

Hoitokissat ovat olleet meillä nyt noin 2,5 kuukautta. Jos olen todennut hoitofrettien olevan nopein tapa muistuttaa itselleni, miksi oman lauman kasvattamista on syytä harkita tarkoin, hoitokissat ovat toimineet vähän päinvastoin. Jussikin nimittäin totesi juuri toissapäivänä, että jos/kun hoitokissat joskus lähtevät, hänestä tuntuu, että me tarvitsemme kolmannen kissan.

Mauno ja Maunon äijäbestis Löllö

Kahteen kissaan kissaan verrattuna viisi kissaa syö ja käyttää kissanhiekkaa tolkuttomasti. Tuntuu että meille on tullut paketteja Zooplussalta koko ajan, ja silti hiekka- ja ruokavarastot ovat taas lähes tyhjät (on nyt tehty sitä, että on tilattu kaikki kerralla koko jengille, ja hoitokissojen omistaja on sitten osallistunut kuluihin). Toki asiaan vaikuttaa paljon myös se, että kissat suosivat selvästi kolmea vessalaatikoista, joten niitä on tullut myös pestyä ahkerammin, jotta ne pysyvät mahdollisimman kivoina käyttää. Kissanruokapurkkien muovikansien ja LitterLockerin käytön on voinut unohtaa, sillä normikokoinen märkäruokapurkki tyhjenee kerralla viidelle, ja kissanvessoista tulee päivittäin sen verran tavaraa, että ne on helpointa kantaa suoraan roskikseen, eikä kierrättää kissankakkaroskiksen kautta, koska sinne ei kuitenkaan mahtuisi monen päivän löydöt. Ruokailutilanteissa saa olla sheriffinä paikalla, sillä Ruttu rakastaa kaikkea ruokaa ja kaikkien ruokia, kun taas Ainosta kuppiin tulee lähinnä paskaa, ja Minttukin on välillä vähän epäileväinen. Tämä näkyy myös siinä, että Rutulla tahtoo olla taipumusta vaakanumeron karkailuun ylöspäin, siinä missä Aino ja Minttu voisivat ottaa vähän enemmänkin massaa. Pojat syövät yleensä varsin hyvin omansa.

Ruttu lempipaikallaan peittojeni alla

Sohvalle asettuminen vaatii välillä pientä liikenteenohjausta, mikäli kaikilla on yhtä aikaa halipula. Kaikilla kun on omat lempipaikkansa sohvalla, ja ne ovat hieman päällekkäiset. Olohuoneen sohvan divaaniosalla on yleensä Aino tai Löllö, tai Löllö ja Mauno. Aino ja Löllö mahtuvat olemaan divaaniosalla myös yhtäaikaa, mutta kumpikin haluaisi olla lähempänä Jussin kättä. Minttu yleensä leipoo sylissä tai on selkänojan päällä. Mauno haluaa yleensä myös syliin, muttei yhtäaikaa Mintun kanssa. Ruttu tykkää olla mahdollisimman lähellä, esimerkiksi minun ja Jussin välissä, tai jaloissa viltin kanssa. Sitten kun Ruttu on löytänyt hyvän asennon, ei sohvalla saisi enää liikkua. Useimmiten sohvalla on aina vähintään 1-4 kissaa, jos sohvalle asettuu minuuttua pidemmäksi ajaksi. Aika usein sohvalla on myös joku vaikkei kukaan ihminen olisikaan sohvalla. 160cm levey sänky on alkanut tuntua välillä kapealta, sillä kaikki muut kuin Löllö nukkuvat mieluiten sängyssä tai sen välittömässä läheisyydessä. Ruttu ja Minttu nukkuvat yleensä minun puolellani sänkyä, ja Aino ja Mauno Jussin puolella sänkyä. Rutusta ainoa oikea paikka on peiton alla ihan kiinni ihossa. 

Kissajengin kakarat <3 Ainolla onkin pian jo 2-vuotissynttärit

Leikkiasioista kissat ovat saaneet sovittua varsin hyvin keskenään. Löllö on hoidokeista selvästi sekä Maunon että Ainon lemppari, ja etenkin Mauno rakastaa sitä, että Löllön kanssa voi painia. Aino kun ei yleensä pidä painimisesta, ja vetää Maunoa turpiin, jos ja kun se ei ymmärrä hienovaraisemmista vihjeistä, että leikkiinkutsu on hylätty. Maunon ja Mintun välejä välillä vähän hiertää se, että joissain asioissa Mauno on liian fretti, eikä aina osaa tehdä tarpeeksi isoa eroa käsitteille leikkiä jonkun kanssa ja leikkiä jollakulla. Eli jos Maunolla tulee tylsää, saattaa se mennä haastamaan Minttua, vaikka näkisi selvästi että Minttu on juuri nukkumassa, koska Mintun saattaa silti saada liikkeelle helpommin kuin muut. Tässä kuitenkin onneksi auttaa, että alkaa heitellä Maunolle kilinäpalloa tai vie sen ulos, kun näkee että alkaa skannailla itselleen jotain äksöniä. Aika usein Mauno ja Minttu myös nukkuvat alle metrin päässä toisistaan Jussin työpöydän lähellä tai kiipeilypuussa, joten vaikka Mintulla menee välillä hermot Maunoon, eivät niiden välit ole selvästi kauhean kireät. Ruttu leikkii mieluiten palloradalla tai aktivointipeleillä. 

Minttu löysi hyvän paikan junnujen huoneen häkin päältä

Freteistä kissat eivät selvästi ole yhtä kiinnostavia kuin toiset fretit. Kissat nyt ovat jotain, mitä meillä on, ja se onko niitä kaksi vai viisi ei ole niin justiinsa. Kissat eivät ole osa niiden laumakuvioita, joten niiden kanssa ei tarvitse vääntää yhtä paljoa tai aloittaa merkkailurumbaa. Kissoja saatetaan joskus hepuleissa koittaa haastaa leikkiin tai hätistää, jolloin kissoilta tulee yleensä tassusta sähähdyksen kanssa. Siinä kohtaa fretit useimmiten toteavat, että on niillä muutakin seuraa, ja jatkavat omia touhujaan. Vappu saattaa lähteä kissojen perään kysymään uudestaan, sillä se ei aina ihan ymmärrä, miksi ystävälliseen leikkiinkutsuun vastataan niin töykeästi kerta toisensa jälkeen. Kissojen onneksi Vappu taitaa olla lauman toiseksi kömpelöin, eli sen karistamiseksi ei tarvitse hypätä kuin tuolin päälle, jolloin se yleensä lässähtää lattialle tuolin viereen.