Sivut

maanantai 7. joulukuuta 2020

Parempi joskus ja jouluna

Vaihteeksi vähän erilaista eläinasiaa blogiin, kun näin joulun alla eläintilalla työskennellessä sitä tulee väkisinkin ajatelleeksi myös eläintuotantoa - olkootkin että työskentelen tällähetkellä lypsylehmien enkä sikojen parissa. 

Koulun possuja

Joulu lähestyy kovaa vauhtia, ja sen myötä moni on jo varannut joulukinkkunsa ja -kalkkunansa. Vaikka kasvissyönti on lisääntynyt paljon, monelle kinkku on yhä jouluna se juhlapöydän kruunu. Juhlapäivinä perinteet sanelevat monella muutenkin vahvemmin mitä syödään, siinä missä arkena saatetaan lähteä herkemmin kokeilemaan vegaanihaastetta tai lisäämään kasvisruokapäiviä viikkoon. Vaikka omalla kohdalla lihansyönti olisi vähentynyt, isommassa seurueessa on myös herkemmin niitä, joille perinneruuat ovat ehdoton osa pyhiä. Moni ei kuitenkaan tule ajatelleeksi, että jokaista kinkkua kohden tulee 30-40 kiloa muita lihatuotteita: jauhelihaa, kyljyksiä, paistia, kylkeä, lapaa, potkaa... Mikäli kaikki haluavat vain kinkun, hävikkiä syntyy valtavasti - mikä on marketissa shoppailessa helppo unohtaa, kun kinkut tuodaan hyvin esille omissa laareissaan muun lihaosaston pysyessä ennallaan. Tästä syystä moni pienempi tuottaja pyrkiikin myymään ensijaisesti puolikkaita possuja, jolloin eri ruhonosien myynti olisi suhteessa siihen, miten niitä osia possusta tulee. Sama kuvio toistuu myös pääsiäisenä, mutta eri eläinlajin kanssa. Suomessa karitsanliha kuuluu monella ennenkaikkea pääsiäiseen, ja silloin lampaasta valmistetaan viulu juhlapöytään. Karitsanviuluissa on kuitenkin sama ongelma kuin perinteisissä joulukinkuissa: yhdestä eläimestä tulee vain kaksi kinkkua tai viulua, mutta myös valtavasti muuta lihaa. Mikäli siis ylipäätään käyttää lihaa, kannattaa sitä ehdottomasti käyttää myös muuten kuin suurimpina pyhinä. Ja ennankaikkea: opetella hyödyntämään ennakkoluulottomammin eri ruhonosia. Nykyään Googlen kautta on pääsy ihan ehtymättömään reseptipankkiin, joten ohjeita jokaisen ruhon osan hyödyntämiseen löytyy taatusti, kun vain kirjoittaa hakuun osan nimen ja eläimen lajin.   

Rouvat aamupalalla

Lemmikinomistajana sitä jossain määrin myös hyötyy ihmisten nirsoudesta, sillä kaikkein vähiten kysyttyjä ruhonosia monista eläimistä myydään halvemmalla lemmikeille. Etenkin korvat, sorkat, sydämet, kivipiirat, saparot ynnä muut sellaiset  päätyvät Suomessa lähes poikkeuksetta eläinten rehuksi, vaikka ne ovat monessa maassa täysin kelvollista ihmisravintoa. Sen lisäksi eläimille myydään myös valtavat määrät pala- ja jauhelihoja. Tämä on toki kaikki pois hävikistä, ja siten erittäin suotavaa - mutta samalla tuottajalle jää etenkin suoramyynnissä sitä vähemmän käteen, mitä halvemmalla jokin osa on myytävä. Useimmilla tuottajillakaan kun ei ole käytössä omaa tilateurastamoa, jolloin jokaisen eläimen teurastus maksaa erikseen. Mitä pienemmästä toimijasta on kyse, sitä suurempi kustannus yleensä suhteessa on. 

Toki moni asuu niin pienissä asunnoissa, ettei ylimääräistä pakastintilaa ole mahdollista hankkia, tai lihan menekki on niin pientä, ettei puolikasta possua tai -karitsaa saisi ikinä käytettyä järkevässä ajassa. Mutta mikäli tällaisia esteitä ei ole, suosittelen kaikkia vakavasti harkitsemaan hankkimaan sen pelkän kinkun tai viulun sijaan valmiiksi leikatun puolikkaan, ja käyttämään sikaa ja karitsaa myös arkikokkailussa, mikäli niitä käyttää myös pyhinä. Mikäli tähän ei ole mahdollisuutta, kannattaa kaupan lihatiskillä tutkia joskus ajan kanssa, mitä eri ruhonosia myynnistä löytyy. Niiden osalta kannattaa seurata myös tarjouksia, sillä monesti tarjoukset osuvat niihin tuotteisiin, joista sillähetkellä on enemmän tarjontaa. 

Vegaanisella ja kasvispainotteisella ruokavaliolla on monia hyviä puolia, ja niitä noudattamalla välttää monia eläineettisiä pohdintoja. Mutta jos päättää kuitenkin käyttää lihaa ja eläinperäisiä tuotteita, kannattaa ehdottomasti pysähtyä miettimään, miten sen tekisi mahdollisimman eettisesti. Sen lisäksi, että ottaa selvää, millaisilta tiloilta eläintuotteet tulevat, hävikin vähentäminen on tässä ehdottomasti yksi iso osa-alue. Mikäli jonkun elämäntehtävä on kuolla päätyäkseen lautaselle, kyseisen eläimen toivoisi ehdottomasti myös päätyvän lautaselle eikä suoraan ruokahävikkiin. 

2 kommenttia:

  1. Juuri näin.
    Ruuan raaka-aineita tulisi aina kunnioittaa ja varsinkin lihantuotannosta tulevaa ruokaa. Ja jos vaan mahdollista, todellakin valita sitä laadukkaampaa, eettisesti kasvatettua lihaa vaikka harvemmin (koska onhan ne kalliimpia ).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lihan hinta on valitettavasti tällähetkellä saatu kilpailutettua ihan todella alas, mikä tekee sen, ettei moni pienempi eettinen tuottaja pysty osallistumaan hintakilpailuun mitenkään. Onneksi yhä useampi on kuitenkin alkanut katsoa muutakin kuin hintalappua, ja nyt on ilmeisesti työn alla myös eläinperäisille tuotteille suunnattu hyvinvointisertifikaatti, jolla minimin ylittäviä panostuksia eläinten hyvinvointiin tehtäisiin näkyvimmiksi kaikissa kaupoissa. Sitten on vain toivottava, että kuluttajat ovat oikeasti valmiita maksamaan edes pientä ekstraa hyvinvoinnista, kun se kuluttajien toiveesta tehdään entistä helpommaksi ja näkyvämmäksi.

      Poista