Kärsimättömyys

Yksi omista perisynneistäni on ehdottomasti kärsimättömyys. Haluaisin yleensä kaiken heti, ja silloinkin vain, jos sitä ei ole mitenkään mahdollista saada yhtään nopeammin. Kun saan jonkin idean tai innostun jostain, kiihdyn nollasta sataan nopeammin kuin yksikään urheiluauto, ja haluaisin olla jo projektin parissa ennenkuin olen ehtinyt viedä edes ajatusta siitä loppuun. Yleensä kuitenkin heti-vaihtoehto tyssää jompaankumpaan tai molempiin isoista haasteista: aikaan tai rahaan. Yleensä vähintään jompikumpi pakottaa hidastamaan, suunnittelemaan lisää, aikatauluttamaan ja budjetoimaan spontaanin tekemisen sijaan, mikä turhauttaa välillä kunnolla. 

Kissojen vanha namiterra tarjoaa nyt turvapaikan joulukukille

Tälläkin hetkellä minulla on jonossa lukuisia projekteja, joita en pysty aloittamaan ennenkuin niihin on joko rahaa tai aikaa. Eläinpuolella haluaisin asap terassitarhan, matelijabunkkerin vesipisteen, Luigille aikuisterraarion, frettien ulkotarhan, kissoille seinähyllyjä, kilpikonnien ulkotarhan... Jouluksi haluaisin pihan täyteen jouluvaloja, punaiset joulumatot, ison havukrassin oveen, joululauluja soittavia lumisadepalloja...

Tänä vuonna kuitenkin pelkästään mummofrettien eläinlääkäreihin on mennyt yli 2000 euroa, jonka lisäksi muutto tuli monella tapaa kalliiksi. Sen takia jo elokuuksi suunnittelemani terassitarhakin on siirtynyt ensivuoden suunnitelmiin. Vaikka järjellä tiedän, että kissat ja fretit eivät kärsi tästä viivytyksestä, sillä niillä ei ole ikinä ollut terassitarhaa niin että osaisivat sitä kaivata, en itse malttaisi odottaa. Mitä enemmän näkee kuvia muiden tarhoista ja kuulee kokemuksia niistä, sitä kovemmin haluaisi ihan millaisen tarhan vain, edes pienen ja väliaikaisen, jos ei voi heti saada sitä suunnitelmiensa unelmatarhaa. Samalla kuitenkin tiedostan, että kärsimättömyyteni ajaa minut edelleen ihan turhan usein ostamaan jotain väliaikaisratkaisuja, jotka sitten hidastavat lopullisiin tavoitteisiin pääsyä. Mutta säästäminen tuntuu välillä tuskastuttavan hitaalta, kun on kuin kissa pistoksissa valmiina säntäämään heti tilaisuuden tullen kaikkiin ilmansuuntiin yhtäaikaa. 

Tätä puurokulhoon kuvattua fiilistä pitäisi nyt opetella lisää

Kuitenkin jos välillä malttaisi pysähtyä ja rauhoittua, sitä saisi paremmin keskityttyä niihin asioihin jotka jo on. Tai löytäisi asioihin ratkaisuja, jotka eivät aina vaadi niin valtavaa budjektia. Tänään vuoden viimeisten kouluhommien vähän lykkäännyttyä sitä sai vietyä joulukoristeluja eteenpäin keräämällä omasta pihapiiristä havuja ja sammalia. Sitten kun joululoma alkaa, voisi harkita koittavansa askarrella itse elämänsä ensimmäisen havukrassin. 

Ehkä nyt joulun aikaan olisi taas mitä parhain ajankohta koittaa harjoitella pysähtymistä ja keskeneräisyyden hyväksymistä. Koittaa välillä vain olla, ilman että kokee huonoa omaa tuntoa siitä, jos on mennyt kokonainen vapaapäivä ilman että on saanut mitää aikaiseksi, ja ei ole edes siivonnut.