Joululoma alkoi

Eilen tuli tehtyä viimeinen vuoro navetalla tämän vuoden puolella, ja illalla haettua vielä viimeinen edelliseen harjoitteluun liittyvistä papereista. Niiden myötä opinnot ovatkin tämän vuoden osalta paketissa, ja niihin palataan uudelleen vasta vuodenvaihteen jälkeen. Olen silti iloinen siitä, että vuodenvaihteen jälkeen minulla jatkuu harjoittelu vielä samassa paikassa. Navetalla on pieni ja tiivis työyhteisö, jonka lisäksi sielä vierailee säännöllisesti eri alojen asiantuntijoita. Työssäoppijanakin olen saanut kokea, että minut on oikeasti otettu mukaan porukkaan. Silloin kun on kokoonnuttu kahvipöydän ääreen käymään läpi asioita, sielä on ollut pulla tai sämpylä minullekin, ja jalostusneuvojaa myöten myös vierailevat asiantuntijat ovat oikeasti käyttäneet aikaansa siihen, että asioita on avattu minullekin. Kaikista asioista on ollut helppo kysyä, ja eilen joulun viettoon lähtiessä sain mukaani vielä aivan ihanan joulukukankin. Aiemmin tällä viikolla olimme kaikki yhdessä joululounaalla. Kaiken tämän myötä kuluneet kolme viikkoa ovat menneet aika siivillä. 

Utelias rouva appeella

Eikä äskeisessä kappaleessa päästy vielä edes lehmiin. Vaikka meillä on koulussakin käyty läpi lehmien elekieltä ja tutkittu vähän Lehmähavaintoja-kirjaa, en muista sielä tulleen niin vahvasti esille, miltä lehmä näyttää pyytäessään rapsutuksia tai kerjätessään keksejä. Etenkin yksi lehmistä on kunnostautunut jälkimmäisessä niin tehokkaasti, että olen antanut sille lempinimeksi Keksimonsteri. Se on yleensä aina ensimmäisten joukossa vastassa ja alkaa keikistellä päätään ja nuolla huuliaan herkkujen toivossa. Tilan karjakko Emmi pitääkin aina huolen siitä, että pukkarin keksirasiasta löytyy hänen vartavasten lehmille suunnittelemiaan ja valmistamiaan keksejä. Lehmistä myös puhutaan aina nimillä, minkä myötä olenkin koittanut parhaani mukaan alkaa opetella tunnistamaan tyypit nimeltä korvanumeroiden sijaan, vaikkei sitä minulta vaaditakaan. Viikko viikolta myös yhä useampi lehmistä, hiehoista vasikoista antaa minunkin paijailla koko ajan enemmän, vaikka alkuun kaikki pörräsivätkin aina lähinnä Emmin ympärillä huomiota hakiessaan.

Pihatossa olevien junnujen talvikarva tekee niistä maailman suloisimpia pörrölehmiä

Tiistaina syntyi uusin mini, ja Pipari-hiehosta tuli lehmä.

Kaikki kolme navettakissaa Martti, Nuppu ja Manu ovat sen sijaan ilmoittaneet alusta asti, että kissojen paijaaminen on vähintään yhtä tärkeää ellei jopa huomattavasti tärkeämpää kuin lehmien hoito. Sen myötä olenkin alkanut vitsailla, että tulen pian tilalle myös pieneläinharjoitteluun hoitamaan navettakissoja, josko sitten työtunnit riittäisivät kissojenkin mielestä riittäviin rapsutuksiin.

Löllö toimii portsarina

Mutta nyt seuraavat kaksi viikkoa menee kotikuplassa oman lauman ja perheen kera. Tai oman lauman ja muutaman hoidokin: hoitokissojen Rutun, Löllön ja Mintun osalta kun on sovittu, että nekin ovat täällä vielä yli joulun. Alunperin oli sovittu, että ne lähtisivät ennen joulua, niin että ehdin siivota täällä kunnolla ennen allergisen jouluvieraan tuloa, että ei lähdettäisi jouluna koittamaan, kestääkö lääkitys lisäkissat. Ehdimme kuitenkin nähdä jo ennen jouluakin, ja hoitokissat hurmasivat siinä määrin, että sieltä tuli hyvin vahva toive, ettei ainakaan heidän takiaan kiirehdittäisi hoitokissojen palauttamista, että jos ennemmin päin vastoin. Voi jopa olla, että hoitokissojen myötä omaan lähipiiriinkin ilmestyy jossain kohtaa muutama kissa lisää.

Mauno on hyvin tyytyväinen saatuaan välillä myös äijäseuraa

   

Ruttu rakastaa takkatulta

Joulukukka ripustettiin olkkarin ikkunalle kissojen ulottumattomiin