Muutos on uusi normaali

Tästä viikosta piti tulla kiireinen. Itsellä työssäoppimispaikan fyysisyys ja kaksiosainen työpäivä tekee sen, että tallipäivinä jaksamista on melko vähän mihinkään muuhun kuin pakolliseen. Jussille puolestaan oli kertynyt paljon rästihommia. Niinpä olimme käyneet sunnuntaina isommilla kauppaostoksilla, ja suunnitelleet koko viikon ruokalistan valmiiksi, ettei tarvitsisi käyttää enää viikolla aikaa kauppareissuihin ja ruokien miettimiseen. Voisi sitten keskittyä rauhassa töihin ja oman lauman perushoitoon. Tehokas viikko kuitenkin katkesi jo keskiviikkona, kun jäimmekin molemmat yllättäen kotiin. 

Jauhomatojen hoitoa

Oikeastaan kaikki alkoi jo tiistaina, kun olo kävi illalla hieman tukkoiseksi. Pelkäsin sen voivan tarkoittaa flunssaa, mutta olin silti vielä toiveikas, ja vetäydyin hyvissä ajoin petiin c-vitamiiniporeen ja kuuman kaakaon saattelemana. Siitä huolimatta seuraavana aamuna joutui tunnustamaan tosiasiat: lievät flunssaoireet eivät olleet kadonneet mihinkään, ja vaikka kuumekaan ei ollut nuutuneesta olosta huolimatta noussut, sitä oli hetken asiaa pyöriteltyään pakko soittaa työssäoppimispaikkaan. Minä tahansa aiempana vuonna olisin napannut pari Buranaa ja c-vitamiinia ja lähtenyt töihin, mutta tänä vuonna kaikkeen on suhtauduttava koronana kunnes toisin todistetaan - jos ei muuten niin siksi, että kaikki tekevät niin, ja yrittäjälle on hyvin tärkeää, että asiakkaat voivat tuntea olonsa turvallisiksi, tai muuten asiakkaita ei pian ole. Niinpä vaikka tuntui hyvin odolta edes miettiä jäävänsä kotiin niin lieväoireisena, tänä vuonna se oli mahdollisesti tartuttavana pakko. Vaikka korona ei tuntunut todennäköisimmältä vaihtoehdolta oireiden perusteella ja koska tunnettuja altistumisia ei ollut, päätyi puhelimeen seuraavaksi Jussi, joka alkoi soitella niihin hoivakoteihin joissa työskentelee, että olisiko parempi, että hän työskentelisi etänä siihen asti että tulokseni tulevat. Niinpä olimme yhtäkkiä kotona molemmat: minä sairaslomalla, ja Jussi etätöissä. 

Triplalässähdys

Sain testiajan samalle päivälle, ja samalla ohjeet pysytellä kotona ja välttää kontakteja kunnes testitulos valmistuu. Niinpä viime päivät ovat kuluneet pitkälti sohvannurkassa lepäillen sekä matelijabunkkerissa keskeneräisiä projekteja jatkellen. Hetken aikaa ajattelin olevani tehokas, ja hoitavani kirjallisia töitä alta pois, mutta nuutunut olo yhdessä sen kanssa, että Jussi on tarvinnut koneen työntekoon, on pitänyt minut muiden projektien parissa. Sitä onkin tässä ehtinyt siivota kaikki hyönteisviljelmät, sekä jatkaa viljisten uusien terrojen taustoja. Ulkonakin olisi ollut ihan hyvät ilmat, mutta villasukkahissuttelu sisätiloissa on vienyt nyt voiton. Tänä vuonna haluan päästä eroon tästä flunssasta niin pian kuin mahdollista. 

Etenkin kissat ovat olleet ihan onnessaan tästä, kun olemme yhtäkkiä molemmat kotona. Mauno rakastaa etätöiden tekemistä Jussin kanssa, ja välillä Jussilla onkin puhelimessa pitelemistä, kun Mauno puskee innolla hyristen luuria, kun siitä on niin upeaa saada tehdä töitä Jussin kanssa. Ainokin on melkein koko ajan joko miehen käden päällä tai jaloissa. Fretteihin meidän läsnöolomme äkillinen lisääntyminen ei ole tehnyt yhtä isoa vaikutusta, vaikka Justiina onkin käyttänyt tilanteen hyväkseen neuvotellakseen ekstatahna-annoksia. 

Tänään tuli sitten tuomio: negatiivinen. Ensiviikolla pääsee siis palaamaan normiarkeen kissojen harmiksi. Sitä ennen ehtii toivottavasti vielä saattamaan muutamia projekteja päätökseen.   

Ai negatiivinen?! Nouuuu!!