Hammaslääkäriä ja muita kuulumisia

Perjantaina Itsyn katsottiin toipuneen pernanpoistosta sen verran hyvin, että Jussi otti neidin kanssa uudelleen suunnan kohti Vantaata. Tälläkertaa oli vuorossa tutummat jutut, eli Itsyn hammaslääkäri. Itsyn hampaat olivat taas alkaneet tummua, ikenet tulehtua ja suu haista. Itsylle kertyvä hammaskivikin on hyvin tummaa, enemmän ruskeaa kuin keltaista, joten sitä elätteli vähän toiveita, että kaikki ruskea olisi taas hammaskiveä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan pienen tauon jälkeen Itsyltä jouduttiin taas poistamaan hammas, tälläkertaa yksi alaposkihampaista, joka oli mennyt niin huonoon kuntoon, ettei siinä ollut kauheasti irroittamista. Muiden hampaiden pinnalla ollut ruskea oli onneksi pelkkää hammaskiveä. Periaatteessa operaatio meni hyvin, siitä ei seurannut uusia lääkekuureja eikä rajoituksia ruokailuun, eli arki jatkui operaation jälkeen suoraan normaalisti. Mutta tokihan sitä taas miettii, mitä tuon neidin kanssa tekisi, jos hampaiden puhdistus eläinlääkärillä 2-3 kertaa vuodessa, Plague-Off ja luullinen liha ei enää riitä pitämään hampaita suussa, vaan niistä huolimatta jouduttiin taas poistolinjalle. Että pitäisikö sitä koittaa aktiivisemmin opettaa Itsyä hampaiden harjaukseen, tai ottaa mummuskoille testiin myös juomaveteen sekoitettava jauhe, jonka luvataan vähentävän plakin muodostusta.

Meidän ihana pieni nakumassu Itsy

Samalla reissulla Itsylle tehtiin pieni jälkitarkistus edellisen operaation jäljiltä, ja palpaatiossa sen vatsan alueella tuntui noin 4cm halkaisijaltaan oleva pallomainen muutos. Nyt pitääkin sitten kotona tarkkailla, häviääkö se toipumisen edetessä, jolloin kyseessä voisi olla vielä jonkinlainen turvotus ja nesteenkeräytyminen, vai jääkö se pysyvämmäksi. Leikkauksen jälkeen leikkausalueelle on voinut myös muodostua jonkinlaista sidekudosta elimistön pyrkiessä paikkaamaan itseään. Tässä kohtaa löydös ei kuitenkaan aiheuta muita toimenpiteitä kuin että tilannetta tarkkaillaan.    

Itselläni alkoi viime viikolla hevosen työssäoppiminen, ja vaikka olinkin etukäteen varautunut siihen että se tulisi olemaan fyysisesti raskaampaa kuin pieneläinpuolen harjoittelut, pääsi se kuitenkin yllättämään kuinka fyysisesti loppu viime viikon jäljiltä olin. Tilalla heinien lisäksi myös vedet viedään kottikärryillä, ja kun hevosia on monta useammassa eri aitauksessa ja maa paikoin upottavaa savimaata, kroppa otti hommasta aika nokkiinsa. Nyt olenkin keskittynyt tyhjentämään kalenteriani entisestään, että jaksaisin vetää harjoittelun mahdollisimman kunnialla loppuun (sitä on edessä vielä viisi viikkoa...). Taidan myös joutua kaivamaan esille fyssärin varastotyöaikoinani kirjoittamat jumppaohjeet selkää varten. Viikonloppu menikin sitten varsin rauhallisissa merkeissä tutustuen Disney+ -suoratoistopalvelun ja lääkekaapin antiin. 

Itsyn uskollinen kämppis Justiina

Tänään oli onneksi vielä lähiopetuspäivä ja etenkin päivän viimeisimmän osuuden pystyin ottamaan varsin iisisti, kun kävimme läpi yleisempien lemmikkijyrsijöiden ja kanien ruokinnan perusasioita. Käsiteltävät lajit olivat kani, marsu, hamsteri, gerbiili, hiiri ja rotta, joista kaikkia olen omistanut ja neljää myös kasvattanut vähintään useamman poikueellisen verran, niin itse keskityin lähinnä ihmetteleen mitä uusia ruokamerkkejä on tullut markkinoille omien aktiiviaikojen jälkeen - etenkin kani- ja marsupuolen uutuudet kun ovat osin hyvin sovellettavissa maakilpikonnille.