Uurnien lasku

Snurre ja Esteri olivat ensimmäiset tyypit, jotka haimme kotiin yhdessä Jussin kanssa. Olihan minulla tavatessamme jo Mihail ja rottatytöt Mimosa ja Lola, ja hetkenaikaa hiiriherra Savu, mutta jyrsijätyypeistä ei ehtinyt koskaan tulla niin vahvasti osa yhteistä perhettä. Mimosa jouduttiin lopettamaan oltuamme yhdessä vasta hetken, ja Lola palasi yksin jäätyään kasvattajalleen, jossa hän sai uuden lauman. Snurren ja Esterin kanssa Jussi oli mukana alusta asti: silloin kun kävimme ensimmäistä kertaa katsomassa tyttöjä Inkoossa. Silloin kun haimme neidit kotiin, ja aloimme opetella frettiarkea. Aina siihen asti, kun jouduimme saattamaan Snurren viimeiselle matkalleen insulinooman edettyä, ja kun Esteri lopetettiin reilua vuotta myöhemmin nisäkasvaimen takia. 

Jussille Snurre ja Esteri olivat ensimmäiset lemmikit jotka hän menetti aikuisiällä, joten hänelle oli erittäin tärkeää, ettei kumpaakaan neideistä annettu yhteistuhkaukseen. Että kumpikin neideistä palasi vielä kotiin viimeiseltä matkaltaan. Snurre ja Esteri olivat omista lemmikeistäni ensimmäiset, jotka menivät yksilötuhkaukseen, joten itselläkään ei ollut olemassa mitään valmiita toimintatapoja, miten edetä siitä eteenpäin. Olimme alkuun puhuneet, että ottaisimme Snurrelle ja Esterille hautapaikat eläinten hautausmaalta. Sinne tehdään kuitenkin hautauksia vain kesäaikaan, joten se ei onnistunut heti kun Snurren tuhkat tulivat. Kun oli kuitenkin odotettava kuukausia, jotenkin päätimme, että Snurre voisi odottaa vielä Esterin mukaansa. Että heidät vietäisiin lopulliselle lepopaikalleen vasta yhdessä. Esterikin meni kuitenkin talvella, eikä hautaus taas onnistunut silloin kun tuhkat tulivat. Kesän tultua asia jäi, ja kohta oli taas talvi. Vaikka olimme kuulleet eläinten hautausmaasta paljon hyvää, jotenkin se vain tuntui olevan etäällä, emmekä saaneet asiaa hoidetuksi.

Viimeistään tänään tajusin miksi. Tänään laskimme tuhkat kotipihaamme lempikasvini juureen, ja minusta tuntui että kaikki meni kuten pitikin. Frettilaumamme ensimmäinen matriarkka ja maailman sympaattisin suklaanäätä tulivat kotiin yhdessä muun lauman kanssa. Eivät ehkä enää osana laumaa, mutta aina osana perhettä. Uurnien laskun myötä heistä tulee osa puutarhaa, ja he tulevat palaamaan jokaisen kukinnan myötä. Yksi ympyrä tuntuu vihdoin sulkeutuneen. 

Minä en kaipaa kiinteää hautaa, kivistä muistomerkkiä tai uurnia pysyvästi hyllynreunalle. Mutta minua lohduttaa ajatus, että osa menetyistä rakkaista tulee elämään osana tätä kaikkea uutta muutenkin kuin muistoissani, ja minulla on paikka johon sitoa muistoja. Oli vapauttavaa saada uurnat pois kaapista, mutta saada kuitenkin pitää mummuskat lähellä. Samalla tuli muurattua yksi kivi lisää siihen perustaan, mikä tekee tästä talosta kodin. Tuhkien myötä osa meidän perheen yhteistä historiaa kietoutui osaksi tätä pihapiiriä. 

Levätkää rauhassa rakkaat.