Päärynäeläin: Surullinen vapun aloitus

Koneella vietetty aika on taas mennyt pitkälti kouluhommien parissa, joten en ole ehtinyt tiistaina tai sen jälkeen päivittää edes muksujen yksiviikkoiskuvia, ja sitä kuinka uskomattoman hienosti ja tasaisesti kaikki ovat kasvaneet. Koska en ehtinyt hehkuttaa sitä tiistaina, se puhtaan onnellinen ja elämäniloinen postaus meni siinä, koska tänään en voi valitettavasti enää sanoa samaa. Tänään illalla tuli Sariannan suunnalta suru-uutinen koskien yhtä pojista, pientä pastelli angoraherraa. Iltapunnituksella kaikki oli ollut vielä hyvin, ja kaikki pennut olivat keränneet massaa tasaisesti niinkuin ne ovat tehneet syntymästään asti. Koska ensimmäinen viikko on yleensä se kriittisin, ei kukaan meistä ollut oikeasti enää odottanut, että tässä kohtaa mikään menisi enää pahasti vikaan. Niin kuitenkin kävi, ja yksi pieni hetki muutti yhden pennun osalta kaiken.

Koko jengi 1vk tiistaina. Nyt yksi on joukosta poissa.

Pentulasta kuului illalla jokin sinne kuulumaton ääni, ja kun Sarianna meni tarkistamaan onko kaikki kunnossa, yksi pennuista löytyi elottomana pentulasta. Pentulassa ei ole mitään mistä pentu olisi voinut tippua, eikä mitään muuta kuin emo, jonka alle se olisi voinut jäädä, joten pennun vammojen perusteella todennäköisimmäksi vaihtoehdoksi jää se, että sen pää on kopahtanut johonkin liian kovaa Mallun siirtäessä pentua. Mahdollisesti ikkunan alla olevaan patteriin. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, sillä henki oli lähtenyt välittömästi.

Ainoa lohtu tässä onnettomuudessa on se, että pentueessa oli vielä yksi varaamaton uros, eikä urospentuja ollut vielä yksilöity kenellekään. Niinpä Sarianna ei joudu tämän surun keskellä vielä soittamaan jollekin varaajista ja kertomaan, että odotettua perheenjäsentä ei tulekaan. Koska tiedän että noita muksuja odotetaan jo kovin, ja että vaikka uudet omistajat eivät olekaan vielä päässeet tapaamaan minejä, on niiden tuloon jo alettu kodeissa varautua. Niinpä nyt toivon enemmän kuin koskaan, että tämä olisi viimeinen vastoinkäyminen, ja loput viisi minisoturia eläisivät ainakin kymmenen vuotiaiksi.

Surku on kova myös Mallun puolesta. Sariannan oli ollut vaikea saada kuollut pentu siltä pois, kun Mallu oli koittanut parhaansa mukaan hoitaa sitä kuntoon. Onneksi kuitenkin Mallulle jäi vielä viisi taistelijaa rinnalle.