Fretin omistamisen hehkeitä hetkiä ja Nutella 2v

Viikko on taas alkanut lennokkaasti, kun kevään kaikki lähiopetus on pakattu tähän viikkoon iltaopetuksena. Sen lisäksi viikko sitten alkanut työssäoppiminen on jatkunut normaalisti. joten kotona on käyty lähinnä kääntymässä ja nukkumassa. Tämän viikon jälkeen taas keveneekin sitten selvästi, kun opetus taukoaa kesäksi, joten etätehtävien ja luentojen määrä tippuu selvästi. Tämän härdellin keskellä Nutella täytti 2 vuotta maanantaina. Tuntuu yhä ihan uskomattomalta, että tuo nuori kakara on Mallun pentujen myötä jo mummu.

Maanantain synttärityty <3

Maanantaina pääsin myös pitkästä aikaa todella nauttimaan frettien jemmailun mukanaan tuomista iloista. Maanantai aamuna Turussa tuli aamusta taivaan täydeltä vettä ja räntää, joten minulla tuli pienoinen kiire kaivaa sadetakkia esille. Tämänhetkiseen työssäoppimiseen kuuluu yleensä 5-8 lenkkiä päivässä, joten kelinmukainen ulkovarustus on aika oleellinen osa varustautumista. Normiarjessa myönnän liikkuvani hyvin vähän ulkona sadekeleillä, joten paraatipaikan sijaan sadetakki kaivettiin esille kaapin syövereistä. Sadetakki löytyikin nopeasti, mutta aika pian tuli huomattua yksi pienoinen mutta... Olin jännännyt mahtuuko takki enää kunnolla päälle, viime käyttökerrasta kun on vähän aikaa, mutta en ollut osannut edes pelätä sitä, että fretit on pari kertaa bongattu kyseisestä kaapista nukkumasta. Eihän se nukkuminen mitenkään takkia pilaisi, mutta sielä missä nukutaan, on myös hyvä säilyttää evästä, ja nytkin sadetakin väliin oli jemmattu kuollut hiiri, joka oli kosteutta hylkivän kankaan suojissa ehtinyt muhia jo jonkin aikaa hajun leviämättä kaapin ulkopuolelle. Mutta kun takkikäärön avasi, aromit olivat kyllä kaikkea muuta kuin mieltä ylentävät.

Tässä kohtaa töihin lähtöön oli aikaa puolisen tuntia, joten vaihtoehtoja oli tasan kaksi: toivoa että haju kyllä haihtuu ulkona reippaillessa, tai lähteä liikenteeseen hyvin sadetta kestävällä, mutta paksusti topatulla työtakilla. Lopulta vaihtoehtoja puntaroituani päädyin valitsemaan hajun, sillä toisella takilla tarkenee vaikka seisoskella kentän laidalla kunnon pakkasella, joten kävellessä se olisi äkkiä pätsi. Siinä istuessani autossa kuolemalta haisevassa takissa, ehdin ehkä muutamaan kertaan miettiä, millainen lukko eteisen kaappiin hankitaan. Onneksi koirat ottivat minut vastaan tavalliseen tapaan hajusta huolimatta, ja korona-aikaan hajuetäisyyden pito ohikulkijoihin on muutenkin enemmän kuin suotavaa.

Mauno vahtii, että neidit saavat iltapalansa ajoissa, vaikka mami säätää ja sinkoilee

Eilen ehdin myös käydä pikaisesti ottamassa 3vk kuvat Mallujen pennuista, mutta koska aurinko oli siinä vaiheessa jo painunut mailleen, en saanut kuvista edes lisävalolla mieleisiäni. Niinpä alustavasti jo uhkasin tehdä viikonloppuna uuden kuvausiskun, josko viikonlopulle onnistuisi edes yksi kaunis päivä kuvauksille.

On ne ihan pirun söpöjä yön pimeydessäkin <3