Syksyisissä maisemissa

Muutamaa viime vuonna ollutta lumista päivää lukuunottamatta Turun talvi on muodostanut aukottoman jatkumon syyskeleille: maa on ollut suurimman osan ajasta täysin sula, ja kaikkialla on mutaista ja märkää. Valtaosa sateista tulee alas vetenä, ja muutaman päivän räntä- ja raesateet ovat sulaneet heti maahan osuttuaan. Ainoan piristävän poikkeuksen on muodostanut se, että tämän vuoden puolella ulos on ehtinyt useammin jopa valoisaan aikaan. Silti ulkoa on puuttunut se, mitä sinne kovasti kaipaisi, eli aurinko. Valoisaankiin aikaan taivas kun on yleensä pilvinen ja keli kauttaaltaan harmaa. Vaikka kylmästä ei ole tarvinnut juurikaan hytistä nytkään, en voi silti väittää, ettenkö odottaisi jo kovasti kevättä ja kevätaurinkoa.

Itsystä sylilenkkeily on best

Laumakin on päässyt satunnaisesti ihmettelemään ulkoilmaa, mutta Turun tämä Turun talvi ei ole vakuuttanut oikein ketään. Märkä ja mutainen maa yhdistettynä ajoittaiseen erittäin kylmään tuuleen saa useimmat neideistä pyytämään jo muutaman minuutin jälkeen takaisin syliin tai kantoreppuun. Kivat ulkoilukuvatkin ovat jääneet vähän vähiin, kun jatkuva harmaus yhdistettynä nopeasti liikkuviin pieniin hillereihin ei aina tuota kovinkaan tarkkoja otoksia - etenkään yksin tyyppien kanssa lenkkeillessä huomiota kun on vaikeampi keskittää kuvaamiseen. Sen verran sitä kuitenkin kun pyrkii aina olemaan ulkona silmät selässäkin, että kukaan ei pääse koiran kanssa yllättämään tyttöjä. Vieraista koirista kun ei ikinä tiedä, miten ne noihin pieniin oudonhajuisiin vieheennäköisiin tyyppeihin suhtautuvat, joten sen suhteen on mieluummin ottamatta turhia riskejä.

Nutskun pulloharjahäntä kertoo että tässä ollaan nyt jännän äärellä

Kivenkolosta löytyi pieni piisamirotta, eli Huisku

Seikkailureppu on silti edelleen paras, ja sinne pyritään yhä kilvan kun se nostetaan esille. Eli kai se ulkoilman nuuhkiminen silti kivaa on, vaikka märkä maa ei houkuta ja peppuun osuva tuuli on ...no pepusta. Nuo hetket lähtijöitä valitessa ovatkin niitä, kun tulee välillä mietittyä mitä hyviä puolia siinä olisi, jos lauma olisi selvästi pienempi. Niin paljon pienempi, että kaikki olisi mahdollista ottaa joka reissulle mukaan. Että ei tarvitsisi aina valita, ketkä milläkin kerralla pääsevät mukaan, ja kaikki pääsisivät ulos selvästi useammin. Sitten kun pystyisi panostamaan paljon enemmän myös lenkkeilyn opetteluun, ja ulkoilukin voisi muuttua reipastahtisemmaksi nykyisen laahuilun sijaan. Sikäli ajatus on kyllä hyvin kaukainen, että tästä yhdestätoista karvakaverista ei toivottavasti päästäisi kahteen tai kolmeen vielä vuosiin, vaikka kuinka päättäisi olla hankkimatta porukkaan enää yhtään uutta tyyppiä. Neljä nuorintakin kun on kuitenkin vasta alle vuoden, ja kissojen kohdalla elinikäennuste on jopa kolminkertainen fretteihin nähden.   

Mallu tahtoo jo reppuun Vapun seuraksi

Lysti bongasi vähän matkan päässä menevän koiran

Ikisyksyn keskelläkin Mallukin on kuitenkin löytänyt uskonsa siihen, että kevät on ehkä tulossa. Sekin on nimittäin alkanut haista aiempaa näätämäisemmältä. Toistaiseksi se on kuitenkin ainoa muutos, mikä on tapahtunut - mutta yhtä kaikki, se on ensimmäinen merkki siitä, että kiima on tekemässä tuloaan. Sen myötä onkin nyt lisätty entisestään kokonaisten ruokaeläinten osuutta ruokavaliossa, ja alettu käyttää lisiä hieman tavallista tiuhemmin ja monipuolisemmin, jotta neidillä olisi parhaat mahdolliset edellytykset onnistuneeseen tiinehtymiseen, sekä kanto- ja imetysaikaan, sitten kun vuosi vähän vielä tästä etenee.

Maunon kanssa löydettiin yksi päivä se iso A:kin