Erilaiseen vuoteen 2020

Nyt vuodenvaihteen ollessa käsillä, minulta on kyselty poikkeuksellisen paljon, jännittääkö minua, ja miltä minusta tuntuu. Tällä kertaa kyse ei ole vain siitä, että vuoden ja vuosikymmenen vaihtuminen saa kaikki käymään läpi kulunutta vuotta ja laatimaan yhteenvetoja, vaan siitä, että ensimmäistä kertaa vuosiin jokin on oikeasti muuttumassa. Olen ollut viimeiset seitsemän vuotta melkolailla samassa tasaisen turvallisessa kuukausipalkkaisessa päivätyössä. Viimeiset seitsemän vuotta olen tiennyt varsin tarkkaan jo kuukausia etukäteen mitä teen kunakin arkipäivänä kello 7-15 välillä. Sen tähden sitä onkin oikeastaan vielä lähes mahdoton käsittää, että se luku on oikeasti tullut päätökseensä. Että kun lähdin tänään töistä, se saattoi olla oikeasti viimeinen kerta, kun avasin kyseisen varaston oven - ellen palaa sinne opintojen ohella tekemään nollasopparilla joitain vuoroja. Mutta että nyt vuodenvaihde jokatapauksessa on aloittamassa kokonaan uuden luvun. Ja että olen taas siinä pisteessä kuin viimeksi kaksitoista vuotta sitten aloittaessani opinnot yliopistolla miettien, voisiko tämä olla se minun juttuni - tosin sillä erotuksella, että tavalla tai toisella eläimet ovat olleet aina se oma juttuni, ja nyt eläintenhoitajaopintojen myötä lähden vihdoin etsimään myös sellaista ammattiminää joka olisi lähempänä omaa itseäni ja kiinnostuksenkohteitani. Se on yhtäaikaa mielettömän jännittävää ja samalla vapauttavan tuntuista.

Valmiina vuoteen 2020

Loppiaisen jälkeen alkavien opintojen kunniaksi tuunasin eilen itselleni kalenterin, sillä ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen en ennakolta tiedä paljoakaan tulevasta vuodestani. Tiedän toki, miten opinnot alkavat tammikuussa, ja hieman mitä osa-alueita opintoihin tulee sisältymään, mutta kaikki muu tulee tarkentumaan vasta pikkuhiljaa kun pääsemme rakentamaan henkilökohtaista opintosuunnitelmaani ja sopimaan työharjoitteluista ja muista. En ole onnistunut seitsemän vuoden säännöllisistä aamuheräämisistä huolimatta sopeutumaan kunnolla työrytmiini, joten olo oli aika epärealistinen, kun poistin viimeisetkin arkiaamuille ajastetut vakioherätykseni. Opintoni alkavat iltapainotteisina, joten ainakaan tammikuun alussa minun ei tarvitse herätä herätyskelloon viitenä päivänä viikossa. En tule olemaan tammikuussa töissä koko päivän valoista aikaa, vaan voin käyttää osan siitä vaikka näätien ulkoiluttamiseen. Minun ei tarvitse toivoa koko viikkoa, että viikonloppuna edes toinen päivä olisi pilvetön, tai aurinko edes pilkistäisi silloin, mikä tuntuu jo nyt aika luksukselta kaltaiselleni valolla käyvälle ihmiselle.

Reppukin tuli tuunattua valmiiksi uusiin seikkailuihin

Toki elämässäni on myös ankkureita, jotka tuovat raameja alkavaan vuoteen, kuten omat lemmikit ja parisuhde. Huolimatta siitä, että hyppäys vakitöistä toisen asteen opiskelijaksi tulee olemaan iso, tiedän ettei se tule mullistamaan arkea ihan täysin. Täällä tulee silti olemaan lauman aamu- ja iltapalat, näätähuoneen siivoamiset, herppien hoito, akvaarion vesienvaihto ja muut tutut askareet, joista iso osa arkea koostuu. Ja odotan myös sitä osaa ensivuodesta innolla, sillä se on se osa arjesta, mitä olen rakentanut itselleni vuosia, ja mikä on ollut se elämäni tärkein sisältö, miksi se ei ole aktiivisesti haitannut, että vuosia työ on ollut vain työtä, jota olen tehnyt että olen saanut rahaa pyörittää vapaa-aikaa ja olen pystynyt pitämään näinkin isoa laumaa haluamallani tavalla. Yksi syy sille, miksi en ole uskaltanut tehdä tätä hyppäystä aiemmin on se, että minusta kaksi opiskelijaa ja viisikymmenpäinen eläinlauma olisi ollut turhan riskaabeli yhdistelmä. Tänä keväänä Jussi sai kuitenkin opintonsa päätökseen, ja on nyt valmis ottamaan taloudellisen vetovastuun meidän arjesta, niin että minun ei tarvitse kantaa niin isoa huolta siitä, mistä rahat eläinlääkäriin tarvittaessa revitään tai lähteä tinkimään lauman monipuolisesta raakaruokinnasta. Olen ihan mielettömän kiitollinen siitä, että olen onnistunut löytämään vierelleni kumppanin, joka on näin valmis tukemaan minua sekä päätöksessäni lähteä opiskelemaan, että niin eläinrakas, että hänellä riittää jaksamista ja ymmärrystä myös lauman hankalimmillekin tyypeille, ja jopa niille, joita hän ei ehkä itse olisi meille valinnut. Ja joka on muutenkin ihan mielettömän upea persoona.

...mutta silti ei pidä hötkyillä liikaa, vaan ottaa välillä lunkistikin!

Ensivuodelle on luvassa myös muita haasteita, kuten se paljon puhuttu putkiremontti, joka on viimein aikataulutettu loka-joulukuulle 2020, jolloin meidän on lähdettävä koko lauman kanssa noin kolmeksi kuukaudeksi evakkoon nykyisestä asunnosta. Pelon sijaan odotan sitäkin kuitenkin avoimen uteliaasti: tulee varmasti olemaan melkoinen haaste löytää evakkopaikka tällä kokoonpanolla, ja melkoinen operaatio hoitaa koko evakkomatka muuttoineen ja paluumuuttoineen. Mutta samalla uskon, että että meidän tiimi tulee hoitamaan homman voitolla kotiin - ja ties vaikka siitä voi tulla omalla tavallaan hauskaakin.

Vuoteen 2020 suunnataan siis avoimen uteliaasti uusia tuulia haistellen. Toivottavasti vuodesta tulee mahtava myös kaikille blogin lukijoille!