Eläimellisiä lomakuulumisia

Kun päätimme ottaa Tunisian viikon rennosti hotellilla levon ja hyvän ruuan merkeissä, emme osanneet aavistaakaan kuinka helppoa ja antoisaa olisikaan viettää viikko lähes yksinomaan yhden hotellin alueella. Kumpikaan meistä ei nimittäin ennakkoon tiennyt, että hotellin alueella olisi myös oma Mini Zoo -kotieläinpiha. Ja vaikka Mini Zoo näytti alkuun vähän karulta ja pieneltä aidatulta alueelta hotellin pihalla, aika pian kävi myös ilmi se, että iso osa isommista kotieläinpihan asukkaista viettää suurimman osan ajasta laiduntaen ja kuopsuttaen eri puolilla hotellin piha-alueita. Niinpä loma-aktiviteetteihin saattoi lisätä lampaiden, vuohien, kanojen ja ankkojen bongailua myös muiden aktiviteettien lomaan. Eläimillä oli myös omat hoitajansa, joihin eläimet selvästi luottivat, ja jotka mielellään esittelivät eläimiä sen mitä kielimuuri antoi periksi - hotellin henkilökunnastakin valtaosa kun puhui paremmin tunisiaa, arabiaa, ranskaa ja saksaa kuin englantia. Ja vaikka moni eläimistä ei päästänytkään tälläistä random-ihmistä silittelyetäisyydelle, ei se kauheasti haitannut, kun näki kuinka eläinten hoitajat saivat niitä paijata.

Yksi emolampaista oli sivuniityllä pitkässä liinassa muiden ollessa irti. Emme saaneet ihan selvyyttä onko tyyppi kova karkailija, vai miksi sen liikkumista oli rajattu muita enemmän

Eläintenhoitajan vihellettyä koko jengi lähti liikkeelle kohti kotieläinpihaa

Hotellin koirat, jotka olivat sivummalla omassa aitauksessaan, jakoivat sen sijaan rakkautta yllin kyllin, kun pääsimme vierailemaan niiden aitaukseen. Niistä minulla ei ole sen myötä yhtään kunnollista kuvaakaan, kun ne pyörivät kuin väkkärät häntä heiluen ja koittivat hyppiä syliin. Siinä ei haitannut yhtään kuraiset tassut, ja unohtui taas kaikki luetut ohjeet siitä, kuinka ulkomailla turistikohteissa olisi hyvä pitää pientä etäisyyttä vieraisiin koiriin ja kissoihin - olkootkin että tälläkertaa edes paijatut koirat olivat selvästi jonkun hoidossa olevia, eikä satunnaisia rantakoiria.

Kotieläinpihan asukkeja

Kuten lämpimissä lomakohteissa monesti muutenkin, niitä kissojakin riitti. Hotellin alueella liikkui ainakin viisi eri kissaa, jotka yhtä leikkaamatonta kollia lukuunottamatta näyttivät olevan hyvässä kunnossa ja hyvässä massassa. Se yksi, jonka ristimme Sariannan kanssa Badassiksi, oli selvästi ottanut useammankin kerran yhtään muiden leikkaamattomien kollien kanssa, sillä hännän päästä puuttui pala, ja naamassa oli ruhjeita. Silti Sarianna pian totesi, ettei Badassinkään asiat voivat täysin huonosti olla, sillä Sariannan salakuljetettua sille herkkuja buffetin puolelta, Badass teki varsin nopeasti selväksi, mitkä leikkeet ovat hyviä ja mitkä eivät. Kyllä hotellikissallakin saa selvästi olla sen verran omanarvontuntoa, ettei mitä tahansa tarvitse syödä, mitä hyväntahtoiset turistit koittavat eteen tuoda. Kyllä sitä on aina sen verran varaa paastota, että uudet ihmiset oppivat tuomaan pelkkiä hyviä ruokia.

Hotellialueen kissoja

Badass

Ainoan hotellin ulkopuolelle suuntautuneen retken kohde oli Friguia-eläinpuisto. Sarianna oli käynyt sielä jo edellisellä Tunisian reissullaan, ja hänestä sielä oli ollut ihan asialliset olot eläimillä, niin päätimme poiketa sinne nytkin. Puistoon on hankittu pääasiallisesti tunnetuimpia afrikkalaisia eläinlajeja, mikä mahdollisti sen, että useimmat eläimet ovat ulkona ympäri vuoden. Muutamille lajeille, joille Tunisian talvi voi olla liian kova, oli saatavilla lämmitettyjä sisätiloja. Vaikka tarhassa oli niin isoja kissapetoja kuin muutamia pitkäaikaisia eläinihastuksiani, kuten fennekkejä ja pesukarhuja, oli pakko myöntää että yksi tarhan asukeista vei pisteet kotiin ihan täysillä: meidän paikallinen opas, eli valkokirjava kotikissa, joka kiersi lähes koko tarhan kanssamme läpi. Se käveli vieressä, pysähtyi kun me pysähdyimme, jutteli kovasti ja antoi paijata. Tuli melkein kotoisa olo, kun vaalea kissa istui jalan päälle ja alkoi komentaa määrätietoisesti. Muutamaa tyhjänoloista aitausta lukuunottamatta eläimet olivat hyvin näkösällä, ja ne tyhjänoloisetkin aitaukset olivat niin täynnä kasveja ja muita, että voi hyvin olla, että asukeilla oli tälläkertaa vain parempaa tekemistä kuin poseerata turisteille.

Friguian asukkeja

Hotellissa ei ollut huoneissa wi-fiä, mutta hotellin yhteistiloissa oli hyvä wi-fi yhteys, mikä mahdollisti kuvakuulumiset kotiin Jussille. Aika pian loman alettua Jussi alkoikin taas miettiä, pitäisikö hänen ennen ensi lomaa oikeasti järjestää minulle rabies-rokotukset kuntoon, koska kaikista ohjeista ja ohjeistuksista lukuunottamatta en vain osaa olla koskematta, jos ystävällisen oloinen kissa tai koira tulee viereen. Mutta mitä siinä voi ihminen tehdä, jos toinen puskee jalkaa ja kehrää? Etenkin silloin, kun omat tyypit ovat jossain tuhansien kilometrien päässä.

Meidän eläintarhaopas

Oppaan kollega