Myymäläpakastimen seuraaja

Myymäläpakastimen seuraajaksi tilattu arkkupakastin saapui eilen. Olin alkuun miettinyt, että sinnittelisin olemassa olevilla pakastimilla remonttiin asti, mutta rakastan ihan liikaa kunnollista pakastintilaa, jotta se olisi tuntunut mielekkäältä. Riittävän suuri pakastintila kun mahdollistaa paitsi tuotteiden hankkimisen isommissa erissä, se myös joustaa paremmin silloin, kun onnistuu tekemään löytöjä. Samasta syystä pikkuarkku tulee edelleen siirtymään kellariin varapakastimeksi, niin että se on haettavissa esille, jos törmään tarjoukseen josta en voi kieltäytyä varsinaisen arkun ollessa täysi. Pieni arkku myös saattaa olla se realistisempi evakkopakastin, mikäli iso arkku ei tule mahtumaan väistöasuntoon sitten kun putkiremontti tulee.

Iiiso aarrearkku

Uudelle pakastimelle oli tilattu kotiinkuljetus, ja se tuotiin eilen iltapäivällä. En ollut saanut raivattua sille vielä tilaa sen lopulliseen sijoituspaikkaan, joten kantajien kysyessä mihin pakastin laitetaan, pyysin jättämään sen eteiseen. Hetken katselin sitä siinä yhtä aikaa innolla että pienellä haikeudella: Jussilla oli taas kaksi peräkkäistä pitkää vuoroa, joten en saisi häneltä apua pakastimen siirtoon ennen sunnuntaita. En myöskään ollut sosiaalisella päällä, joten kaverien pyytäminen avuksi ei sopinut kotierakkoiltaan. Minua kuitenkin poltteli kovasti saada homma eteenpäin, joten päätin kokeilla kuoria pakastimen paketista ja siirtää sen itse. Ei se painanut kuitenkaan kuin viitisenkymmentäkiloa, eikä matkalla ollut mitään muuta kuin pakkausmateriaalit minkä päältä se olisi saatava nostettua pois. Ihan varuiksi ja eläinten harmiksi siirsin kaikki apurit varuiksi ovien taakse, etten teloisi ainakaan muita kuin itseni siirtopuuhissa.

Mallu tarkistaa pakastimen energiatiedot

Pienellä kikkailulla pakastin sitten kuoriutuikin paketista ja siirtyi näätähuoneeseen. Meinasin kytkeä sen heti verkkovirtaan, mutta sitten muistin alkuperäisen visioni irtoväliseinistä, joilla saisi eroteltua pakastinaltaassa luulliset lihat, luuttomat lihat, isommat kokonaiset ruokaeläimet ja sydämet. Joten saatuani pakastimen paikoilleen, kipaisin kellariin hakemaan portista ylijäänyttä kasvihuonelevyä, josta leikkasin pari tilanjakajaa. Leikkasin ne juuri sen verran leveiksi, että ne pysyivät pystyssä pakastimen seinien väliin pingotettuna. Tyytyväisenä aikaansaannoksiini käynnistin pakastimen, jotta se saisi kylmetä vähän ennen pakasteiden siirtoa. Pakastin lähtikin hyvin käyntiin, mutta kohta tuli vastaan ensimmäinen asia, jota en ollut osannut ottaa huomioon: ilmeisesti joko muovilevy tai pakastimen seinämät elivät hieman lämpötilan kääntyessä miinukselle, ja yhtäkkiä tilanjakajat olivatkin muutaman millin liian kapeat, eikä niitä saanut enää tuettua seinien väliin. Onneksi ratkaisu löytyi pakastimen kannen kuljetustuista, joilla sain pingotettua tilanjakajat uudelleen pystyyn.

Väliseinet ennen ensimmäistä pakastusta

Sitten edessä olikin se jännin vaihe: kuinka hyvin olemassa olevat pakasteet arkkuun uppoaisivat, ja jäisikö sinne yhtään ylimääräistä tilaa. Pikkuarkun sisältö tyhjeni heittämällä luullisille lihoille varamaani lokeroon, ja siihen jäi vielä hyvin tilaa muihin pakastimiin jemmatuille luullisille lihoille. Täyskorkea kaappikin tyhjeni lokero lokerolta, samalla kun mietin, miten pakasteet olisi järkevintä uudessa järjestää. Kun näätähuoneen molemmat pakastimet oli saatu tyhjennettyä uuteen arkkuun, oli se edelleen mukavan väljä, joten saatoin käydä tyhjentämässä myös keittiön pakastimesta kaikki sinne jemmatut eläinten ruuat. Nekin sopivat arkkuun hyvin, eikä se vielä niidenkään jälkeen ollut niin täyteen ammuttu, että sen käyttö olisi hankalaa tai olisi joutunut tinkimään pakasteiden lajittelusta tyypin mukaan. Ensivaikutelma pakastimen vetokyvystä on siis varsin positiivinen. Ennen sen tuloa kaikki pakastimet kun oli täytetty niin viimeistä kuutiosenttiä myöten kuin mahdollista.

Arvon vielä vähän, jääkö tämä tähän, vai kääntyykö peräseinälle

Saatuani kaikki pakasteet siirrettyä oli edessä vielä se pakastin savotan ikävin vaihe: näätähuoneesta lähtevien pakastimen sulattaminen. Pikku arkun kohdalla se oli sentään helppoa ja nopeaa, se kun ei ollut ehtinyt olla käytössä kauaakaan, mutta kaapissa oli etenkin sen yläosassa paikoin kunnon ikirouta, kun unohdin sulattaa sen ennen edellistä isompaa täydennystä. Nyt sitten pikku arkku odottaa, että saan huomenna Jussilta apua sen siirtämisessä varastoon, ja kaappipakastin odottaa että sille löytyy ostaja. Ihan 900-litran yhteiskapisiteetille kun en usko meilläkään olevan niin polttavaa tarvetta, että sen saamiseksi olisi kannattavaa säilyttää ja pyörittää jatkuvasti kolmea pakastinta.

Pohjalla luulliset lihat, jauhe- ja palalihat, isot kokonaiset ruokaeläimet ja sydämet

Koreissa päällä sisäelimet ja pienemmät kokonaiset ruokaeläimet