Tammerferret

Viikko on vierähtänyt siitä, kun otettiin aamusta suunnaksi Viialan Sampola ja Tammerferret-frettinäyttely. Tälläkertaa Jussi jäi viettämään kotipäivää Ainon kanssa, ja matkaan suunnattiin Sariannan ja Melinan kanssa. Olin asettanut itselleni alustavaksi tavoitteeksi, että itselläni olisi ajokortti taskussa Tammeriin mennessä, mutta kun kesäkuun alussa saatuani teoriakokeen läpi ensimmäinen vapaa inssiaika oli 28.6., ei minusta ollut vielä tälle reissulle kuskiksi. Onneksi Melinalta löytyy kuitenkin kortti, eli matka ei kaatunut siihen. Useamman reissun julkisillakin tehneenä kun myönnän, ettei koko näyttelyarsenaalia huvittaisi roudata mukana kunnon kesäisissä lämpötiloissa junalla tai bussilla vaihtoineen, vaikka muuten lämmöstä pidänkin.

Näyttelyn palkintopöytää ja taustalla näyttelyn tuomari Maja Conc

Näyttelyaamuna lähtö vähän viivästyi ja ehdinkin vetää kunnon myöhästymisneuroosit päälle, vaikkei tällä kertaa omissa ilmoitetuissa ollutkaan mukana yhtään veteraania. Sarianna ei sitten voinutkaan olla näpäyttämättä miua ylireagoinnista, kun saavuttiin paikalle lopulta kolme minuuttia ennen kuin ilmoittautuminen oli aikataulun mukaan sulkeutumassa. Saatiin vähän tiukille menneestä aikataulusta huolimatta kuitenkin jopa todella hyvät paikat aitauksille, joista oli helppo seurata arvostelujen etenemistä. Kun olimme saaneet aitaukset kasaan ja näädät pois bokseista, Sarianna ja Melina poikkesivat kauppaan hakemaan aamiaista. Itse en jaksanut alkaa heti viritellä kattomattoa tai boksittaa Lystiä uudelleen, joten jäin näyttelypaikalle vahtimaan omien touhuja. Onneksi jäinkin, sillä aika pian osoittautuikin ettei tämän näyttelyn houdini ollut suinkaan Lysti.

Tyttöjen näyttelylukaali

Tähän asti kaikki Lystiä lukuunottamatta ovat pysyneet meillä aitauksessa, vaikka Lysti on kovasti koittanut opettaa myös Nutellaa tulemaan yli. Näyttelyssä Nutella keksi kuitenkin oman tapansa paeta aitauksesta, ja päätti punkea suoraan läpi. Nyt pentujen jälkeen ja muutenkin kesämitoissa Nutella on sirompi kuin koskaan, ja se onnistui kuin onnistuikin työntämään ensin kallonsa playpenin pinnojen välistä, ja vetämään siitä sitten koko kroppansa. Muutaman kerran meno meinasi tyssätä hartioiden ja lonkkien kohdalla, mutta äkkiä tekniikka oli hiottu ja pinnat enää vain pieni hidaste. Alkunäyttelyn sitä saikin vahtia koko ajan ihan vieressä, ellei halunnut ottaa Nutskua mukaan tai laittaa sitä boksiin. Onneksi näyttelykooma iskee kuitenkin joka kerta, ja aika äkkiä alun jälkeen tyypit kasautuivat kunnon keoksi nukkumaan. Sen jälkeen uskalsi jo paremmin poiketa esimerkiksi vessaan ilman näätää silloin kun aitauksen lähellä oli ihmisiä. Syömään lähdön sijaan tilattiin kyllä tällä kertaa ruoka näyttelypaikalle, joka oli helpompi paitsi valvonnan kannalta, myös siksi että itsellä oli seuraava näätä heti ruokatauon jälkeen alkavan luokan alkupuolella.

Näyttelykooma

Tammerissa oli taas vain yksi tuomari, mikä helpottaa aina mukavasti luokkien seuraamista. Useamman tuomarin näyttelyissä eri tuomarien arvostelutahtikin kun voi poiketa selvästi toisistaan. Onneksi olin kuitenkin varannut kaksi pikkuboksia mukaan mahdollisia recalleja varten, sillä tajusin jo matkalla unohtaneeni jotain aika oleellista, eli pissa-alustat. Näyttelypaikoilla on kuitenkin aina saatavilla puupellettiä vessoihin, joten ylimääräinen boksinpohja pelasti tilanteen. Tytöillä meni kyllä hetki sulattaa miksi heidän vessanurkassaan on kaivelulaatikko ja missä vessa on. Ensimmäisten laatikon siirto ja kaiveluyritysten jälkeen asiat tehtiin kuitenkin laatikkoon yllättävän nätisti.

Tälläkertaa näyttelyssä ei ollut petejä myynnissä, mutta en silti onnistunut välttämään muutamaa sortumista. Jo ennen näyttelyä olin varannut Marilta tytöille pallomeren, jonka lisäksi ostin Emeliinalta parit valjaat. Toiset oli pakko varata heti kun näin Emeliinalla rasiassa pinkkiä camonauhaa, ja toiset vain olivat minusta niin Vapun väriset. Jussi kuitenkin varasi heti pinkit camot Vapulle, joten ehkä Vapullakin on nyt sitten kahdet. Pallomeri sai toimia perinteisenä paras lauma -palkintona, jonka meidän tytöt ovat ansainneet aina. Sorruin ostamaan myös muutamia arpoja, jotka eivät lopulta olleet yhtään hullumpi investointi, sillä arpavoittoina mukaan tarttui mm. 10€ lahjakortti Lempimuonaan sekä pieni haisunäätälelu.

Houdini vauhdissa

Arvostelut etenivät varsin nopeaan, ja pian olikin recallien aika. Meiltä uudelleen arvioitaviksi pääsivät Lysti ja Mitella, ja Melinalta Käpy. Sarianna oli silti siinäkin kohtaa vielä sitä mieltä, ettei Kävyllä ole silti mitään mahdollisuuksia, sillä se joutui kilpailemaan aikuisten luokassa, eikä se Sariannasta ollut ihan niin hyvä värinsä edustaja. Yllätys olikin erittäin positiivinen, kun sekä Lysti että Käpy sijoittuivat luokkiensa kakkosiksi. Pari voittoa osui myös kivasti sukuun, kun Mitellan isä Velmu oli luokkansa ensimmäinen ja Lystin sisko Maru paras suklaa. Kotimatkalle lähdettiinkin sitten pari palkintokassia matkassa. Huomattavasti enemmän lisävoluumia auton kuormaukseen toivat kuitenkin shoppailut, sillä minun hankkimani pallomeren lisäksi myös Melina oli hyödyntänyt Marin kaappien siivousta ja varannut itselleen muunmuassa Late-lammaspedin. 

Meidän tämänkertainen (ja moninkertainen) tähti Lysti <3

Kotimatkalle päästiin sen verran hyvissä ajoin, että illallakin näädillä oli kotona hyvin aikaa ottaa kunnon iltavillit. Ja mikä olisi sen parempi paikka iltavilleille, kuin uusi oma pallomeri. Olin taas vähän jännännyt, millaisen vastaanoton pallomeri saa, mutta tällä kertaa näädät ovat olleet siitä yhtä innoissaan kuin minäkin, ja sielä on koko viikon ajan leikitty päivittäin.

Seuraava näyttely onkin sitten jo kahden viikon päästä Hillerihippojen merkeissä. Ensikerralla taidan kyllä suosiolla jättää playpenin kotiin, ja kokeilla taas jotain muuta, ennenkuin Nutella joku kerta jumittuu aitaukseen tai pääsee karkaamaan.

Tehotiimi pallomeressä. Tehotrio on nykyään kunnon Fantastic Four

Kiitos kaikille asianosasille kivasta päivästä ja onnittelut voittajille vielä tätäkin kautta!