Aino on kotona

Aikataulut menivät Ainon haun suhteen pariin kertaan uusiksi, mutta lopulta Ainon haku aikaistui niin että neiti muutti meille jo keskiviikkona. Se on ollut yhtä aikaa sekä mukavaa että hieman kaoottista. Alunperin Aino kun piti hakea vasta ensiviikolla, kun Jussi on palannut reissusta ja hänellä alkaa kahden viikon pentuloma. Nyt aikaistuksen myötä minä pyöritän tutustumishärdelliä yksinäni tämän loppuviikon. Onneksi huominen ja sunnuntai ovat kuitenkin vapaata töistä, mikä helpottaa asiaa paljon. Tänään on ollut raskain päivä, kun töissä ollut spesiaalipäivä venytti myös työpäivän mittaa normaalista. Onneksi Sarianna ja Melina kutsuivat itsensä pentua moikkaamaan, niin sai töiden jälkeen pariksi tunniksi apukäsiä.

Zildan Huiskuhäntä "Aino"

Näin ensipäivien perusteella Aino on mitä sosiaalisin ja puheliain pikkuneiti. Se rakastaa olla sylissä paijattavana, nukkuu mielellään vieressä ja ilmoittaa maukumalla liikkeistään asuntoa tutkiessaan. Sen kehräysmoottori on erittäin herkässä, ja hurina alkaa välittömästi kun tyttöön koskee. Se siis vaikuttaa olevan kaikkea sitä, mitä Jussi on kissalta toivonut. Kun Aino heti ensimmäisenä päivänä hyppäsi itse Jussin syliin ja kiepahti siihen kehräten kerälle nukkumaan, Jussin oli erittäin vaikea peittää puhelimessa liikutustaan, kun hän soitti siitä minulle. 

Nyt on kuitenkin edessä vielä se haastavin vaihe, kun Aino pitää vielä saada osaksi porukkaa. Mitella on vieläkin täysin kierroksilla hormoneista, joten fretit ovat yhä kolmessa porukassa. Kahdessa porukassa on frettejä, jotka selvästi jännittävät Ainoa, ja koittavat hätyyttää sitä sähisten ja pörhistellen. Niinpä Lystiä, Nutellaa ja Mitellaa ei vielä jätetä Ainon seuraan hetkeksikään valvomatta. Huisku koittaa hoivata Ainoa liiankin innokkaasti, miksi nekin vaativat jonkin verran valvontaa. Mihail, Justiina ja Itsy sen sijaan lähinnä ignooraavat Ainon, joten niiden kanssa uskaltaa ottaa jo sen verran rennommin, että porukan uskaltaa jättää keskenään yöksi tai jos poikkeaa vessaan. Mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että niitä uskaltaisi jättää vielä esimerkiksi työpäiväksi yhteen, kun on monta tuntia poissa asunnolta.

Aino ei oikein tiedä, mitä noista toisista tyypeistä pitäisi ajatella

Niinpä arki vaatii meillä tällähetkellä pientä sumplimista, jotta jokainen porukka pääsee juoksemaan, leikkimään ja saa varmasti osansa huomiosta. Ja ennenkaikkea ettei kukaan ahdistu liikaa. Samalla kuitenkin pyritään siihen, että kaikki myös pääsevät vähän näkemään toisiaan ja tutustumaan vieraisiin hajuihin, vaikka ne vähän jänniä ovatkin. Että voidaan sitten myöhemmin siirtyä ihmettelemään enempi myös kuonotuksin, sitten kun on vähän ehditty ihmetellä, mitä täällä taas tapahtuu. Lystin kohdalla pahin pulloharjavaihe tuntuu jo vähän helpottaneen, mutta tässä pätee sama kuin toiveissa saada näätäjengi takaisin yhteen: kiirehtimällä saa tuskin aikaan mitään hyvää, joten edetään hitaasti ja tunnustellen.

Jussi kysyi ensimmäisen illan jälkeen vähän huolissaan, että uskonko minä että tästä voi tulla jotain. Ja kyllä minä todella uskon. Meillä on kotona niin mahtavan monta hienoa tyyppiä, että olen valmis näkemään vaivaa, että homma saadaan toimimaan. Ja sitä yhtenäisempää laumaa rakentaessa yli sadan neliön asunnossa on onneksi tilaa jakaa porukkaa tarpeen mukaan. Jos ihan rehellisiä ollaan, sitä on silti jo vähän väsy noiden kahden hormonisekoiluihin, ja toivoisi enemmän kuin mitään muuta, että ne pikkuhiljaa asettuisivat. Etenkin Mitellan kohdalla tuo kun tuntuu niin äärettömän stressaavalta paitsi kaikille muille, myös Mitellalle itselleen.

Mutta Aino tietää, mihin on hyvä tehdä tukikohta

Mutta kun Jussi oli eilen saateltu matkaan ja varmistettu joka porukalle oma soppensa iltapaloineen ja tuoreine juomavesineen, sänkyyn hyppäsi pieni kissa ja asettui huristen jalkapäähän. Olimme Jussin kanssa ennalta keskustelleet, saako Aino tulla sänkyyn, ja Jussi oli todennut, että hänestä olisi kyllä aika kiva, jos saisi taas nukkua kissan kanssa. Aino on näemmä asiasta samaa mieltä. Niinpä siinä ennen nukahtamista kissankehräystä kuunnellessa ei voinut kuin ajatella, että vaikka meno on täällä nyt kuin hullujen huoneella, tämä on meidän hullujen huone, ja jokainen asukas on tänne rakkaudella valittu. Ja tästä hetkestä alkaen seuraavat 1,5 kuukautta jompikumpi meistä on kokoajan vapaalla, jotta saadaan laitettua homma toimimaan.