Nutellan pennut 3vk (ja pari päivää)

Niin se aika rientää, ja sunnuntaina pennut täyttivät jo kolme viikkoa. Silloin heti tuli poikettua messujen jälkeen kuvaamassa pennut, mutta kuvien päivittämisessä blogiin oli tämä pieni viive. Nuo muksut ovat kyllä edelleen pienoinen ihme, miten ne voivatkin kasvaa niin kovin nopeaan. Siinä missä viikko sitten päivitteli, kuinka lapset ovat jo 55-66 grammaisia, tänään tuli viesti, että pieninkin tytöistä on jo yli 100 grammaa. Mallun kohdalla 100 grammaa meni rikki jo perjantaina.

Sotatanssin Malarian pelko "Mallu"

Sotatanssin Ruger Hauer "Hauer"

Sunnuntaina pääsi myös näkemään omin silmin sen, mitä oli jo loppuviikosta kuvista katsellut: pennut ovat alkaneet saada väriä. Syntyessään kaikki fretinpennut ovat vaaleita samettitoukkia, ja aikuisväriä voi lähteä pikkuhiljaa arvailemaan silmien ja kuonon väristä ja siitä, mitä pentueeseen on ollut odotettavissa. Nyt värit alkavat pikkuhiljaa erottua itse pennuissakin.

Nutellakin on alkanut ottaa jo vähän iisimmin sen, että hänen pentuihin koskee välillä joku muukin kuin hän itse. Sunnuntaina neidin uskalsi jo jättää samaan tilaan juoksentelemaan, missä kuvasin pennut, ja sen sijaan että se olisi koittanut tulla punttia pitkin hakemaan lapsensa takaisin, se meni ratsaamaan Sariannan näätien jemmoja ja syömään. Sariannan aikuiset tyypit olivat sen aikaa portin toisella puolella. Pennut eivät sen sijaan vielä sylittelyistä välitä, vaan siitä seuraa äänekäs huuto, kun muksuilla tulee huoli missä emo ja maitobaari ovat. Mutta voi olla, että ensiviikon jälkeen se alkaa jo vähän hellittää, kun pennut alkavat pikkuhiljaa maistella maidon lisäksi kiinteitä ruokia ja availla silmiään.

Sotatanssin Mysteeri "Siru"

Sotatanssin Suurin Tragedia "Pipsa"

Sotatanssin Sä jätät jäljen "Nekku"

Nutella on sitten Sariannalle mammailemaan muuton heittänyt talviturkin pois, ja vaihtanut hyvin virtaviivaiseen kesämuotiin, mikä saa senkin näyttämään niin kovin pieneltä. Etenkin kun kotoa lähtiessä neidillä oli talvitukan lisäksi pentupömppis. Se on kanssa jokakeväinen ihme, miten eri näköinen sama eläin voi eri turkeissa olla. Nutellasta ei kyllä taaskaan saatu napattua mitään kunnollista kuvaa, kun yyhoo äipällä oli tärkeämpiä touhuja.

En voi väittää, etteikö se että on päässyt seuraamaan näiden pikkutyyppien kasvua näin läheltä olisi nostanut pientä kasvatuskuumetta myös itsessäni. Ajatus siitä, että voisi saada tämmöisiä pikkutyyppejä itselle ihan kotiinkin, niin että voisi tarkkailla niiden kasvua ja kehitystä ihan joka päivä. Mutta kun miettii ihan kaikkia juttuja mitä kasvatukseen liittyy, koitan silti jatkossakin pysytellä ihan lemmikkimammana. On tässä kuitenkin ihan hyvä aitiopaikka vauvajuttuihin, etenkin nyt kun Nutellan tytär Mallukin on tulossa meille sijoitukseen. Niin vaikkei tule sitten omia pentuja, tulee kuitenkin oman pennun pentuja.