Hormonien viemää

Freteillä kiiman katkaisua voi seurata valeraskaus. Käsittääkseni tämä on yleisintä epäonnistuneen astutuksen tai hormonipiikin jälkeen, mutta se ei ole mahdottomuus myöskään hormoni-implantin laiton jälkeen. Meillä valeraskauteen törmättiin frettien kanssa ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Mitella lantitettiin kuusi viikkoa sitten, ja kiiman väistymisestä asti Mitella on ollut oman uskonsa mukaan tukevasti tiineenä.

Lysti on paras pentu ja paras ystävä, mitä hormonihuuruinen hilleri voi toivoa

Ensimmäisenä lähti kasvamaan vatsa ja nisät. Siinä neidin pömppistä tunnusteltaessa olin hyvin iloinen siitä, että neidin kiima alkoi vasta Rapusen lähdön jälkeen, ja ettei meillä normaalisti asu uroksia. Hormonit osaavat nimittäin olla hyvin vakuuttavia. Ensimmäiset viikot Mitellan "raskautta" etenivät hyvin samaan tapaan kuin Nutellalla. Mahan kasvun myötä myös neidin vauhti alkoi hiljetä, ja siitä kehkeytyi samanlainen maha pystyssä pötköttävä sylinunnu. Mahassa ei kuitenkaan tuntunut samanlaisia möykkyjä kuin Nutellalla, ja neitseellisen sikiämisen riski on onneksi aika olematon. Eli sitä pystyi olemaan aika luottavaisin mielin sen suhteen, ettei sieltä oikeasti ole mitään tulossa. Tämä ei kuitenkaan kiitos hormonien ollut ihan yhtä selvää kaikille. Laumakemiallisia ongelmia tästä alkoi tulla, kun tällä viikolla tuli "synnytyksen" aika.

Nyt loppuviikosta Mitellaa alkoi selvästi ahdistaa muiden näätien läheisyys, ja se koitti etsiä itselleen mahdollisimman rauhallista pesää. Mikäli joku kavereista kehtasi koittaa samaan, saattoi sieltä tulla lähtö kauhean huudon kanssa. Välillä kyllä silti haettiin pesuja ja sympatiaa Lystiltä, joka on ollut itsekin nyt vähän turhautunut menetettyään kaksi parasta kaveriaan mammajutuille. Perjantaina illalla tytön levottomuus alkoi olla sitä luokkaa, että aloin vakavissani miettiä, että ellei se kohta asetu, laitan sille ja sen hormonihuurupennuille oikeasti sen pentulan pystyyn, että neiti saa saattaa kuvitellut lapsensa rauhassa maailmaan.

Mitella ja Mitellan pömppis ulkoilemassa

Mutta lauantaina ne sitten ilmeisesti lopulta syntyivät. Nyt Mitellalla on kuitenkin uusia ongelmia: nuo aikuiset pennut eivät meinaa oikein tajuta tarvitsevansa niin paljon huomiota ja äidillistä rakkautta kuin sillä olisi jakaa. Lysti, Itsy ja Huisku ovat kyllä oikein kärsivällisiä sen suhteen, että ulkoillessakin Mitella juoksee koko ajan perässä ja koittaa välillä ottaa niskasta kiinni ja siirtää sopivampaan paikkaan. Korkeintaan ne vähän kummastelevat, että mikä tuohon kaveriin on nyt mennyt. Sen sijaan Justiinalla ei riitä yhtään ymmärrystä sen suhteen, että joku nuorisosta pomppii niskaan, ja siitä seuraa välitön palaute. Sitä on tullut juostua jo useamman kerran paikalle varmana siitä, että nyt joillain on täysi rähinä päällä, ja löydettyä paikalta hyvin pöyristynyt Justiina, ja hyvin häkeltynyt Mitella. Mitella kun ei tahdo oikein käsittää, miten se pentu nyt noin tulee huutaen silmille, kun hän vain koitti siirtää sen sinne missä muutkin ovat. Parina yönä onkin sitten päädytty ottamaan Justiina yöksi pois näätähuoneesta, että se on saanut touhottaa vapaasti Miikkiksen kanssa ilman hormonihilleriä.

Yleensä olisin tässä kohtaa laskemassa jo jos en nyt ihan sekunteja niin ainakin päiviä niiden oikeiden pentujen kotiutumiseen. Tälläkertaa olen rehellisesti ihan tyytyväinen siihen, että Mitellan hormoneilla on tässä vielä joitain viikkoja aikaa tasaantua ennenkuin laumassa tapahtuu taas muutoksia. Etenkin kun se seuraava muutos on, että Nutella palaa kotiin omine hormonihuuruineen. Samalla sitä on kuitenkin henkisesti varautunut alun mahdollisiin eristämisiin, jos meidän mammoilla tulee esimerkiksi mahdollisia näkemyseroja siitä kenelle mitkäkin pennut kuuluvat.

Freteillä suositaan nykyään hormoni-implantteja kastroinnin/steriloinnin sijaan, sillä leikkauksella hormonitoiminta katkeaa lähes tyystin, mikä altistaa frettejä myöhemmällä iällä lisämunuaisongelmille. Hormoni-implanttien käyttö kuitenkin tarkoittaa sitä, että freteillä on yhä hormonitoimintaa, mikä voi vaikuttaa niiden käytökseen etenkin keväisin ja etenkin silloin kun lantin teho lähtee hiipumaan, loppuu tai ei ole vielä alkanut. Lantitettujen frettien kanssa pääsee siis nauttimaan välillä samoista jutuista kuin muiden leikkaamattomien eläinten kanssa, mikä on hyvä huomioida etenkin jos kotona on molempia sukupuolia. Mutta jotka voivat vaikuttaa laumakemioihin myös silloin, kun kotona on vain samaa sukupuolta olevia eläimiä.

Nutellan pennut 5vk

Tasan tänään ja päivälleen tänään Nutellan pennut täyttivät viisi viikkoa. Ja kerrankin ehdin paitsi kuvaamaan myös siirtämään kuvat blogiin ajallaan. Ei tässä kyllä voi noista pennuista taas muuta sanoa, kuin ihmetellä kuinka paljon alle viikossa voi taas muuttua. Tiistaina kun viimeksi näin pennut kaikilla oli vielä silmät kiinni, ja liikkuminen enempi ryömimistä. Nyt kaikilla pentueen tytöillä silmät ovat auenneet, ja vauhti moninkertaistunut. Nutella koittaa vielä välillä kantaa pentuja takaisin pesän suojiin, mutta välistä se joutuu jo luovuttamaan, kun osa pennuista haluaa imeä samalla kun osa lähtee viipottamaan.

Sotatanssin Malarian pelko "Mallu" 223g

Mallu

Sotatanssin Ruger Hauer "Hauer" 248g

Hauer

Vauhdin ja silmien myötä muksut ovat keksineet myös hampaansa. Reilun viikon ajan pennut ovat jo syöneet maidon ohella lihaa, mutta nyt ollaan vaiheessa että kaikki pitää tutkia suulla. Pentulaan astuessa sukassa oli heti kiinni pari termiittiä, ja syliin ottaessa millin mittaiset naskalit koittavat ottaa sormesta kiinni. Sillä jos liha on kerta myös ruokaa, eikä vain maito, sama voi toki päteä myös varpaisiin ja sormiin. Jokainen uusi eteentuleva asia on uusi mahdollisuus.

Sotatanssin Sä jätät jäljen "Nekku" 224g

Nekku

Sotatanssin Suurin tragedia "Pipsa" 209g

Pipsa

Tänään myös Sirun tuleva omistaja oli mukana tapaamassa tulevaa pientään ensimmäistä kertaa, ja olisi halunnut heti kaapata pikkuneidin mukaansa. Tällä hetkellä näyttääkin hyvin vahvasti siltä, että Sarianna menettää kaikki pienet Haueria lukuunottamatta heti sillä hetkellä, kun on valmis luovuttamaan pienet, sillä kaikki tuntuvat olevan jo lähtökuopissa odottamassa sitä hetkeä kun muksut täyttävät kahdeksan viikkoa. Pipsa on pentueen ainoa tuleva pitkänmatkalainen, ja senkin tulevan kotiväen kanssa sovittiin jo majoitusjärjestelyistä, että ovat sitten sunnuntain koittaessa jo valmiina asemissa.

Sotatanssin Mysteeri "Siru" 228g

Siru

Lisääntynyt vauhti tuo myös omat haasteensa pentujen kuvaamiseen ja punnitsemiseen, nyt kun pentujen paikallaan pysymisen varaan ei enää kannata paljoa laskea. Niinpä vaakakin on parempi sijoittaa huomattavasti keskemmälle pöytää, että on enemmän aikaa reagoida jos ja kun maailmasta löytyy kiinnostavampiakin asioita kuin vaa'an taso. Ja niitähän löytyy. 

Nutellan pennut 4vk

Päivät ovat menneet taas niin vilinällä, että olen kokonaan unohtanut päivittää Nutellan pentujen 4vk kuvat blogiin. Mutta tänään ne vielä ehtii saada juuri julki, ennenkuin huomenna mennään kuvaamaan jo 5vk kuvat. Eli tältä muksut näyttivät alkuviikosta neljäviikkoa ja pari päivää vanhoina. Heti päivä kuvien oton jälkeen pennut alkoivatkin sitten avata silmiään, eli huomenna päästään näkemään useampi pari ihan uusia pieniä fretinsimmuja. Tähän mennessä silmänsä ovat avanneet jo Pipsa, Mallu, Siru ja Nekku. Pentueen ainoa poitsu Ruger vielä miettii moisten tarpeellisuutta.

Sotajoukon kapteeni Nutella

Sotatanssin Sä jätät jäljen "Nekku"

Sotatanssin Ruger Hauer "Hauer"

Sotatanssin Suurin tragedia "Pipsa"

Sotatanssin Malarian pelko, eli meidän Mallu <3

Sotatanssin Mysteeri "Siru"

Mutta koska kuvien saamisessa blogiin asti kesti, laitetaan tähän vielä bonuspentuna Käpy. Käpy odottaa itselleen pikkusiskoa ja painikaveria Nutellan pennuista, mutta koska kaverin kasvussa kestää vielä hetki, kävi Käpy täällä vähän kyselemässä, jos joku meidän lauman neideistä voisi toimia vähän leikkitätinä. Huisku tykästyikin pentuun heti, ja kovasti sen perässä putputteli. Myös Lysti ja Itsy pääsivät tekemään vähän tuttavuutta junnun kanssa. Käpy olisi kyllä ollut valmis vähän menevämpäänkin leikkiin, kuin mihin tätiosasto nyt lähti, mutta eiköhän Nekusta ole sitten kolmen viikon päästä kunnolla kirittäjäksi.

Unkarista Suomeen muuttanut pikkumies Käpy

Pikkumies oli kyllä nyt jo isompi kuin osa meidän tytöistä

Päärynäeläin ja makkaraminionit on jatkossa myös kissablogi

Moni meidän juttuja pidempään seurannut on varmasti tietoinen Jussia jo vuosia vaivanneesta kavalasta kissakuumeesta. Sitä on vuosien varrella koitettu lääkitä niin messuilla ja kissatapahtumissa, kuin myös kissakodeissa vierailemalla, mutta se ei ole mennyt pois. Pikemminkin se on koko ajan rajautunut tarkemmin, rotuvalikoima on kaventunut ja on käyty keskusteluja siitä, minkälainen olisi paras mahdollinen lääke pidempiaikaiseen käyttöön.

Zildan Huiskuhäntä,"Aino"

Sitten tuli vastaan se hetki, että facebookissa tuli vastaan ilmoitus kotia etsivistä kissanpennuista. Useampi nykyinen ja entinen haisunäädän omistaja kun kasvattaa kissoja, tällaista informaatiota eksyy uutisvirtaan ihan vaivihkaa. Ja nyt kun asiaa on pari vuotta aktiivisemmin pyöritelty, yllytin Jussia soittamaan ja kysymään lisää, jos pennut häntä kiinnostavat. Siinähän sitä sitten saa enemmän tietoa, jonka varassa lähteä tekemään päätöstä. Eilen Jussi kävi puhelimessa kasvattajan kanssa läpi meidän nykyiset lemmikit, toiveensa kissan suhteen, ruokintasuunnitelmat ja muut, ja sovittiin että tänään mennään tutustumaan pieniin.

Vapaita pyhä birma pentuja oli kaksi, kilpikonnatabby tyttö Huiskuhäntä ja ruskeatabbypoika Vaniljaherkku. Huiskuhäntä kuulosti heti nimensä puolesta niin Jussin kissalta, mutta paikanpäällä kun näki molemmat pennut, valinta ei ollutkaan enää yhtään niin itsestään selvä. Mutta kun siinä oli keskusteltu niin rodusta yleensä, lemmikinpidosta, väreistä, luonteista ja muista samalla pentuihin ja kasvattajan aikuisiin kissoihin tutustuen, tuli vastaan se kysymys, olemmeko kiinnostuneita varaamaan pienen, ja jos niin kumman. Itselläni oli oma lemppari vahvasti selvillä, mutta koitin olla liikaa patistamatta Jussia, kun meillä oli sovittuna, että kissan suhteen hän saa tehdä sen lopullisen päätöksen, että tuleeko sitä ja jos tulee, millainen. Mutta kyllä siinä itsellä jo vähän sydän pamppaili, kun toivoi niin kovin, että Jussikin olisi jo valmis tekemään päätöksen.

Pieni iso neiti maitobaarilla

Ja niin siinä sitten kävi, että Jussi varasi itselleen eli samalla meille molemmille asuintoveriksi Zildan Huiskuhännän, jolle oli jo eilisen aikana alkanut vakiintua kutsumanimeksi Aino. Aino tulee luovutukseen samalla viikolla Mallun kanssa, eli neiti muuttaa meille noin kuukauden päästä. Se oli kanssa heti isona plussana Ainossa, että tyttö saa nyt kasvattajallaan nappuloiden ohella myös lihaa, eli siitä on sitten hyvä lähteä joko jatkamaan 50/50 linjalla tai täysraakailemaan, kumpaan Jussi sitten neidin kanssa päätyykään. Eilisen ja tämän päivän aikana on sitten keskusteltu tulevista kissanvessanpaikoista ja hiekoista, mutta muuten meillä onkin kaikki jo aikalailla valmiiksi valmista. Etenkin kun kasvattaja vielä totesi, että freteille hankitut kiipeilypuut näyttävät birmallekin erittäin hyviltä, sillä niilläkään ei välttämättä aina riitä ketteryys kattoa hipoviin malleihin.

Toukokuussa onkin sitten tiedossa kunnolla hulinaa, kun Nutella palaa mammailemasta, ja saadaan Mallu ja Aino kotiin.

Eläinystäväni-messut 13.-14.4.2019

Eläinystäväni-messuista on nyt viikko, ja nyt on aika sanoa niistä muutama sananen. Itsellä oli tosiaan messuilla taas tuplarooli, ja olin paikalla paitsi bloggaajan, myös lajiesittelijän roolissa esitellessäni frettejä Frettiliiton ständillä. Ensimmäinen hämmennys tulikin jo aamulla ständille suunnatessa, kun lemmikkieläimet oli vaihdettu alahalliin, jossa ennen on ollut Elma, ja Elman maaseutueläimet löytyivät tälläkertaa yläkerran vitoshallista, jossa ennen on ollut lemmikit. Tämän muutoksen myötä kesti hetki hahmottaa vastaus aamun kriittisimpään kysymykseen, eli siihen, missä on wc (jonka sijainnin tietämisestä ei yhtäaikaa lapsimessujen kanssa järjestetyssä tapahtumassa ollut kyllä haittaa myöhemminkään). Sitten oli vuorossa oman aitauksen pystytys, jonka jälkeen ehti vähän silmäillä myös oman ständin lähiympäristöä.

Meidän messujen aikainen tukikohta

Välittömästi meitä vastapäätä oli Primacatin ständi, jolla päädyin tekemään myös isoimman osan messuostoksistani. Sieltä tarttui paitsi herkkuja omille nääpille, myös tuliaisia Nutellan pentujen pentupaketteihin. Kasperi kyllä vähän kiusoitteli miua siitä, että se on selvää kiertotietä shoppailua omille, kun odotetaan pentueesta Mallua kotiin. Primacatin ständillä oli todella hyvään hintaan niin kissanleluja, kuivalihanameja, kuin höyrykypsennettyjä fileitä, jotka kaikki ovat oikein mieleen myös omille neideille.

Heti kun ehti paremmin kiertelemään, otin ensimmäiseksi suunnan herppiharrastajien ständille. Sieltä ja sen välittömästä läheisyydestä löytyi paitsi eniten tuttuja, myös iso joukko kiinnostavia eläimiä. Tänä vuonna menetin sydämeni etenkin paikalla olleille kyille, jotka olivat samaa lajia kuin tämä Suomen luonnossakin tavattava, vaikkakin terraariossa kasvatettua kantaa. Muutamaa yksittäistä luonnossa tavattua lukuunottamatta kyitä on tullut nähtyä eniten kuvissa, joten vietin hyvän tovin terraarion luona molempina päivinä. Vaikka meillä on kotonakin pieniä värikkäitä puukyitä, kyllä tuo kauniin sahalaitainen hillitymmän värinen otus on ehdottomasti oma lempparini. Herppiharrastajien ständiltä löytyi myös etukäteen odottamiani myyntipöytiä, ja monipuolinen kattaus erilaisia myytäviä ruokahyönteisiä. Lauantaina myöhästyimme pikkuisen ja viimeinen rasia argentiinantorakoita myytiin juuri meitä ennen asioineelle, mutta onneksi sunnuntaiksi tuli täydennyksiä, ja saimme torakat silloin.

Kyyt vain ovat niin upeita

Kissapuoli oli sen sijaan hienoinen pettymys. Messuilta puuttui tälläkertaa iso kissanäyttely ja sen myötä kaikki ne kojut, jotka yleensä kiertävät kissanäyttelyaluetta huiskuleluineen, kissojen näyttelyhäkkeineen, erilaisine kantokasseineen ja lemmikkikärryineen. Tämä kyllä säästi itseltä varmasti rahaa, sillä olin odottanut pääseväni hypistelemään etenkin kantokasseja ja kärryjä, jos tyttöjen reissurepulle olisi löytynyt kaveri. Ja tietenkin ison kissanäyttelyn puuttuminen verotti myös kissojen määrää, vaikka paikalla olikin muutamien rotuyhdistysten ständejä ja pieni kissanäyttely. Sieltä löytyi kyllä pari oikein suloista tapausta pahinta kissakuumetta lievittämään, mutta se ei silti ihan riittänyt muuttamaan sitä, että kissapuolelta oli odottanut paljon enemmän. Onneksi paikalle oli kissapuolen pienuudesta huolimatta eksynyt kuitenkin pari tuttua kissabloggaajaa, jotka kävivät moikkaamassa minua ja näätiä kun olin taas tukevasti ankkuroitunut frettiständille.

Kissanäyttelypuoli oli tänävuonna todella pieni

Frettiständillä riitti tasaisesti vilinää koko messujen ajan, ja sen myötä olikin ihan huippua, kuinka monia esittelijöitä näätineen ständille oli saatu mukaan. Pääsi sitten useampikin näkemään myös sitä frettien aktiivisempaa puolta messukooman lisäksi, kun uudet tyypit jaksoivat aina hetken häseltää ennenkuin vetäytyivät unimoodiin. Frettien unenlahjat saivat kyllä osakseen taas paljon ihmetystä messukävijöiltä, sillä todella monen oli vaikea uskoa, kuinka rennosti fretit saattoivat nukkua siinä väkijoukon keskellä kuulutusten pauhatessa ihan ständin kohdalla olevasta kaiuttimesta. Mutta fretit ovat siinä tosiaan kuin ikuisia pentuja: kun uni iskee, se todella iskee. Lauantain puolella meidänkin neideillä riitti kuitenkin vielä virtaa kokeilla agilityä, ja Jussin suureksi ylpeydeksi meidän neideistä Huisku onnistui selvittämään koko radan jännistä hajuista ja muista häiriötekijöistä huolimatta. Ihan voittopallille ei kuitenkaan päästy Huiskun ajan ollessa yli 4 minuuttia, siinä missä voittaja selvitti radan 30 sekunnissa.

Frettiständillä Huisku varasti monia sydämiä messujen aikana

Itsylle agilityalueen valkoinen pressu oli vähän turhan epäilyttävä, kun kaikkea jännää oli muutenkin niin paljon

Samaan aikaan Eläinystäväni-messujen kanssa oli myös ELMA, Lapsimessut, Outlet ja HupiCon. Näistä itse tuli tarkistettua Eläinystäväni lisäksi myös ELMA. Sielä isoin odotuksen aihe oli alpakka-agility, ja sitä pääsinkin seuraamaan sunnuntaina, kun iltapäivästä pyörähti käyntiin lajienväliset agilitykisat, joissa kilpailijoina oli alpakka, hevonen, poni, koira ja possuja. Vähän kyllä Jussille vitsailin, että olisi kipaissut äkkiä hakemaan alakerran puolelta yllätyskilpailijaksi vielä fretin, niin oltaisiin saatu vielä laajempi lajikirjo. ELMAssa alpakat olivat muutenkin ehdottimia suosikkejani, samoin kuin lampaat ja aasi. Tältä puolelta tarttui mukaan myös ruokaostoksia juustojen ja makkaroiden muodossa. Lintuja en sen sijaan onnistunut bongaamaan ELMAn puolelta yhtään, vaikka kuinka koitin etsiä kanoja, ankkoja tai muita siivekkäitä tuttavuuksia, joita muistan aiempina vuosina nähneeni. En kuitenkaan ollut ainoa, joka niitä ei löytänyt, eli varmaan niitä ei tänä vuonna sitten ollut.

Jostain syystä Jussi otti taas sen kannan, että laamat ja alpakat eivät sovi kerrostaloon

Mutta katsokaa nyt noita naamoja!

Eläinystäväni puolelta ostoksia tarttui mukaan vielä Forthgladen ständiltä, jossa oli esillä koiran viljattomia märkäruokia 90% lihapitoisuudella. Olin harkinnut näiden testaamista aikaisemminkin mahdollisena matkamuonana, mutta nyt kaksi kolmen hinnan sai ottamaan kokeiluun kana-, ankka ja lammasversiot. Ottaen huomioon neitien aiemman suhtautumisen erilaisiin kissojen lähes täyslihasäilykkeisiin toiveet eivät ole kovin korkealla, mutta olen sitäkin iloisempi, jos nämä laumalle kelpaavat. Meillä osa freteistä kun ei koske mihinkään nappuloihin, ja välillä reissatessa olisi kätevä, jos löytyisi jokin huoneen lämmössä säilyvä vaihtoehto, mitä raakailijat suostuisivat syömään. Näissä olisi lihan lisäksi muunmuassa merilevää, ja makuvaihtoehdoista löytyy useampi possuton ja naudaton vaihtoehto, eli näissä olisi selvää potentiaalia, mikäli raadilta ei tule täystyrmäystä.

Osa näätien messutuliaisista

Kokonaisuutena tein messuilta ehkä parhaat messualelöydöt muutamaan vuoteen ja pari kivointa bongausta aikoihin, mutta samaan aikaan kokonaisuudesta puuttui mielestäni paljon sellaisia aikaisemmilta vuosilta tuttuja juttuja, joista olen tykännyt. Joiltain osin tarjonnan suhteen kyllä huomasi myös sen oman roolin kaksinaisuuden: me olemme monilla messuilla mukana myös sisällön tuottajina. Nyt kun Miikkis on jätetty eläkkeelle messujutuista, useampi tuli kysymään, miksi messuilla ei ole haisunäätiä (niitä alkaa olla nyt jo sen verran vähän, että messujen kokoinen tapahtuma vaatisi kaikkien panostuksen, että ständi saataisiin pystyyn, ja eläimet eivät rasittuisi liikaa). Samaten Jussin kysymykseen sammakkoeläinten vähäisyydestä vastattiin hyväntahtoisesti, että tule ensikerralla herppiständille ja tuo, teillähän niitä sammakoita on. Moni näytteilleasettaja kun on kuitenkin yhdistys, ja se mitä ne pystyvät tarjoamaan on yhdistyksen aktiivien varassa, kun messuja tehdään yhdistyksissä monesti pienellä porukalla ja pienellä budjetilla.

Nyt otetaankin chillisti syksyn Tampereen messuja odotellessa

Nutellan pennut 3vk (ja pari päivää)

Niin se aika rientää, ja sunnuntaina pennut täyttivät jo kolme viikkoa. Silloin heti tuli poikettua messujen jälkeen kuvaamassa pennut, mutta kuvien päivittämisessä blogiin oli tämä pieni viive. Nuo muksut ovat kyllä edelleen pienoinen ihme, miten ne voivatkin kasvaa niin kovin nopeaan. Siinä missä viikko sitten päivitteli, kuinka lapset ovat jo 55-66 grammaisia, tänään tuli viesti, että pieninkin tytöistä on jo yli 100 grammaa. Mallun kohdalla 100 grammaa meni rikki jo perjantaina.

Sotatanssin Malarian pelko "Mallu"

Sotatanssin Ruger Hauer "Hauer"

Sunnuntaina pääsi myös näkemään omin silmin sen, mitä oli jo loppuviikosta kuvista katsellut: pennut ovat alkaneet saada väriä. Syntyessään kaikki fretinpennut ovat vaaleita samettitoukkia, ja aikuisväriä voi lähteä pikkuhiljaa arvailemaan silmien ja kuonon väristä ja siitä, mitä pentueeseen on ollut odotettavissa. Nyt värit alkavat pikkuhiljaa erottua itse pennuissakin.

Nutellakin on alkanut ottaa jo vähän iisimmin sen, että hänen pentuihin koskee välillä joku muukin kuin hän itse. Sunnuntaina neidin uskalsi jo jättää samaan tilaan juoksentelemaan, missä kuvasin pennut, ja sen sijaan että se olisi koittanut tulla punttia pitkin hakemaan lapsensa takaisin, se meni ratsaamaan Sariannan näätien jemmoja ja syömään. Sariannan aikuiset tyypit olivat sen aikaa portin toisella puolella. Pennut eivät sen sijaan vielä sylittelyistä välitä, vaan siitä seuraa äänekäs huuto, kun muksuilla tulee huoli missä emo ja maitobaari ovat. Mutta voi olla, että ensiviikon jälkeen se alkaa jo vähän hellittää, kun pennut alkavat pikkuhiljaa maistella maidon lisäksi kiinteitä ruokia ja availla silmiään.

Sotatanssin Mysteeri "Siru"

Sotatanssin Suurin Tragedia "Pipsa"

Sotatanssin Sä jätät jäljen "Nekku"

Nutella on sitten Sariannalle mammailemaan muuton heittänyt talviturkin pois, ja vaihtanut hyvin virtaviivaiseen kesämuotiin, mikä saa senkin näyttämään niin kovin pieneltä. Etenkin kun kotoa lähtiessä neidillä oli talvitukan lisäksi pentupömppis. Se on kanssa jokakeväinen ihme, miten eri näköinen sama eläin voi eri turkeissa olla. Nutellasta ei kyllä taaskaan saatu napattua mitään kunnollista kuvaa, kun yyhoo äipällä oli tärkeämpiä touhuja.

En voi väittää, etteikö se että on päässyt seuraamaan näiden pikkutyyppien kasvua näin läheltä olisi nostanut pientä kasvatuskuumetta myös itsessäni. Ajatus siitä, että voisi saada tämmöisiä pikkutyyppejä itselle ihan kotiinkin, niin että voisi tarkkailla niiden kasvua ja kehitystä ihan joka päivä. Mutta kun miettii ihan kaikkia juttuja mitä kasvatukseen liittyy, koitan silti jatkossakin pysytellä ihan lemmikkimammana. On tässä kuitenkin ihan hyvä aitiopaikka vauvajuttuihin, etenkin nyt kun Nutellan tytär Mallukin on tulossa meille sijoitukseen. Niin vaikkei tule sitten omia pentuja, tulee kuitenkin oman pennun pentuja. 

Tuplasynttärit: Justiina & Huisku

Tänään meillä juhlitaan kahden neidin synttäreitä, sillä tällä päivämäärällä Justiina täyttää kuusi vuotta ja Huisku kaksi vuotta. Kaikki (synttärisankarit mukaanlukien) ovat kuitenkin messujen jäljiltä yhä sen verran koomassa, että juhlia vietetään hyvin hissuksiin perhepiirissä. Synttäriputket tytöille käytiin kyllä hommaamassa, mutta koska tunneliston seuraava vaihe vaatii taas sahailua, menee varmaan ainakin huomiseen, että tytöt saavat lahjansa käyttöön.

Eilen tuli messujen jälkeen käytyä myös nappamassa kolmeviikkoiskuvat Nutellan muksuista, joten ne ja messupostaus ovat tulossa heti kun pahin messukooma vähän hellittää. Mutta synttärijuttuja ei toki voinut lykätä, olkoot mikä kooma tahansa.

Paljon onnea myös kaikille tyttöjen synttärisamiksille, joita tuntuukin olevan monia!

Näätien kissanpyörä

Törmäsin kissojen juoksupyöriin ensimmäisen kerran jossain jenkkihaisunäätäryhmässä. Ihastuin ideaan heti, ja aloin miettiä, olisiko pyörästä apua myös Mihailin painonpudotukseen. Jussi kuitenkin toppuutteli intoani, sillä hän ei kyennyt näkemään, miten saisimme tuon meidän itsepäisen, laiskenpulskean ja kaikkea uutta enemmän tai vähemmän vieroksuvan rakkauspakkauksen lähtemään tähän leikkiin mukaan. Pyörät maksavat kuitenkin monta sataa euroa, joten siinä on pieni kynnys hankkia sellainen ihan vain kokeeksi. Idea jäikin sitten taka-alalle hautumaan. Jäi kunnes pyöriä alkoi pikkuhiljaa tulla vastaan muuallakin, kuten internetin frettiryhmissä. Freteistä kun on sanottava yhtenä isona erona haisunäätiin se, että fretit rakastavat kaikkea uutta. Ja meillä etenkin nuoriso rakastaa myös juosta ja riehua. Sen myötä sitä alkoi pikkuhiljaa miettiä, että tämä voisi olla koko lauman lahja. Ideaalitapauksessa niin, että se olisi käytössä kaikilla, mutta minusta alkoi tuntua, että olisi jo pienoinen ihme, jos kukaan meidän kahdeksikosta ei innostuisi.

Lopullinen kipinä hommaan tuli, kun Joonas laittoi facebookiin videon heille tulleesta kissanpyörästä joulukuussa. Joonas kun tiesi linkata myös kotimaisen maahantuojan, jonka kautta pyörät saisi toimitettuna kaikkialle Suomeen ilman erillisiä postikuluja. Kissanpyörä.fi sivuja tutkittuani päätin, että lauman yhteinen synttärilahja on selvillä. Olin alkuun ajatellut laittavani tilausta synttäriputken puoliväliin, eli toukokuun alkuun, mutta sitten huomasin sivuilla maininnan, että uusi pyöräerä on juuri tulossa, mutta että uudesta erästäkin iso osa on jo myyty. Jos siis halusin varmistaa saavani pyöräni ennen kesää, oli varminta aikaistaa tilausta hiukan ja laittaa tilaus jo maaliskuun erään.

Paketti saapui lähipostiin torstaina, ja pyörä piti toki koota saman tien. Miikkiksen reaktio oli arvattava: se otti niin nokkiinsa kokoamista edeltävästä huonekalujen siirtelystä, etä se tömisti pyörälle vain tassujaan ja näytti sille peppua. Niinpä sen kohdalla pyörätreenit päätettiin jättää myöhemmäksi, kun se on ehtinyt sulatella ylipäätään sitä, että tuollainen kapistus nyt tuli. Tytöt eivät sen sijaan tarvinneet paljoa rohkaisua päästäkseen jyvälle siitä, mikä pyörä on ja miten se toimii. Jussi käytti ensin tahnaa tyttöjen houkutteluun pyörälle, mutta jo parin minuutin päästä neidit juoksivat pyörässä ihan ilman houkutintakin. Kukaan meidän laumaa tunteva ei liene yllättynyt, että etenkin Lysti on ottanut pyörän omakseen, koska sillä pääsee juoksemaan kovaa.

Senkään suhteen ei ole vielä luovutettu, etteikö Miikkiskin voisi tästä vielä innostua. Jos niin käy, uutta videota on luvassa. Näin ensimmäisten päivien jälkeen olen tyytyväinen hankintaan. Pyörä oli yllättävän helppo kasata (lukuunottamatta keltaista mattoa, jonka tasaisesti ja tiiviisti saaminen osoittautui yllättävän haastavaksi), eikä se vie syvyyssuunnassa sen enempää tilaa mitä pyörän leveys on. Mukana tuli myös hyvät koamisohjeet niin kirjallisena kuin sähköpostiin toimitettuina videoina. Maton materiaalin kestävyys käytössä vähän jännittää, mutta sen saa onneksi tarvittaessa korvattua uudella, tai hankittua sen tilalle muuta mattoa.

Kyselin Kissanpyörä.fistä myös sitä, milloin seuraava erä on tulossa. Seuraavan erän saapumiseen menee noin 2,5 kuukautta, ja siitä tulee ennakkotilaus auki firman sivuille sitten kun tarkempi aikataulu on varmistunut. Eli mikäli omilleen mielii tällaista samanlaista menopeliä, olisi se todennäköisesti mahdollista saada kesäksi.

Tämä ei ole maksettu mainos tai yhteistyössä toteutettu postaus, mutta mielellään sitä mainitsee, jos kokee saaneensa jostain hyvän tuotteen ja mukavaa palvelua. Olkootkin että sen tuotteen olisi hankkinut ihan itse, kuten tässä tapauksessa.

Messuliput arvottu

Viikko sitten blogissa pyöräytettiin käyntiin lippuarvonta Eläinystäväni-messuille. Liput on nyt arvottu, ja voittajaksi arpoutui Kiskatit. Onnea voiton johdosta! Saat liput pian sähköpostiisi.

Kiitos kaikille osallistujille, ja tulkaa ihmeessä moikkaamaan, jos messuilla törmätään!

Kaikkien pentujuttujen keskellä olen myös alkanut miettiä pientä uusintaa parin vuoden takaisesta pentupakettiarvonnasta, joten mikäli talouteesi on tulossa tänä keväänä tai kesänä fretin-, kissan- tai koiranpentu, kannattaa pysyä kuulolla.

Nutellan pennut 2vk

Nutellan muksujen kaksiviikkoiskuvat tuli napattua päivää etuajassa eilen, samalla kun käytiin hoitamassa pennut ja muut näädät Sariannan luona. Pennut olivat kasvaneet taas ihan valtavasti: eilen painot olivat jo 55-66 grammaa, siinä missä ne olivat viikkoa aikaisemmin 27-33 grammaa. Ja sen kyllä myös huomasi pennuista: pienistä nakeista tulee koko ajan enempi pieniä frettejä. Ja voi sitä ääntä! Sitä ei ikinä uskoisi, kuinka kovaa noin pienet otukset pystyvät piippaamaan, kun kaikki ei mene niiden mielen mukaan. Eikä se mene, jos ohjelmassa on mitään muuta kuin köllöttelyä tissillä yhdessä sisarusten kanssa.

Sotantanssin ensimmäinen pentue tänään 2vk

Eilen saatiin sitten myös se tieto, jota on odoteltu, eli kuka näistä pienistä on meidän Mallu. Valinta kääntyi Häntämerkin puoleen, eli jatkossa Neiti Häntämerkki tullaan tuntemaan nimellä Sotatanssin Malarian pelko, eli Mallu. Olo on yhtäaikaa mielettömän innostunut ja vähän jännittynyt. Tähän asti Mallu kun on ollut "yksi pastellitytöistä", mutta nyt se on yksi tietty pentu. Vaikka sillä ei lopulta ollutkaan itselle merkitystä, kehen tytöistä Sariannan valinta osuu, se tunne kun meidän pentu on valittu, tuli yllättävän voimakkaana. Se kun nyt voikin sitten etsiä kuvista juuri sen oman pennun, ja tietää kuka pienistä meille on muuttamassa - olkootkin että en vielä erottaisi häntä siskostaan ilman kynsilakkamerkkiä. Meidän Mallu. Sitä ajatellessa tahtoo melki tulla kyynel silmään. Etenkin Sarianna vielä ilmoitti, että saatetaan saada Nutella kotiin jo viikko tai pari ennen Mallua. Eli enää reilu kuukausi Nutellan paluuseen ja tasan kuusi viikkoa siihen kun saadaan Mallu kotiin. Sitten kotona pääsee taas kunnolla totuttelemaan uudelleen suuperhearkeen, sillä viiden kanssa asunto on tuntunut välillä yllättävän hiljaiselta ja näätähuone yllättävän siistiltä. Ainakin niinä hetkinä, kun Lysti ei koita vääntää Justiinan kanssa, nyt kun toinen sen parhaista riehukavereista on mammailemassa, ja toinen valetiineenä vakuuttuneena siitä, että alkaa hetkenä minä hyvänsä myös mammailla.

Tässä hän on: Sotatanssin Malarian pelko "Mallu"

Kevätfiiliksiä

Viime päivinä olo on ollut taas energisempi kuin aikoihin. Yskä on alkanut hellittää sen verran, että nukkumisestakin tulee taas jotain, mutta vielä isompana tekijänä on tuo valo! Lumi sulaa ihan silmissä, ja valoisa aika pitenee koko ajan. Sen myötä sitä onkin innostunut taas ulkoilemaan enempi tyttöjen kanssa, ja mylläämään vähän kotiakin. Torstaina kun saatiin kotiin niin uusi kiipeilypuu tytöille kuin laumalle jokin aika sitten synttärilahjaksi tilattu kissojen juoksupyörä, ja niille piti saada paikat. Kiipeilypuu nyt sulahtikin vielä nätisti näätähuoneeseen, mutta kissanpyörä on meillä niin uusi juttu, että halusin sen ainakin näin alkuun valvotumpiin tiloihin.

Huisku valjastelee

Valon lisääntyessä ja lämpötilan noustessa mylläys on toki ulottunut myös parvekkeelle: kaikki sielä olleet tekstiilit on tullut pestyä, ja nyt vihdoin uskalsin muuttaa sinne sisällä kuolemaa tehneen jukkapalmunkin. Lisävalolla saatiin sille sisällä hetki jatkoaikaa, mutta jos se saadaan nyt luonnonvalolla elpymään, täytyy ensitalveksi miettiä sille huomattavasti tehokkaammat valosysteemit. Samalla tyttöjen parvekkeella olevaa kiipeilynurkkausta tuli hieman päivitettyä.

Kirkas valo osaa olla myös armoton, ja paljastaa etenkin likaiset ikkunat ja pölypallot. Ikkunoille en jaksanut tehdä vielä mitään, mutta siivosin yhden makkarin tasoista kaappiin, ja toisen nukkekodeista kellariin. Samalla vaaterekki muutti kissanpyörän tieltä parvekkeelle ja vaatteet kaappiin. Sitä kun keksii tähän aikaan vuodesta huomattavasti kivempaakin tekemistä kuin pölyjen pyyhkisen lisäämisen, niin mieluummin sitten vähentää esillä olevia pölynkerääjiä.

Parveke vetää puoleensa myös neitejä

Parvekkeen kiipeilynurkkaus

Kodin laittamisen ohella tänäviikonloppuna on tullut käytyä myös hoitamassa näätiä, kun Sarianna lähti toisen jalostusnaaraansa kanssa Kuopioon astutusreissulle. Niinpä itse pääsi kahtena peräkkäisenä päivänä moikkaamaan Nutskua, vauvoja ja Sariannan aikuisia näätiä. Eilen tuli otettua pennuista myös (melki) 2vk kuvat, jotka tulevat blogiinkin heti kun ehdin niitä laittaa. Kiireisimpien kannattaa kurkata ne facebookin tai instagramin puolelta. Myös meillä kotona on käynyt ihmisiä, kun Nutskun pentujen ollessa vielä pieniä ja Sariannan aikuisten kiimassa, olen mielelläni antanut Sariannan ohjata freteistä kiinnostuneita tänne meille ottamaan ensikosketusta lajiin. Ja kevätsiivousta tehdessä kaapeista on päätynyt myös jonkin verran frettitavaraa kiertoon.

Samaan aikaa mielessä pyörii myös useampi työnalla oleva blogiteksti, sekä akvaarion tuleva mylläys. Sekin kun on taas jonkin aikaa käynyt vähän säästöliekillä, ja sinne kaipaisi taas kovin uusia kasveja, kantoja ja kiviä. Kalasto sen sijaan on vielä enempi kysymyksen alla. Nyt altaasta on alkanut pikkuhiljaa vähetä niin tetrat kuin monnisetkin, enkä osaa täysin päättää mitä asialle tekisin. Toisaalta tuntuisi luontevalle hankkia niitä lisää, kun kaikki ovat parvikaloja ja viihtyvät isoissa porukoissa. Toisaalta taas tulevaisuuden haaveissa on käärmekala, ja se ei taas sopisi noin pienten kalojen seuraan. Niin nyt kun noilla kaikilla alkaa olla 5+ vuotta ikää, niin nyt voisi olla hyvä hetki alkaa pohjustaa kalastonmuutosta.

Akvaariollekin on taas alettu suunnitella uutta nousua

Tuntuu että kevät olisi pelkällä olemassa olollaan sysännyt taas monet projektit eteenpäin ja alkanut ladata talven aikana hiipuneita akkuja. Eikä se tietty voi olla näkymättä instan puolellakaan, kuinka lisääntynyt valomäärä auttaa myös kuvatessa todella paljon.

Miikkistäkin näkee taas koko ajan enempi hereillä. Tässä pöllitään Justiinan kanssa Lystin jemmoja.

Synttäriputki tänään ja ennen eilistä

Siirrytäänkin sanoista kuviin, ja päivitetään synttäriputken asu ennen ja jälkeen Mitellan synttäreiden. Alkuun ajattelin että laitan kuvat vasta seuraavan suuremman muokkauksen jälkeen, mutta koska putkiprojekti selvästi kiinnostaa, lupaan laittaa jatkossa blogiin myös kaikki välivaiheet.

Tänään tuli myös sähköpostiin tieto, että lauman yhteinen isompi paketti on saapumassa postiin viimeistään ylihuomenna. Sen kohdalla odotan jo suurella jännityksellä, millaisen vastaanoton se saa. Tänään tulleessa sähköpostissa annettiin myös jo ohjeita, miten kissan (tai meidän tapauksessa fretin) voi houkutella pois tuotteen mukana tulevasta pahvilaatikosta tutustumaan itse tuotteeseen. Saa nähdä, tuleeko meilläkin laatikosta se isompi hitti.

Synttäriputki Mallun pala lisättynä. Pidempi suora osuus jatkuu viereisen rahin alle.

Synttäriputki Mitellan pala lisättynä