Rakkaudentäyteinen viikonvaihde

Rapunen saapui sovitusti perjantaina, ja sen jälkeen täällä onkin ollut vilinää. Sekä näätien parissa, sillä kiimaisen uroksen ilmestyminen asuntoon on saanut etenkin meidän hormonihyrrän aiempaa enemmän kierroksille, mutta myös vierailujen muodossa. Sarianna on käynyt luonnollisesti useamman kerran katsomassa jalostuspariaan ja valvomassa astutuksia, ja Sariannan lisäksi täällä on poikennut myös pari pentujonolaista, jotka odottavat vähintään yhtä kovasti Nutskun ja Rapusen pentuja kuin minäkin ja ovat halunneet tavata molemmat tulevista vanhemmista. Tällä hetkellä kun on se tilanne, että jos pennut syntyvät, ja niitä syntyy useampia, pennuista jopa neljä saattaa jäädä Turkuun tai sen välittömään läheisyyteen. Mikä olisi tietty ihan huippua, etenkin kun ainakin parilla pennun odottajista olisi ainakin näin alustavasti kiinnostusta pentutreffailuunkin.

Nutellan studioposeeraus.

Rapunen tahtoo tietää, missä neidit ovat.

Parin ensimmäisiä treffejä olin odottanut vähän jännityksellä, sillä olin jo ennalta kuullut, että touhu voi olla varsin rajun näköistä ja välillä äänekästäkin. Rapunen ja Nutsku osoittautuivat kuitenkin varsin rauhalliseksi pariksi, jonka lisäksi hommaa edisti se, että pienen alkuihmettelyn jälkeen kumpikin oli hommassa yhtä lailla messissä. Nutellakin on ollut pikemmin kiimainen nymfomaani kuin kaino neito, ja tehnyt treffien välillä kaikkensa murtautuakseen takaisin Rapusen puolelle jatkamaan hommia. Ja Rapusen astuessa Nutella on antanut uroksen pitää itseään otteessa tunnista toiseen edes koittamatta rimpuilla itseään irti. Tietenkin homman rauhallisuus voi olla osittain kiinni myös siitä, mihin sitä vertaa: meillä tytöt käyttävät välillä jo leikkipainiessaan niin rajujan otteita, että minusta Rapusen riepottelu oli siihen verrattuna kesyä. Sariannan lauma taas on sen verran rauhallisempi, että heillä leikit jäävät kuulemma kauaksi tuosta.

Ensimmäinen yhdistäminen tapahtui lauantaina, ja se oli aluksi vielä hapuilevampaa, kun kahdella ensikertalaisella ei ollut ihan tarkkaa visiota, miten hommassa edetä. Höpinää riitti puolin ja toisin, mutta ekat pökkimiset osuivat vähän minne sattuu, ja hyvää niskaotetta haettiin välillä kaulan ja korvankin puolelta, mistä tuli neidin taholta hieman sanomista. Mutta jo sunnuntaina kun pari pääsi seuraavan kerran yhteen Rapunen hyppäsi selkään sillä sekunnilla kun näädät laskettiin samaan tilaan, oikea ote löytyi heti ja touhu näytti muutenkin enemmän siltä miltä pitää. Ja sama toistui myös tiistain treffeillä. Eli nyt pitäisi olla kyllä kaikki edellytykset sille, että Nutsku on kantavana, eikä paria voi ainakaan yrittämisen puutteesta syyttää. Ja on vähintäänkin ihme, jos Nutella ei kolmien treffien jälkeen ole vähintäänkin valeraskaana, mikä onkin sitten se seuraava jännityksen aihe, jos kiima lähtee nyt väistymään, kuten odotettavissa on. 

Pari lämmittelee ensitreffeillä

Sunnuntai oli treffipäivistä se jolloin edettiin pisimmän kaavan mukaan, sillä silloin Sariannallakin oli vapaata. Heräsin silloin aamulla kunnon migreenikohtaukseen, mutta onneksi sen pahin terä taittui jo ennen Sariannan tuloa. Sen jälkeen loppupäivä menikin pitkälti näätähuoneessa höpöttäen ja parin touhuilua seuraten. Välissä pidettiin ruoka- ja Nutella-pullatauko, ja tauon aikana Nutella ravasi ainakin kymmenen kertaa katsomassa näätähuoneen portilla, joko sulhon luo pääsisi takaisin. Sinä päivänä pari ehtikin viettää aikaa yhdessä useita tunteja, eli Rapusella oli sekä paljon aikaa että tilaisuuksia astua neitiä, ja se viettikin suurimman osan ajasta neidin selässä. Siitä huolimatta, että useamman tunnin jälkeenkään pari ei osoittautunut toisiaan kohtaan liian rajuja otteita eikä ongelmia ilmennyt, päätettiin pysyä siinä, että pari on yhdessä vain tarkan valvonnan alla molempien turvallisuuden takaamiseksi.

Pitäähän sitä varata ihmisille sunnuntaieväät teemaan sopiviksi

Muun aikaa onkin sitten touhuttu näätien kanssa arkisempia juttuja. Tämä on ollut itsellekin vielä aiempaa parempi tilaisuus tutustua Rapuseen, ja niinpä pojan kanssa on tullut vietettyä aikaa myös näätähuoneessa seurustellen, ja ottamalla sitä mukaan niin siivoustouhuihin kuin kaappien inventointiinkin. Tyttöjen puolella ilman tyttöjä touhutessa pojan huomio on luonnollisesti ollut aika paljon hajuissa ja etsimisessä, mutta siitä huolimatta poika on ollut varsin leppoisan ja kiltin oloinen tapaus, vaikka voisi kuvitella, että hormonihuuruissa oleva eläin ei ehkä olisi se helpoin mahdollinen tyyppi etenkään vieraalle ja vieraassa ympäristössä. Pojan täällä osoittama puheliaisuus ei kyllä kuulemma ole kuitenkaan sitä ominta Rapusta, vaan kiiman ja neitien inspiroimaa. Mutta sitä höpinää on täällä kyllä riittänyt, sillä Nutella on normaalistikin yksi meidän puheliaimpia näätiä, ja se käy koko ajan portilla vastailemassa pojan juttuihin.

Rapunen päätti kruunata itsensä Prince-mökin valtiaaksi

Nyt Rapusen paluu Jyväskylään pikkuhiljaa lähenee, ja se on vielä vähän auki, tuleeko parille vielä yhdet treffit ennen lähtöä. Sen jälkeen onkin edessä taas odottelua, kun aletaan katsoa, väistyvätkö kiiman merkit ja alkaako Nutella osoittaa tiineyden merkkejä.

Treffijuttujen ohella ehdimme lauantaina poiketa myös Skanssin Mustissa ja Mirrissä lemmikkikuvaajalla, niin saatiin Nutskusta ja Justiinastakin ensimmäiset ammattikuvaajan ottamat studiokuvat ja Huiskusta uudet kuvat nyt kun sillä on aikuiskarva. Etenkin Nutellan kuvasta tuli ihan mielettömän kiva, enkä olisi ikinä uskonut, että siitä neidistä voi saada noin kivan kuvan niin jännässä paikassa kuin eläinkaupassa. Mutta nyt on sitten Sariannallakin tuore ja tarkka kuva päivitettäväksi jalostuseläinsivulleen juuri sopivasti ennen pentukauden alkua. Kuvista ei ihan heti uskoisi, että Petri Kajander ei ole kuulemma koskaan aiemmin kuvannut frettejä.

Justiina pääsi myös studiokuviin.

Ja Huisku.