Tekstiilipesurin testailua

Tuossa viime vuoden puolella tuli hankittua aleista Ströme-tekstiilipesuri, ja nyt saimme vihdoin varmistettua sille näätävarman paikan sisältä ja korkattua laitteen käyttöön. Tuossa laitteessa kun on vähän liiankin houkuttelevan oloisia vesiletkuja, laitetta ei haluttu ottaa käyttöön ennenkuin oli varmistettu, ettei ainakaan Mitella pääse kokeilemaan sitä ominpäin. Kellariin asti laitetta ei haluttu sijoittaa, sillä itseni tuntien se olisi todennäköisesti jämähtänyt sinne kellariin seuraavaan muuttoon asti. Sopivia testikäyttökohteita oli mietitty jo jonkin aikaa, ja niitä ei todellakaan tarvinnut etsiä kaukaa. Ensimmäisiksi putsauskohteiksi pääsivät näätähuoneen rahi, jonka päällä oli oletettavasti ainakin kananmunaripulit, sekä näätien nojatuolipeti, joka oli käytössä ottanut osumaa ainakin näätien ihon rasvasta ja lukuisista tuolissa nautituista piknik-eväistä.

Näätätalouden uusi lelu: tekstiilipesuri

Tämä oli itselleni ensimmäisen kerta ikinä tekstiilipesurin kanssa, joten homma alkoi käyttöohjeen lukemisella. Sen jälkeen laite täytettiin kylmällä vedellä, ja sekaan annosteltiin tekstiilinpesuainetta, jota oli haettu K-Raudasta alle kympillä litran pullo. Sen jälkeen kaikki letkut liitettiin kiinni, pesuri kannettiin näätähuoneeseen ja siihen kytkettiin virrat. Laite aloitti kauhean hurinan, mutta vettä ei tullut. Niinpä täysin varmana siitä, että olin mokannut jotain, laitoin Jussinkin lukemaan ohjeen ennenkuin laitteen sai laittaa uudelleen päälle. Mokani oli se, että en ollut antanut letkuille kyllin aikaa täyttyä, ja kun liipaisinta painoi hetken pidempään pumpun ollessa päällä pesuaineliuos alkoi virrata kuten kuuluikin.

Ensimmäiseksi kohteeksi otettiin näätähuoneen rahi. Parilla ensimmäisellä vedolla muutosta entiseen ei vielä näkynyt, mutta kun pari viikkoa kuivahtaneiden kakkojen antoi hetken vettyä, tulosta alkoi syntyä. Pikkuhiljaa kaikki näkyvissä olleet tahrat alkoivat hävitä. Tasainen isohko pinta oli kiitollinen työstettävä, ja sitä suorastaan näki, kuinka laite imi pesuaineliuosta samaan tahtiin sisäänsä kuin ampui sitä ulos. Rahin pinta jäi kyllä kohtalaisen kosteaksi, mutta ei erityisen märäksi.

Rahissa näkyy ainakin tyylikkäitä ripulirantuja ja jotain epämääräistä orgaanista osumaa.

Nojatuolipetiin on piehtaroitu niin rasvaa turkista kuin kannettu monet hyvät eväät sydämistä muihin lihankappaleisiin.

Seuraava kohde olikin sitten kinkkisempi. Tyttöjen nojatuolipedissä pörrökarva on ommeltu suoraan kehykseen kiinni, joten sen peseminen pesukoneessa ilman kaikkien kiinnikkeiden ratkomista ei olisi onnistunut - ja silloinkin sen uusi käyttöön otto olisi vaatinut ompelua. Kuppimallisena ja pitkäkarvaisena se ei ollut helppo kohde tekstiilipesurillekaan. Pedin kangas tuntui imevän pesuaineliuosta kuin sieni, ja laite sai imettyä siitä pois vain osan. Se yhdessä sen kanssa, että tässä pedissä näädät oikeasti rakastavat piehtaroida tekivät yhdessä sen, että uskaltanut jättää petiä huuhtomatta. Hetken mietin huuhtomista suihkun alla kylppärissä, mutta päätin kuitenkin hoitaa senkin tekstiilipesurilla, jotta samalla saisi sen letkut tyhjättyä pesuaineliuoksesta. Eli pesuaineliuoksen tilalle käytiin välillä vaihtamassa pelkkä puhdas vesi. Tässä kohtaa olin ihan varma, että laite olisi käyttänyt jo litrakaupalla vettä, ja likavesiämpäri sen sisällä olisi täyttymässä, mutta siitä oli täynnä tuskin viidenneskään. Eli laite on huomattavasti pihimpi veden kanssa miltä se vaikuttaa.

Työhön valittiin pienempi pesusuutin

Nojatuolipedin huuhtelussa edettiin samoin kuin sen pesussa, eli laitteesta suihkutettiin vettä kankaalle, ja imuroitiin sitä samaa tahtia pois. Sitten kun imettävä vesi lakkasi vaahtoamasta, alettiin uskoa ettei pedissä ole varmaan enää kauhean kamalasti pesuainejäämiä. Rahin suhteen ei tehty samanlaista huuhtelurumpaa, sillä ohjeen mukaan se ei ole tarpeen, ja sen kohdalla laite tuntui toimivan sen verran tehokkaammin, että usko sen imeneen samalla tavalla pesuainetta. Ja rahin kautta meillä muutenkin lähinnä kiivetään raapimatynnyriin tai sieltä pois jatkuvan hengailun sijaan.

Eilisen pesun jäljiltä molemmat pestyt kohteet jätettiin kuivumaan, ja tänään arvioitiin pesujälki kuivumisen jälkeen. Ja pakko sanoa, että kummankin kohdalla ero oli merkittävä. Nojatuolipetikin sai käsittelyn jälkeen takaisin paikkansa olohuoneesta pienen parveke-evakon jälkeen (parveke on meillä yksi lelujen viimeinen satama, johon pysyvästi tahriintuneet ja osin rikkoutuneet virikkeet saatetaan sijoittaa vielä joksikin aikaa ennenkuin ne siivotaan kokonaan pois). Vaikka pesurin käyttöön otossa ja puhdistamisessa käytön jälkeen olikin jonkin verran hommaa, uskon että sen kohdalla plussat menevät vaivannäön ohi. Kaikkia huonekaluja, mattoja tai edes lemmikkitarvikkeita kun ei ole suunniteltu konepesuoptio mielessä, tällä laitteella saadaan ei-konepestäville jutuille varmasti lisää käyttöikää näätätaloudessa. Ja kun ottaa huomioon, että laite maksoi alessa 80€ ja täällä tekstiilipesurin kertavuokra olisi 35€, laite tulee todennäköisesti maksamaan itsensä takaisin suhteellisen nopeasti. 

Rahista saatiin pois kaikki siinä olleet tahrat

Nojatuolipedistäkin saatiin taas lähes täysin valkoinen, vaikka kangas oli huomattavasti haastavampi kuin rahissa

Lysti on tyytyväinen, kun neidin palkintopeti palasi sisälle