Lemmikki Tampere 2018 -messut

Ensimmäiset Lemmikki Tampere 2018 -messut ovat nyt takana. Itsellä messuilla vierähti koko lauantai, ja sunnuntai olisi varmasti kulunut sielä yhtä nopeasti, ellen olisi bloggaaja-tiedon saatuani ehtinyt sopia sunnuntaille jo muuta äksöniä. Lauantaille kun olin jo aiemmin sopinut ständihommia, ja koska olen vähän kanaemo omieni suhteen, messuilla kiertäminen jää aina vähän vähiin omien ollessa mukana. Olkootkin että Jussi olisi kyllä ihan yhtä pätevä vahtimaan meidän neitejä ja kertoilemaan niistä kysyjille. Sen verran messuilla ehti kyllä tuolloin lauantaina kierrellä, että ensivuonna täytyy ehdottomasti varata molemmat päivät messuiluun, jos mukana on taas toisena päivänä omia.

Lähtökuopissa matkalla kohti Tamperetta. Osa lauma jäi kannustamaan lähtijöitä mummolaan (=tyhjentämään jääkaappia ennenkuin kaverit ehtii takaisin).

Aamulla saavuimme paikalle puolisen tuntia ennen messujen aukeamista yleisölle pystyttämään tyttöjen aitausta. Tampereen seudun fretit ry:n paikallinen edustus oli käynyt jo edellisenä päivänä laittamassa ständin muuten kasaan. Siinä aitausta pystyttäessämme Susku käväisi meitä moikkaamassa, ja oli aivan ihana nähdä häntä, vaikkakin näin pikaisesti - vaikka homma onkin aina sama tämän kokoisissa tapahtumissa. Niissä törmää joka kerta moniin tuttuihin eläinharrastajiin, mutta käytännössä valtaosa tutuista on messuilla ja näyttelyissä aina hommissa, eli jokainen kiinni omalla ständillään. Ja sitten ehkä jossain välissä onnistuu karkaamaan hetkeksi muille ständeille ihmettelemään mitä kaikkea ja ketä kaikkia messuilta löytyy. Hoidin aamun ilmoittautumisen eteläisellä sisäänkäynnillä, jossa oli sekä minun että Jussin nimet esittelijälistassa, ja ajattelin hakevani Bloggaaja-lappuni vähän myöhemmin pohjoiselta sisäänkäynniltä. Joka kerta sen ohittaessani sielä oli kuitenkin sen verran jonoa, että Bloggaaja-merkki jäi lopulta hakematta, kun enhän mie sitä liikkumiseen varsinaisesti ständinakkini myötä tarvinnut. Mutta ensivuonna lupaan hakea sen taatusti, jos se minulle taas myönnetään.

Saatuamme fretit esille bokseista ihmisiä alkoi heti valua aitauksille ihmettelemään. Siitä eteenpäin ihmisiä olikin paikalla käytännössä lähes koko ajan ehkä ihan viimeistä puolituntista lukuunottamatta. Ständin toisessa päässä olleen Emeliinan kanssa vitsailtiinkin, että olihan se ihan kiva nähdä ennen messujen alkua ja niiden jälkeen, kun siinä välissä osastolla oli koko ajan niin paljon kävijöitä, ettei näkyvyyttä ständin päästä päähän juuri ollut. Mutta eläimiä esittelemään sinne oltiin tultukin. Meidän laumasta edustamassa olivat Justiina, Nutella, Huisku ja Itsy, eli kolme rauhallisinta esittelynäätää sekä pentu. Justiina teki kyllä heti messujen aluksi selväksi, ettei ole vielä valmis jakamaan aitausta pennun kanssa, joten käytännössä joko Justiina tai pentu oli koko ajan sylissä. Muutaman kerran laitettiin Justiinaa pieneksi hetkeksi myös boksiin lepäämään, kun se ei malttanut olla sylissä, ja pentu oli juuri syömässä. Kaikille tytöille riitti taas liuta faneja, onhan jokainen niistä niin eritavalla ihana. Itsy hurmasi tummalla värityksellään ja näätäpusuilla, Justiina kärppämäisellä olemuksellaan ja tahnankerjäysliikkeillään, Huisku pörröisyydellään ja nukkuma-asennoillaan ja pentu vaihtamalla päivän mittaan useamman kerran turbovaihteen ja deadsleepin välillä tappaen välillä aitauksessa pehmokrotiilia ja roikkuen sen jälkeen sylissä täysin velttona kieli ulkona. Onnistuttiin siinä sitten liikuttamaan muutama ihminen kyyneliinkin, kun Nutella oli niin ihana.

Meidän tukikohta messuilla. Kuva on napattu kun kyseinen kohta oli hetken tyhjänä, frettien aitaukset jatkuivat vielä pöydän toisessa päässä.

Kun Jussi sitten lupasi vahtia tyttöjä niin että pääsen vähän kiertämään, kuvaaminen meinasi unohtua melkein kokonaan - paha moka bloggaajalta. Mutta kyllä niitä otoksia silti muutama kertyi, vaikka laatu ei ehkä ole sieltä parhaasta päästä, ja unohdin kuvata monet lemppareista. Etenkin pikkusiilitanrekit veivät huomioni niin täysin, että ainoa otos niistä on otusten kantolaatikon läpi kun messuja oltiin jo purkamassa. Kyseisistä otuksista kun oli kyllä tullut luettua jo ennen messujakin, mutta vasta nyt kun niitä näki livenä, alkoi laji houkutella enemmän. Jussin kanssa kun olemme molemmat välillä haaveilleet afrikkalaisesta kääpiösiilistä, mutta todenneet ettei meillä ole resursseja järjestää sellaiselle riittäviä tiloja - niin suloisia kuin kääpiösiilit ovatkin, niille olisi hyvä varata ainakin parin neliön kokoinen aitaus. Pikkusiilitanrekeissa on vähän samaa näköä, mutta pienempikokoisina ja terraariossa pidettävinä niille olisi helpompi järjestää turvalliset ja sopivat tilat frettitaloudessa.

Lemmikki Tampere messuilta löytyi myös muutama juttu, mitä olen muutamilla edellisillä Helsingin messuilla jäänyt kaipaamaan: iso akvaario-osasto sekä muitakin kuin koira- ja kissatavaroihin keskittyviä myyntipisteitä. Akvaariopuolelta löytyi myös erilaisia erikoisaltaita, kuten koskiakvaario, jonka toteutusta piti jäädä katselemaan pidemmäksikin aikaa. Niissä on kyllä aina se vaara, että omakin allasluku uhkaa taas lipsua yhdestä, kun yhteen seura-altaaseen ei kuitenkaan voi toteuttaa mitään ihmeellisyyksiä kalaston tai muun suhteen. Herppipuolen myyntipöydilläkin olisi ollut muutama houkutteleva käärmes, kuten mandariinirottakäärme, mutta koska taloudesta löytyy myös se harkitsevampi osapuoli, asia jäi vielä hautumaan. Sen sijaan mies shoppaili pöydältä ruokahyönteisiä heti mukaan kotona odottaville otuksille.

Allaspuolella lempparini oli tämä koskiallas.

Kissapuolella ehdin kiertelmään valitettavan vähän, mikä kyllä todennäköisesti suojasi minua isommilta shoppailulta. Se jäi kuitenkin ihmettyämään, miksi kissapuoli oli erotettu muusta E-hallista mustalla verholla, mikä hankaloitti E-hallissa liikkumista. Jossain törmäsin selitykseen, että se olisi ollut siksi, kun toisella puolella oli jyrsijät ja linnut, mutta kuitenkin pienpedoista fretit oli sijoitettu samalle puolelle verhoa niiden kanssa, vaikka karannut fretti olisi vähintään yhtä hasardi yhdistelmä kanien kanssa kuin kissakin. Ellei pahempikin, sillä fretit on kuitenkin alunperin jalostettu nimenomaan kanien metsästykseen. Tässä kohtaa olisi siis ehdottomasti toivonut jotain kulkuväylää hallin osien välillä, ettei kissapuolelle olisi pitänyt kiertää aulan kautta. Yllättäen Jussi kävi tutkimassa kissapuolenkin tarkemmin läpi, mutta hän palasi sieltä vähän pettyneenä, kun sielä ei ollut eri rotuyhdisten esittelypisteitä kuten hän on muilla messuilla tottunut. Hän kun olisi ehdottomasti halunnut päästä silittelemään taas norjalaisia metsäkissoja, ragdolleja ja maine cooneja, sekä muita kivoja ständikissoja, mutta nyt häneltä jäi messuilla silittelyt väliin, kun hän ei kehdannut käydä kyselemässä näytteilleasettajilta olisiko jonkun kissaa sopinut vähän silittää. Jussin päivän kuitenkin pelasti kun kerroin hänelle Tuijan kutsuneen meidät messujen jälkeen tapaamaan Pepsiä ja Maxia Tuijan kuultua meidän suuntaavaan messujen jälkeen Lielahteen päin.

Meidän läheltä löytyi myös estekanien kisa-alue.

Isona alpakkafanina myös alpakoiden mukana olo oli itselle iso ilonaihe, vaikka en ehtinyt viettää niiden luona paljoa aikaa. Etenkin kun Elma-messuja saa odottaa vielä ensikevääseen asti, eikä tuttavapiiristä kauhean monelta näitä otuksia löydy. Näitä kun ei nykyisessä asumismuodossa voi haaveilla ottavansa kotiinkaan, vaikka meillä muuten onkin jo aikamoinen kotieläintarha. Myös rottia piti käydä vähän ihastelemassa ja katselemassa eri värimuotoja. Rottakuume kun nostaa itsellä aina välillä päätänsä, vaikka olenkin päättänyt, että en halua ottaa rottia yhtä aikaa frettien kanssa. Kaksi niin seurallista, sosiaalista ja älykästä lajia, jotka tykkäävät olla kaikessa mukana vain olisi itselle nykyisessä elämäntilanteessa liikaa - etenkin kun rottia ja frettejä ei voisi ikinä pitää samalla tavalla yhdessä vapaina kuin vaikka frettejä ja haisunäätää, tai frettejä ja kissaa. Eli tällä hetkellä pysytellään pienpedoissa ja terraario-otuksissa. Onneksi sitä pääsee kuitenkin ihastelemaan välillä muidenkin otuksia.

Takaisin tukikohdassa, eli frettiständillä, pääsi kuulemaan lisää ihasteluja messuilla olevista erilaisista eläimistä. Niiden lisäksi pääsi kuitenkin vastailemaan kysymyksiin, joihin ei osannut vastata - kuten siihen missä marsut ja hamsterit ovat. Olin netistä lukenut, että niitä pitäisi olla Pirkanmaan Nakertajien ständillä, mutta vaikka olin koettanut etsiä sitä, se ei ollut osunut silmiini. Niinpä sitä ei voinut kuin todeta, että eiköhän ne jostain löydy. Vasta myöhemmin luin tapahtuman sivuilta, että Pirkanmaan Nakertajat eivät olleetkaan olleet messuilla, ja sen myötä myös marsut ja hamsterit olivat jääneet pois, tällä kertaa mukana kun ei ollut kyseisten lajien lajiyhdistyksiä. Tämä oli harmi, vaikka itse etsinkin ständiä lähinnä tuttujen tapaamisen toivossa - olenhan itse aloittanut oman yhdistystaipaleeni Pirkanmaan Nakertajien hallituksessa ja ollut monet kerrat Pirkkahallissa kasaamassa jyrsijänäyttelyitä ja esittelemässä eläimiä PiNan riveissä Harraste Hulabaloo -messuilla.

Nutsku väsähti messuilla täysin. Onneksi syleissäkin oli hyvä nukkua.

Kokonaisuudessaan messuista jäi positiivinen kuva, mutta ensivuotta ajatellen jäi parannettavaakin. Eri yhdistysten esittelypisteitä voisi olla enemmänkin, ja sen myötä eläimiä joihin saa tutustua häiritsemättä näytteilleasettajia - vaikka toki heistäkin moni mieluusti omista lemmikeistään kertoo. Myös lavaohjelmaa voisi olla monipuolisemmin eri lajeista, vaikka koulutusluentoja joissa käytäisiin läpi millaisia eri lajit ovat kouluttaa. Yksi mitä olin etukäteen jännännyt oli miten se näkyy, että messuille saa ottaa mukaan myös omia rokotettuja lemmikkejä mukaan turisteiksi. Mutta ainakin esittelijän roolissa on sanottava, että oli positiivista huomata ettei se juuri näkynyt - tältä osin messut eivät olleet sen levottomammat kuin ne joilla on tullut oltua aiemmin. Mutta ilmeisesti etenkin lauantain osalta rokotustodistusten takastus ei ollut sujunut ihan aukottomasti, mikä on tietenkin aina miinusta, vaikka omat otukset onkin kaikki rokotettu.

Messupäivän kohokohtiin kuului myös Pepsi...

...ja Max.

Pepsi olisi heti hyvänä emäntänä jakanut kaikille lasilliset Pepsi Maxia, mutta isännän kiellettyä Pepsiä koskemasta laseihin, Tuija tuurasi. Pepsi esitti sen sijaan sitten hienon valikoiman temppuja. Maxin esitti oman bravuurinsa tuumattuaan ensin vähän tilannetta. Jussista kaikkein hienoimmat temput olivat silti kaikki ne puskemiset, kehräämiset ja silityksien vastaanottamiset millä kaksikko meitä kunnioitti. Iso kiitos vielä kutsusta tulla tapaamaan näitä Tassulinnan blogipersoonia!

Viikonlopun aika messuilla kävi yhteensä yli 11 000 kävijää ja sen myötä seuraavat Lemmikki Tampere messut on lyöty lukkoon 31.8.-1.9.2019 viikonlopuksi. Tämän vuotisen perusteella meidät saattaa hyvinkin bongata myös sieltä.