Vaikka tänään saapui uudet hoitotyypit (joista en vielä ehtinyt napata kuvia), jo pari päivää on tuntunut siltä, että arki on tullut takaisin. Ja arki nimenomaan siinä sanan positiivisemmassa merkityksessä: eläimet jaksavat taas touhuilla normaaliin tapaan ja poikkeustilan tuntu on alkanut väistyä. Toki se tarkoittaa myös sitä, että olen joutunut huomaamaan etteivät Lysti ja Justiina ole vieläkään ihan täysin sujut, vaan Lysti on vain ollut viime viikot ihan liian uupunut jaksaakseen edes härkkiä mummua. Nyt se taas jaksaa, ja minä lasken päiviä (14!) Nutellan kotiutumiseen ja toivon että pentukaveri auttaisi kiinnittämään adhd-apinan huomion kehittävämpiin leikkeihin. Jos ei, niin sitten pitää alkaa taas järjestää vanhuksille enemmän junnuvapaata aikaa. Tänäänkin Justiina sai privaatin aamukierroksen, kun Jussi nosti sen pois näätähuoneesta jo lähtiessään aamulla päivystämään, ja minä makoilin vielä sängyssä.
|
Olisiko aamupalaa? Jotain muuta kuin maksaa? |
Tämä päivä onkin sitten kotoiltu näätien kanssa urakalla. Nukuttu pitkiä päikkäreitä ja aktivoiduttu illan tullen muun muassa ulkoilemaan. Valjaslenkeillekin olisi ollut taas enemmän lähtijöitä mitä itse pystyy kerralla ottamaan. Lenkit kun pyritään useimmiten pitämään yksilöaikana, jotka jokainen saa käyttää mielensä mukaan joko juoksenteluun, yleiseen ihmettelyyn, kaivuumaratoneihin tai miltä nyt milloinkin tuntuu. Kahden talutettavan kanssa se ei onnistuisi yhtä hyvin, ellei mukana ole myös reppu joka auttaa vuorottelussa. Lenkkien välissä ja jälkeen herkuteltiin lohitahnalla ja makoiltiin pedeissä. Miikkis on tänään ominut näätien keltaisen pedin kokonaan itselleen, ja olen iloinen että taas vaihteeksi löytyi jotakin muutakin uutta kuin nameja mistä poika pitää. Miikkis kun on aika paljon nirsompi uusien juttujen suhteen kuin tytöt. Kaikkien kanssa on kokeiltu vähän uusia juttuja myös ruokapuolella, kun Koirien liharingistä tuli tilattua perinteisempien kanan ja kalkkunan ohella muunmuassa lampaanmaksoja. Mummuille ne kelpasivat heti, mutta junnut kävivät sen sijaan yökkäilemässä lautasella ja juoksivat sen jälkeen pakastimelle pyytämään ruokaa.
|
Miikkiksen uusin valtaus |
|
Tahnaa kaikille! |
Pari päivää sitten tuli myös pieni pysähdys, kun Englannista tuli viestiä että Nutella oli jälkimmäisen rokotuksensa jälkeen lakannut syömästä. Kyllä siinä hetken kävi mielessään läpi kaikki kauhuskenaariot siitä, mikä pienellä saattaisi olla, ja että saadaanko se parin viikon päästä haettua kotiin. Mutta onneksi nyt näyttäisi siltä, että selvisimme säikähdyksellä, ja neiti kotiutuu suunnitellusti. Mutta etenkin eilinen työpäivä oli kyllä tuskaa, kun oli ihan liikaa aikaa miettiä ja pyöritellä asioita päässään, kun minut laitettiin koneelle hoitamaan yhtä aika yksitoikkoista tulostushommaa. Kotiinpäästyä onneksi helpotti, kun pääsi touhuilemaan oman lauman kanssa. Nuo tyypit kun ovat aika hyviä varastamaan huomion vähän väliä positiivisempiin juttuihin.
|
Perhepalaveria ulkoiluvuoroista |
|
Lystistä linnut oli vähän jänniä |
|
Itsyn puuhun kiipeäminen vähän tyssäsi |
Ja huomenna onkin meidän ensimmäinen kissablogimiitti! Ne ovat vaikuttaneet niin hauskoilta kissablogeista luettuina, että kiva päästä nyt itsekin mukaan, vaikka meidän kissat ovatkin vähän pieniä ja venytettyjä.
Teillä on vähän erilaisia kissoja 😁 Kiva että tulette!
VastaaPoistaJos sielä olisi tänään ollut jollain pentuja luovutuksessa, meillä olisi nyt varmasti useammankinlaisia kissoja :D Mutta onneksi Jussi on meistä se hitaan harkitseva ja vain minä impulssiivinen. Jussi kyllä vähän yllättyi, kun minä olin sit se joka kahvilasta tultua vähän itki. Kun Peipponen oli niin samanoloinen kuin se kollipoika jonka kiikutin extempore kotiin koulupäivän jälkeen 21 vuotta sitten, saatuani puolen tunnin palopuheella äitiltä luvan pelastaa se lopetustuomiolta. Ja joka sit joduttiin nelisen vuotta sitten lopettamaan.
Poista