Heinä-/elokuun hoidokkeja, osa2

Ykkösosaa kirjoittaessa meille oli tulossa hoitoon enää Sariannan lauma, ja sitten oli tarkoitus olla reilun kuukauden tauko uusista tulokkaista ennen Nutellan saapumista. Niin siinä kuitenkin kävi, että hoidokkeja tuli sitten vähän enemmänkin. Sariannan lauman käytyä Tiiun lauma tuli vielä uudemmalle visiitille, jonka jälkeen päästiin tutustumaan kahteen frettiherraan Toivoon ja Vembuun. Sen sijaan Tauko -postauksessa mainittu mittiprinsessa ei saanutkaan vielä lentolippuja Suomeen, eikä sen myötä olekaan tarvinnut ainakaan vielä hoitopaikkaa täältä.

Hoitopoika Eetu

Sariannan lauman kanssa isoimman haasteen aiheuttivat helteet ja poikien kiimat. Otolla kun ei ole ollut mikään kiire luopua hienoista palleistaan kahdesta hormoni-implantista huolimatta, eikä Eetua ole lantitettu. Sen myötä pojat piti pitää visusti erossa toisistaan, mutta yhdeksi eristystilaksi suunniteltu parveke oli päiväsaikaan täysin poissa käytöstä. Onneksi tässä asunnossa kuitenkin riittää huoneita ja frettiaitauksia niin että poikia ei silti tarvinnut päästää nokikkain edes verkko välissä. Näätähuoneidenkin väliin oli ennen Sariannan lauman saapumista ehditty hankkia 85cm korkea kasvihuonemuovia oleva levy, joka piti pojat hyvin omalla puolellaan sen jälkeen kun oli varmistettu että poikien boksi on riittävän kaukana portin reunasta. Tällä kertaa Otoltakaan kun ei puuttunut yritystä päästä riiaamaan naapurihuoneen naisia. Kilpalaulantaa käytiinkiin sitten molemmilta puolilta huonetta, kun Eetukin kävi omilla jaloitteluvuoroillaan vähän koputtelemassa pleksiporttia, että jos millään onnaisi... Mutta arvon daamit vain nukkuivat portin takana eivätkä yhtyneet palaveriin siitä, miten häiritsevä portti saataisiin pois ja lemmenleikit tulille. Siitä huolimatta viikko jotenkin vahvisti sitä, että meillä tullaan jatkossakin pysymään ihan tyttölaumassa. Etenkin kun Otonkin kohdalla tämänhetkinen pallikkuus ei johdu kasvatuskäytöstä vaan huonosta tuurista lanttien kanssa.

Uusi väliportti

Väliportin taakse jumitetut Ahti & Otto

Tiiun lauman saapuessakin ilman olivat yhä mukavan lämpimät ja sen myötä näädät varsin veto poissa. Sillä yhdeksän näätääkään talossa ei juuri tuntunut, kun kellään ei ollut kauheasti ylimääräistä energiaa tehdä mitään. Mummujen kohdalla jaksaa kyllä aina yhä uudelleen ihmetellä kuinka pieniruokaisia tuollaiset vanhemmat rouvat ovat. Isla kyllä päätti näyttää, että kyllä sitä hormonit hyrrää vielä mummoillakin, ja se meni hoitojakson päätteeksi paukattamaan kunnon kiiman. Siinä kohtaa nolotti kyllä ihan kympillä, kun Tiiu oli ensimmäinen joka sen huomasi haettuaan tytöt. Minä en ollut tajunnut näätiä viilentäessä pitää pimppiosiota niin tarkasti silmällä, kun kysessä oli kuitenkin loppukesä ja helteiden myötä käytöksessäkään ei ollut muuta poikkeavaa kuin kunnon väsymys. Mutta kai nämä seksihelteet tekivät sitten tehtävänsä, ja mummu olisi ollut valmis pyöräyttämään pari pientä päivänsädettä vanhuuden iloksi. Tiiu kuitenkin päätti heti romuttaa toisen suunnitelmat ja varata mummolle heti uuden lantin. Tämän jälkeen sitä kyllä varmasti tiiraa omienkin alapäitä taas astetta neuroottisemmin koko potentiaalisen lisääntymiskauden. Meilläkin Esterin, Mitellan ja Itsyn lanttien laitosta alkaa olla se pari vuotta, eli uusiminen voi tulla eteen viimeistään ensikeväänä osalla neideistä. Lystillä ja Huiskulla lanttien pitäisi kestää vielä pitkään, sillä ne lantitettiin vasta tänä keväänä ja ne saivat suoraan isommat hormi-implantit.

Hoitopampuloita

Frettiliiton ryhmän kautta meille eksyneet Toivo ja Vembu olivat itselleni täysin uusia tuttavuuksia. Niiden kanssa hoitojakso alkoi vähän jännissä merkeissä, sillä silloin kun poikien piti tulla, herrojen omistaja soittikin minulle Turun eläinsairaalasta että on sielä Vembun kanssa, ja heillä voi mennä sielä hetki, eli tulevat vähän myöhässä. Onneksi kyse ei ollut kuitenkaan mistään vakavammasta kuin venähtäneestä jalasta, mutta asia oli käyty varmistamassa kuvauttamalla jalka mahdollisten murtumien varalta. Niitä ei onneksi löytynyt, ja niinpä poikien kanssakin päästiin aloittamaan hoitojakso ilman muita poikkeusjuttuja kuin kerran päivässä annettava kipulääke. Sen antaminenkin kävi erittäin helposti, sillä kumpikin pojista oli todella kiltti ja loistava käsitellä. Pikemminkin pojat olivat sitä tyyppiä, joiden kanssa isoin ongelma käsittelyssä oli se, ettei etenkään Toivoa olisi saanut laskea alas ja lopettaa paijailua kesken. Jalkakaan ei vaivannut Vembua ensimmäisen illan jälkeen, ja siitäkin selvittiin kun lisättiin huoneeseen paljon mattoja, ettei pojan tarvinnut koettaa liukastella muovimaton päällä.

Toivo & Vembu

"Ota syliin ja paijaa!"

Nyt onkin sitten viikon päästä meidän lauman vuoro jäädä hoitoon, ja Sariannan kanssa käytiin tänään läpi miten tämän eläintarhan luotsaa sen pätkän läpi kun käymme Englannissa hakemassa Nutellan. Vaikkei siihen pätkään kyllä mahdu juuri sen ihmeempiä kuin miljoona kakkia ja näätien ruokintaa - sekä sammakoiden kastelua. Torstaina saapuneiden tulokkaiden jälkeen kotona kun on taas kahdeksan sammakkoeläintä.