Frettikuulumisia

Alkuun mietin uskallanko kertoa tätä kotiväelle ollenkaan, mutta koska haluan päivittää blogiani, tiedonkululta voi tuskin välttyä ;-) Frettikuumeeni ei siis ole ottanut laantuakseen, vaan oireet ovat menneet pikemminkin päinvastaiseen suuntaan. Vielä viikko sitten onnistuin vakuuttamaan itseni siitä, ettei minulle ole tulossa frettiä ainakaan vuoteen, vaikka onnistuinkin viettämään taas 3,5 tuntia fretti-ihmisten kanssa juoruillen ja frettejä sylitellen Raision Mustissa ja Mirrissä. Edes Jussi ei kuitenkaan uskonut sitä sitä enää siinä vaiheessa, ja nyt lienee aika myöntää että Jussi veti tässä arvauskisassa pidemmän korren.

Toissapäivänä nimittäin huomasin rottakaverini laittaman viestin facebookissa. Oma kaverilista on uudelleenliittymisen jäljiltä edelleen hyvin suppea ja niinpä tuokin viesti oli ehtynyt lojua useamman päivän muut-kansiossa ennenkuin sen huomasin. Viestissä oli linkki Inkoolaisen eläinhoitolan sivuille, kohtaan jossa kerrottiin kahdesta uutta kotia etsivästä frettinaaraasta. Viestin lukiessani oli jo yö ja Jussikin oli ehtinyt nukahtaa sohvalle. Niinpä en päässyt konsultoimaan ketään järjen ääntä, ennenkuin jo täysin viattomasti esitin muutamia lisäkysymyksiä kuvan neideistä. Eihän se vielä mitään tarkoita, jos tahtoo tietää uutta kotia etsivien luonteista, sisäsiisteydestä tai ruokailutottumuksista.

Seuraavana aamuna minulla oli vastaukset kysymyksiini ja esitin ne Jussille yhdessä yhden pyynnön kanssa: voisimmeko me mennä katsomaan tyttöjä. Eihän sekään vielä mihinkään sido, jos käy paikanpäällä katsomassa, miltä tytöt vaikuttavat. Mistä sitä tietää, vaikka ne eivät olisi yhtään oman oloisia, ja katsomassa käynnin jälkeen asiaa ei enää tarvitsisi jossitella. Jussi suostui lähtemään kyydiksi ja seuraksi, vaikka taisi jo lähtiessä tietää yhtä hyvin kuin minäkin, että frettikuume oli alkanut saavuttaa ratkaisevan korkean pisteen. Vierailuaika saatiin sovittua samaksi illaksi, ja niinpä kesäretki kohti Inkoota starttasi samana iltapäivänä. Matkan varrelta Salosta löytyi vielä sopivasti markkinatkin, joilta pääsiin hankkimaan hyvin kesäretkiteemaisia reissueväitä.

Pyöriteltyäni tyttöjä reilun tunnin (tai useamman, minulla ei ole oikein tarkkaa kuvaa ajankulusta tuona aikana), päätös oli aikalailla selvä. Olin saanut elämäni ensimmäiset fretinpuremat ja näätäpusut, sekä päässyt kyselemään tytöistä vielä tarkemmin mitä olin yhteen viestiin saanut mahtumaan. Niinpä lähtöä tehdessä menin sanomaan  ne pelottavat sanat: kysyin miten tyttöjen varaaminen onnistuisi. Ihan niin hullu kun en sentään ollut, että olisin pakannut tytöt suoraan reppuuni, vaikka Snurre itsensä sinne jo tunkikin.

Tyttöjen nouto sovittiin kolmen viikon päähän. Ehtii sitten rakentaa kotiin eristysmahdollisuudet, kun etenkään alkuun frettejä ei ole tarkoitus jättää Mihailin kanssa keskenään. Niinpä tytöt saavat valtakunnakseen keittiön, ja pojan ruokintapaikka ja namikaappi siirretään olohuoneen puolelle jossa pojalla on jo valmiiksi peti ja vessapaikat. Jatkoa katsellaan sitten kun tytöt ovat kotiutuneet. Ainakin alkuun kun voi kummallakin puolella porttia olla totuttelemista jo hajujen kanssa.

Tänään Mihail pääsi kuitenkin ottamaan jo vähän kosketusta fretteihin, kun Sarianna vinkkasi pienimuotoisesta frettitapaamisesta keskustassa. Alkuun minun piti kyllä mennä ilman poikaa esittämään mielessä pyöriviä frettikysymyksiä, kuten suosituksia alueen eläinlääkäreistä. Miikkis sattui kuitenkin heräämään juuri kun olin lähdössä, niin nappasin senkin sitten valjaisiin ja sylikyydissä bussiin. Viimeksi Mustissa ja Mirrissä minulta kun oli jo kyselty, mihin mie olin oman poikani jättänyt. Niin pääsivät nyt kun frettiharrastajatkin vastavuoroisesti sylittelemääm skunkkia ja kyselemään siitä.

Miikkis ei ollut taas täysin vakuuttunut siitä, mihin poikaa raahasin: näädät olivat vähän pelottavia ja haisivat oudolta. Niinpä poika päätyi pysyttelemään sylilinjalla, että pystyin olemaan lähellä tukena ja turvana. Syli kyllä välillä vaihtui saman sohvan sisällä toiseen, niin itsekin sain napattua frettejä syliin. Mikäli fretit änkivät liian lähelle, Miikkis tunki pään kainaloon piiloon tai nosti vähän häntää näyttääkseen isommalta kuin alle kilonpainoiset tyttelit. Yhden kerran sain kyllä syliin yhtäaikaa sekä fretin että skunkin, kun olin juuri sylittelemässä Kerttua kun Mihail päätti haluta oman omistajan syliin. Siinä ei sitten frettikään haitannut, kun poika könysi paikalleen kainaloon. Kerttu oli hetken asiasta ihmeissään (onhan Miikkis sitä kuitenkin yli neljä kertaa painavampi ja vielä vieraan lajin edustaja), mutta hetken aikaa ne päätyivät kuitenkin jakamaan sylin keskenään ennenkuin Kerttu pakitti takaisin oman omistajansa syliin.

Samaan aikaan lattialla pyöri liuta muita frettejä ja oli niitä repussanikin parhaillaan kolme yhtä aikaa, kun vetoketju oli ensin saatu tiirikoitua auki. Oma paniikki ehkä hieman laimeni siinä näädistä höpötellessä, vaikka kyllä sitä edelleen miettii, mikä siinä helpossa elämässä on niin vaikeaa, kun sitä ei kaikista aikomuksista huolimatta osaa vain elellä hiljaiseloa yhden karvakaverin kanssa. Sillä kyllä sitä itsekin tiedostaa, ettei kaksi karvasukkulaa tule arkea ainakaan helpottamaan, vaikka hoitopaikoista tai muista tulee tuskin olemaan pulaa. Mutta silti olen niin hullu, että kokeilemaanhan sitä on lähdettävä :-) Saadaan taloon ehkä vähän ääntäkin, kun suodattimen lisäksi putputtaa fretit.

Tulevat neidit ovat muuten tämän hetkisiltä nimiltään Snurre ja Esteri ja väreiltään ilmeisesti suklaa ja albiino. Nimien kohdalla kyllä vielä miettii, pysyvätkö nykyiset vai vaihtovatko ne paremmin omaan suuhun sopiviin. 

Savullekin vaihtuu tässä frettejä odotellessa lukollinen terraario ja se muuttaa Miikiksen puolelle kämppää. Ainakaan fretinhajuisista vaatteista poika ei ole onneksi ollut toistaiseksi moksiskaan, sillä niitä kämpästä tulee jatkossa todennäköisesti löytymään.

Miikkis ja Kerttu.