Haisunäätä talviajassa

Kuten on tullut jo ilmi, Miikkis on hyvin ahne tapaus. Aamuisin pojan unia ei katkaise mikään, paitsi aamun pyhä rituaali: aamupala. Ja siitä poika on hyvin tarkka. Monta kuukautta systeemi oli selvä; rapina alkoi sohvan alta heti herätyskellon hälytettyä (mikäli poika ei ollut nukkunut koko yötä sängyssä), ja mikäli aamupala ei ollut kupissa viimeistään ensimmäisen torkun jälkeen, sängynlaidalla roikkui pieni tyytymätön skunkki. Tämän diilin olin valmis hyväksymään ja tämä toimi mielestäni hyvin. Sitten poika oppi kellon ja alkoi ennakoimaan.

Uudessa diilissä rapina alkoi viisi minuuttia ennen kellonsoittoa. Ei ihan minuutilleen, mutta joka tapauksessa aina hetki ennen ensimmäistä pirinää. Mihailin mielestä uusi diilikin oli selvä: aamupalan tulisi olla kupissa viisi minuuttia rapinasta, eli silloin kun kelloni soi ensimmäisen kerran. Mikäli näin ei ollut, sängyn laidalla roikkui tyytymätön skunkki. Omistajan oikeuksia oli tässä diilissä jo leikattu; pojan sisäinen kello ei erotellut arkipäiviä viikonlopuista, joten viiden minuutin aikaistuksen lisäksi aamiaispalvelua odotettiin totuttuun aikaan myös viikonloppuisin. Onneksi nukun yleensä niin sikeästi, että iso osa näistä pyynnöistä esitettiin Jussille, mutta silti uusi systeemi aiheutti jo pientä tyytymättömyyttä palvelusväen keskuudessa. Miikkistä tämä ei luonnollisesti kiinnostanut yhtään niin paljon kuin se, miksi aamupala oli pojan mielestä myöhässä.

Tätä muutosta seurasi siirtyminen kesäaikaan. Minulla ei ole aavistustakaan mistä skunkki kellonaikansa poimii, mutta se on käynyt jo selväksi että se kello ei siirtynyt muiden mukana. Miikkiksen mielestä aamiaisaika on siis siinä viiden pintaan ja siitä poika pitää itsepintaisesti kiinni aamusta toiseen. Aamupalan kuuluu olla skunkilla viideltä siitä huolimatta ettei se ikinä ole. Sängyn reunalla vain roikkuu puolisen tuntia tuhiseva ja harmistunut skunkki (ellen nappaa sitä kaikkuun peiton alle), kunnes se siirtyy sohvan alle odottamaan kellon soittoa.

Koitin googlettaa pojan mallinumerolla suomen- tai edes englanninkielistä käyttöohjetta sisäisen kellon säätöön. En löytänyt. Mutta onneksi peiton saa vedettyä aina korville asti. Aamupalan saatuaan poika tekee saman omassa makuupussissaan. Ei ole helppoa pojallakaan, kun yhden pienen aamupalan saadakseen pitää herätä useampi kerta ja käydä monta kertaa pyytämässä.

Työpaikkaskunkki ja Feris-otus (mitäpä sitä muutakaan töissä tauoilla kuin blogia... ;)