Onneksi noroon kuuluu kuitenkin se että oireet myös katoavat yhtä nopeasti kuin ne ilmaantuvatkin. Ensimmäinen vuorokausi oli hyvin tuskaisa, mutta tänään on ollut enää lähinnä hieman voipunut. Kai elimistö pääsi siinä höykytyksessä ja kuumeilussa kuivumaan sen verran pahasti, että etenkään aamusta ei olisi saanut mitään aikaiseksi. Olo on kuitenkin kohentunut tasaisesti päivän mittaan, joskin tartuntariskin takia sitä on yhä syytä pysytellä erossa muista ihmisistä. Jussi ei ollut ehkä heti kaikkein ilahtunein siitä mihin tämä johti: tuijotettuani pari päivää vaatekaappien eteen kertyneitä tavarakasoja minusta oli hyvä hetki raivata niille viimein tila siihen kaappiin johon ne ovat olleet jo jonkin aikaa matkalla. Lopulta Jussikin suostui kuitenkin tuumaan, vaikka hänelle olisikin tullut mieleen muitakin istualtaan tehtäviä askareita joita olisi voinut tehdä nyt kun kumpikin pystyy pitämään päätään ylhäällä - kuten vaikkapa tv:n katsominen, jota olen itse nykyisin huono harrastamaan pidemmissä erissä. Kaappi saatiin kuitenkin käytyä läpi ja sieltä tyhjentyneet pahvit kuljetettua koko matka roskakatokselle asti - tämän päivän happihyppely, joka tuli korvaamaan kaverin kanssa suunnitellun lenkin. Lenkki kun jäi kummasti pois vaihtoehdoista sekä olon että että tartuntariskin takia.
Nyt sitä arpoo joko sitä tänään palaisi vaihteeksi omalle asunnolleen nyt kun kunto sen viimein sallisi. Tähän asti Jussin asunto kun on ollut ehdottomasti parempi vaihtoehto hisseineen ja ovipuhelimineen, kun ruokaostoksissakin on ollut täysin ystävien varassa. Oman kodin rästihommat saavat silti odottaa vähintään huomiseen, sillä tiskivuorikin vaatii hävitäkseen seisaallaan työskentelyä. Huomisenkin kun sain kuitenkin vielä sairaslomaa, että pahin tartuntariski ehtisi mennä ohitse ja työkavereilla olisi paremmat mahdollisuudet välttyä jakamasta tätä tautia. Täällä evakkopaikassa olisi toisaalta nyt Hugo-pelikin Jussin koneelle asennettuna, kun siitä tuli viikonloppuna puhe ja tänään Jussi sen sitten muisti ja jaksoi laittaa. Asia joka ei tietenkään liity mitenkään siskon pikkuiseen peikko-poikaan (joka on onneksi pysynyt terveenä <3).
Miikkistäkään ei onneksi ehditty viedä miun asunnolle ennen Jussin asunnolle saapumista. Niinpä poika on pyörinyt täällä meidän seurana koko sairastamisen ajan eikä minun ole tarvinnut järjestää sille hoitajaa kotiin. Enimmäkseen poika on kyllä nukkunut Tampere-reissun otettua sille taas vähän koville. Täytyy katsoa, josko sille taas ensikerralla hankkisi jonkun hoitajan Tampereelle mennessä, sillä asunto täynnä vieraita ihmisiä ja lasten ääniä tuntuu tekevän aina sen ettei poika uskaltaudu äidin luona juuri edes liikkumaan pois piilostaan. Täällä poika on kuitenkin ollut onneksi taas oma jaloissa pyörivä ja nameja kerjäävä itsensä, vaikka onkin nukkunut normaalia enemmän. Vaikkakin olen edelleen hieman mustis siitä, että Jussi oli se joka sai eilen aamutorkkukaverin enkä minä, kun nukuttiin eri paikoissa ;)
Yhteisposeraus |
Skunkkipallolla meni näytönsäästäjä päälle |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti