Nyt aiemmissa tavarapostauksissa listatut tavarat on ynnätty yhteen ja loppulukemaksi tuli 1064 tavaraa. Vaikka koetinkin olla laskiessa tarkka, jäi luku taas väkisin vähän epätarkaksi: en ole esimerkiksi muistanut poistaa kaikkia kirppikselle menneitä tavaroita laskuista tai lisätä lukuihin muutamaa töistä tullutta cd:tä (saamme töistä välillä ilmaiseksi pakkausviallisia tuotteita, joita tulee välillä napattua kotiin lahjoiksi ja tuliaisiksi - ja etenkin cd:iden kohdalla joskus myös omaan käyttöön). Luku on kuitenkin alle puolet siitä, mihin pääsin viimeksi tavaroita laskiessa. Osa muutoksesta selittyy kyllä avoerolla ja sen mukanaan tuomalla omaisuudenjaolla, mutta kyllä monessa tavararyhmässä on tapahtunut vähenemistä myös muuten. Etenkin keittiön kohdalla suunta on ollut kaikkeen mahdolliseen ja isoihin juhliin varautumisesta toimivaan arkivarustukseen. Nykyisellään sitä kun tulee harvemmin kestittyä yli kymmentä henkeä kerrallaan.
Tuhannen tavaran rajan ylittyminen oli yhtäaikaa sekä odotettua että yllättävää. Arjessa tavaraa ei tunnu olevan mahdottoman paljoa, mutta toisaalta kirjoista, elokuvista ja lautapeleistä tavaraa kertyy heti kymmenittäin. Saa nähdä mitä tavaramäärälle sitten käy kun saan käsiini Marie Kondon kovasti keskustelua herättäneen raivauskirjan vai käykö mitään. Kirja kyllä kovasti lupaa, että sen luettua asunnon tavaroista voi hävitä jopa 75%, mutta omalla kohdalla en pidä sitä todennäköisenä kun karsiminen on jatkunut jo vuosia. Raivausprosessin alussa tuollainen kato olisikin ollut mahdollinen, jos olisi osannut kerralla päättää, mitä kaikkea sitä haluaa oikeasti säilyttää. Itsellä prosessi on ollut kuitenkin paljon vähittäisempi.
Polkupyörän ja pyöräilyvarusteiden kohdalla palataan suunnilleen varkautta edeltäneeseen tilanteeseen ensiviikolla. Kävin nimittäin eilen pyöräliikkeessä ja ostin itselleni samanmerkkisen pyörän mitä edelliseni oli, mutta tälläkertaa hybridimallin. Haluamaani väriä ei kuitenkaan ollut liikkeessä oikean kokoisena, joten pyörän saaminen menee ensiviikkoon. Olen uudesta pyörästä yhtäaikaa innoissani että vähän jännittynyt; kyseinen pyörä tulee olemaan sen verran erilainen kuin edeltäjänsä. En kuitenkaan löytänyt tämänvuotisista maastomalleista mieleistäni ja ajokilometreistäni ehdottomasti suurin osa on asfaltti- ja hiekkateillä. Hybridi voi siis olla omassa käytössäni jopa maastopyörää parempi, vaikka pienemmät ja kapeammat renkaat nyt hieman aristuttavatkin. Muuten hankin pyörään pitkälti samantyyliset varusteet mitä edellisessä oli, mutta esimerkiksi lukko vaihtui runkolukkoon lisäketjulla ja talvirenkaiden hankinnan jätin syksyyn, etteivät ne suotta seiso turhanpanttina maapohjaisessa kellarissa. Nyt pitäisi vielä päättää mitä teen niille edellisen pyörän varusteille, mitä en pysty hyödyntämään uuden pyörän kanssa. Irtolokasuojat menevät todennäköisesti Jussin käyttöön, mutta jäljelle jää vielä esimerkiksi renkaat ja pikalukot. Samaten varapyörän pitoa on tullut mietittyä, nyt kun uusi pyörä on sellainen että sillä pystyy ajamaan hameenkin kanssa. Tietenkin on edelleen joitain paikkoja, joissa vanha ja ruostunut vaihteeton pyörä on paremmassa turvassa kuin uusi ja paremmilla osilla varusteltu.
Olet selvästi kovaa vauhtia matkalla minimalistiksi!
VastaaPoistaEi minusta kakkospyörää kannata karsia pelkän karsimisen vuoksi, jos sille kuitenkin on helppo säilytystila, eli yleensä ulkona. Eri asia olisi jos pyörää joutuisi säilyttämään jossain ahtaassa sisätilassa, erityisesti omassa kodissa.
Itselläni on kakkospyörälle ihan selkeä tarve: se seisoo aina valmiina ulkona ja sen lukitsemiseen kaupan pihalle menee kaksi sekuntia. En viitsi kilometrin matkan takia ottaa ykköspyörää varastosta ja käyttää sen järeämmän lukon monimutkaisempaa lukitusmekanismia. Lisäksi kakkospyörässä on tavarakori, joten se on senkin takia parempi kauppapyörä.
Itse varapyörän tarpeellisuutta miettii ehkä enemmän vaivannäön näkökulmasta. Vaikka vaihteeton ja vähemmällä käytöllä oleva kaupunkipyörä vaatii vähemmän huoltoa kuin aktiivikäytössä oleva, koituu siitä silti välillä töitä ja kustannuksia. Nytkin varapyörä on odottanut useamman kuukauden renkaan vaihtoa kun edellinen hapertui puhki. Varaosatkin on jo hankittu, mutta itse en osaa enkä ole jaksanut opetella. Siispä pyörä on poikaystävän varastossa. Hän osaisi vaihtaa sen, mutta tarvitsisi apukäsiä. Hänen luona ollessa tuo on aina unohtunut.
PoistaAktiivikäytössä olevan pyörän olen aina huollattanut liikkeessä. Maksan mielelläni siitä, että pyörä pysyy kunnossa. Voi olla että kun pyöräilystä innostuu enemmän, myös sen huolto alkaa kiinnostaa. Siihen asti minulle riittää että opin syksyllä viimein miten ketjut sai Nishissä takaisin paikoilleen. Sitäkään en osannut aiemmin.
Tälläpohjalla kahdesta pyörästä on kuitenkin enemmän stressiä ja rahanmenoa kuin yhdestä, vaikkei ero ole suuri. Niinpä pohdinta eksyy välillä siihen, haluanko pitää kunnossa kahta pyörää ainakaan niin kauan kun en osaa huoltaa niitä itse. Tuoko se toinen pyörä oikeasti niin paljon lisäarvoa arkeen. Vaikka onhan se kieltämättä kätevää, kun pyörän uskaltaa jättää nopean ja kepeän halpislukon kanssa kaupalle ilman pelkoa että oma arvokkain omaisuus heti asunnon jälkeen katoaa.