Joulupuu on rakennettu

Joululahjat ovat monille jokavuotinen stressinaihe. Muistettavien lista on usein pitkä, budjetti rajallinen ja kaikilla on kaikkea jo ennestään. Jotakin pitäisi silti hankkia ja mielellään jotain persoonallisempaa kuin suklaa - ainakin jos ei satu tietämään millaisesta suklaasta vastaanottaja pitää. Osien henkilöiden kohdalla ideasuoni on aina yhtä tukossa ja sitä päätyy ostamaan saman lahjan vuosi toisensa jälkeen uudelleen. Ja joka vuosi sitä miettii, kuinka hienoa olisi keksiä kerrankin jotain uutta.

Vasta tänävuonna havahduin miettimään vakiolahjoja saajan näkökulmasta. Niin kauan kuin kyseessä ei ole Pandan suklaarasia, minä oikeastaan pidän siitä. On varsin kotoista, että tietää että joulupyhiksi löytyy mielestä suklaata. Ei mitään liian hienoa ja eksoottista, vaan niitä mitä oikeasti tykkää syödä. Usein jostain paketista löytyy pyhiksi myös luettavaa, mikäli joku lempikirjailijoistani on kirjoittanut uuden teoksen. Matka ensimmäisestä adventista aattoon siivittyy yhä parhaiten Veikkauksen joulukalenterin kanssa, joka oli vuosia yksi lahja jonka mummu miulle hankki. Nyt mummu on jo kuollut, mutta muistoissa joka aamu raaputtaessani päivän luukun itsehankitusta kalenterista. Isojen yllätysten sijaan sitä kaipaakin joulussa eniten ehkä tuttuutta, eikä välttämättä vain perinteiden ja läheisten läsnäolon merkeissä.

Tänä vuonna jätinkin väliin stressin siitä, että osa lahjoista on itseään toistavia. Sillä ei varmasti ole väliä. Stressaamiselta vapautuneen ajan käytin muutaman todellisen yllätyspaketin askarteluun ja tein pari pakettia joulupuukeräykseen. Joulupuukeräyksellä kerätään joululahjoja lastensuojelun piirissä oleville lapsille ja nuorille, jotka eivät ilman keräystä saisi välttämättä lahjoja keneltäkään. Tästäkin tosin saattaa vielä tulla itseään toistava tapa :P Turun osalta joulupuukeräys on jo lopetettu marketeissa ja ostoskeskuksissa, mutta kauppatorin joulutorilla keräys jatkuu vielä tämän viikon. Siihen miljööseen se kieltämättä hyvin sopiikin, sillä torin pienissä puukojuissa mehiläisvahakynttilöineen ja muine käsitöineen on jotain varsin tunnelmallista, jonka jälkeen kauppakeskusten valo- ja koristehässäkät tuntuvat lähinnä ylitsevyöryviltä ja liiallisilta. Onneksi niihin ei tarvitse enää ennen joulua eksyä, sillä viimeisetkin paketit ovat jo paketointia vaille valmiit.