Tämä aamu oli aikas jänskä. Istuin aamulla työkoneella hyvin valvotun yön jälkeen voimatta lakata hymyilemästä. Väsymys painoi ja paikkautui sokerilla ja kofeiinilla, mutta mielialaan se ei vaikuttanut. Ei vaikka hereillä pysyminen vaati kolme chocokahvia, ylimääräisen aamiaiscroissantin ja suklaata - normieväiden lisäksi. Viikon aurinkoisimmalla aamulla oli varmasti osa-ansionsa hilpeään olotilaan, mutta suurimman syyn joudun kuitenkin tunnustamaan löytyvän muualta. Kesäheila on yhä kuvioissa mukana, ja on aikas ihana siitä huolimatta että vie miulta yöunet ja on onnistunut koukuttamaan miut kahviin - mikä on sikäli mielenkiintoista, ettei hän sitä itse käytä. Yhdetkään neljistä treffeistä eivät ole päättyneet ennen kahta aamuyöllä ja viime yönä uusin ennätys vedettiin päälle kuuteen aamulla, joka oli työviikolla kyllä aavistuksen hasardia. Mutta mitäpä siitä jos jaksaa hädin tuskin polkea työpaikalle, kun voi leijua loppupäivän.
Ja kyllä, tiedän olevani vaarallisen monta metriä maanpinnan yläpuolella siihen nähden että en osaa lentää. Mutta onneksi laskeutumista ehtii aina opetella myöhemmin.
 |
| Hypetyksen kunniaksi yhtä aikuismainen teinipose ruusunpunaisilla laseilla. Harmi vain, että kuva on mustavalkoinen ;) |
Myöhemmin päivä vaati kyllä veronsa, ja pikaiset päiväunet venähtivät herätyskellosta huolimatta päälle kymmeneen illalla. Mihail on kuitenkin ollut asiaan enemmän kuin tyytyväinen saatuaan siten virkeämpää seuraa omimpaan aktivuusaikaansa. Pojan kanssa tulikin taas käytyä tutustumassa öiseen Nummeen valjastelun merkeissä. Täällä perjantaiyötkin ovat mukavan rauhallisia keskustavuosiin verrattuna.
 |
| öinen päärynäeläin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti