Hälytysjärjestelmä asennettu

Lemmikki Tampere -messuilta tilattu hälytysjärjestelmä käytiin asentamassa äsken. Tai ihan loppuun asti hommaa ei vielä saatu, kun älylukon asennus vaatikin eri asentajan, joten se liitetään järjestelmään jälkikäteen ensiviikolla. Itselläni on vähän ristiriitainen suhtautuminen hälytysjärjestelmiin, koska yksi rasittavimpia ääniä mitä tiedän on hälyttimien tulo- ja lähtöviivepiippaukset (ja se niiden aikaan saama niskassa naputtava tunne siitä, että jos kuitenkin mokaat koodin, niin kohta alkaa ulvoa ja pahasti). Tämä vaihe kuitenkin poistuu sitten älylukon myötä.

Löllö <3

Jussin ei ollut kuitenkaan vaikea ylipuhua minua hälytinjärjestelmään etenkään sen yhden kissanoksennuksen aiheuttaman oikosulun jälkeen. Sillä vaikka en ole ikinä ollut huolissani siitä, että joku murtautuisi meille, ajatus tulipalosta huolestuttaa selvästi enemmän. Lukuisten terraarioiden myötä meillä on kuitenkin kotona jatkuvasti päällä useita eri sähkölaitteita myös silloin kun emme ole kotona. Murtovarkaissa minua enemmän huolestuttaisi se, että muistaisivatko tyypit sulkea oven perässään kun poistuisivat pettyneenä tajuttuaan, että iso joukko sekalaisen taustan omaavia isolta osin paperittomia kodinvaihtajia ei muodosta rahallisesti arvokasta kokoelmaa, mutta vie kyllä eläinlääkäri-, ruokinta- ja sähkölaskun muodossa hyvin tehokkaasti ne varat, jotka olisi muuten saatettu sijoittaa vaikka arvokoruihin. Mutta tulipalon kohdalla se että hälytys menee tarvittaessa suoraan vartiointifirmalle ja sieltä palokunnalle voi parhaimmassa tapauksessa pelastaa ison osan meidän laumasta. Sillä tosiasia on, että mikäli palokunta pääsisi lähtemään liikkeelle vasta siinä kohtaa, kun liekit näkyisivät naapuriin asti, on hyvin epätodenköistä että palo saataisiin pysäytettyä sellaisessa vaiheessa että eläimet voisivat vielä olla pelastettavissa. Tunne vahvistui vielä tänään, kun hälytysjärjestelmää testattiin, ja näki kuinka äkkiä kissat hajaantuivat ja katosivat hälytyksen alkaessa. 

Alunperin olimme miettineet kosteushälyttimiä myös molemmille akvaarioille, mutta asennusmies totesi heti kättelyssä, että bunkkerin ilmankosteus on liian korkea kosteusantureita ajatellen. Että ne ovat niin herkkiä, että tuossa tilassa meillä olisi jatkuvasti hälyt päällä. Eli siitä ajatuksesta oli sitten luovuttava. 

Kissat ja Nutella hääräsivät kovasti mukana asennushommissa, ja etenkin Nutella kävi moneen otteeseen tutkimassa asentajan työkalukassin läpi. Olisi pitänyt napata kuva siitä, kun mummuska piehtaroi kassissa, mutta se jäi tällä kertaa ottamatta. Rutussa sen sijaan aiheutti pientä pahennusta, että asennus oli tilattu ennen hänen aamupalaansa, ja vei siten huomiota huomattavasti tärkeämmiltä asioilta. Mitä hyötyä kun mistään palohälytyksistä on, jos kissa ehtii nääntyä nälkään sitä ennen.