Lemmikki Tampere -messujenkin osalta meidän lähtöä tuli jännitettyä ihan viimeisille hetkille asti. Vaikka oma olo parani loppuviikkoa kohden, ääneni sen kuin pysyi poissa. Lauman hoitajan kanssa oli sovittu, että voisimme lähteä jo perjantaina illalla, mutta vielä perjantaina aamulla ääni tahtoi vielä hävitä. Lähtöpäätöstä arpoessa vaakakupissa painoi myös se, että samalla reissuilla oli tarkoitus nähdä myös äitiäni, veljeäni ja sisarusteni lapsia, jota odotin myös kovin. Vaikka ei päätös ollut pelkkien messujenkaan osalta helppo. Sillä vaikka en yhtään epäillyt sitä, etteivätkö muut mukaan lupautuneet harrastajat olisivat tarvittaessa pystyneet ottamaan koppia ständistä ja vastailemaan kaikkiin yleisön kysymyksiin. Niin kuitenkin ständin yhteyshenkilönä koin tärkeäksi olla paikalla siltä varalta, jos tapahtuu jotain odottamatonta. Useimmiten kaikki menee onneksi hyvin, mutta olen ollut myös messuilla, missä lapsi pääsi yllättämään nukkuvan fretin ja sai sen seurauksena aika pahan pureman eläimen säikähdettyä. Kyseisen lapsen äiti nosti asiasta aika metakan, ja asiaa selviteltiin silloin useamman henkilön voimin. Niin siitä jäänyt itselläni takaraivoon se, että silloinkin jos en ole koko ajan ständillä, pyrin olemaan jossain lähellä, jos jotain sattuu.
|
Tästä lähdettiin. Lauantain vahvistuksista Jennifer ei ehtinyt ihan kympiksi.
|
Mutta me sitten lähdettiin perjantaina Tampereelle. Majoituttiin viikonloppu äitini luona, ettei tällä kertaa tarvinnut lähteä sitten lauantaina ihan niin tolkuttoman aikaisin matkaan, kun ei tarvinnut varata paria tuntia ajamiseen ja siihen päälle vielä lauman aamurutiineja omien lisäksi. Olin vielä perjantain sairaslomalla, joten olin ajatellut, että olisin saanut kaiken hyvin valmiiksi ennen kuin Jussi pääsee töistä, niin että olisimme päässeet lähtemään sitten melko heti Jussin päästyä. Olin kuitenkin vielä perjantaina kaikkea muuta kuin tehokas, joten esimerkiksi bunkkerin kastelu jäi siihen, kun Jussi tuli töistä. Se vähän turhautti, vaikka kuinka tiesin, että juuri sen takia olin vielä kotona enkä töissä, koska kroppa selvästi kaipasi lepoa.
|
Hosuli |
Messujenkin osalta vähän pienennettiin meidän alkuperäisiä suunnitelmia. Meillä on ollut nyt muutamana vuonna mukana messuilla meidän iso pleksiataus täysin sisustettuna hieman havainnollistamassa, mikä olisi sellainen hyvä minimitila, jossa näitä voisi kotonakin majoittaa, ja millaisia virikkeitä ja tarvikkeita sieltä olisi hyvä löytyä. Sen kasaamiseen ja purkamiseen menee kuitenkin aikaa, jonka lisäksi siinä on aika roudaaminen. Joten päätimme että se saa jäädä kotiin, ja freteille lähti mukaan kissojen tuplanäyttelyhäkki. Siinä kun oli lisäksi kahvat päällä, eli se on meidän aitauksista kaikkein helpoin siirtää. Sillä en vielä tässäkään vaiheessa yhtään luottanut siihen, miten ääneni kestäisi, niin ajattelin että jos se häviää täysin, niin siirrytään sitten omien kanssa ständillä sivumpaan, niin muiden on helpompi pyörittää showta. Lauantaille olin merkinnyt minulle ja Jussille ständivuoron, ja sunnuntain olin varannut meillä enempi kiertelyyn. Lauantaina Jussi olikin ständillä lähes koko ajan, ja itse osallistuin aina sen minkä ääni kantoi, ja vetäytydyin sitten ständin takaosaan räpläämään puhelinta, kun puhuminen alkoi hankaloitua. Vaikka ääni oli kaukana normaalista, niin se kesti kuitenkin paremmin kuin olin pelännyt, tosin sillä edellytyksellä, että minulla oli koko ajan vesipullo hollilla. Lopputuloksena join ensimmäisen messupäivän aikana varmaan neljä litraa vettä ja ramppasin sitä tahtia sitten myös vessassa.
|
Ihmisiä riitti ständillä koko päivän, ja tahti hiljeni selvästi vasta ihan viimeisen tunnin aikana
|
Yhdellä äänenlataustauolla huomasin myös että ensivuonna Hyvinkään matelijamessut muuttavat Turkuun. Siinä kohtaa pää kulki taas ääntä nopeammin, ja minulle tuli kauhea tarve etsiä heti Susku ja heittää ilmaan vähän ideoita. Koska Turun matelijamessuihin on vain vuosi, oli erittäin kriittistä päästä kertomaan idea heti. Suskullakin oli kuitenkin taas toimintaa niin monella ständillä, että en löytänyt häntä, niin piti odottaa, että hän löysi minut. Ja nyt ideat ensivuotta varten on laitettu jo hautumaan.
|
Messuväsymys alkaa iskeä
|
|
Kieli ulkona suusta <3
|
Sunnuntain osalta vähän jännitin, miten lauantainen puhuminen kostautuisi sunnuntaina. Ääni ei kuitenkaan ollut onneksi ottanut takapakkia. Sunnuntaille ständille tuli kuitenkin uudet esittelijät ja virkeämmät näädät, joten päätimme suunnitellusti keskittyä enempi kiertelyyn ja antaa omien frettien enempi nukkua aitauksessaan. Esimerkiksi kissapuoleen tutustumisen olimme jättäneet kokonaan sunnuntaille, ja siinä menikin ihan hyvin aikaa, kun Jussi halusi nähdä kaikki kissat. Samalla teimme jonkin verran tuliaisostoksia eri eläinsuojeluyhdistysten ständeiltä. Koitin välttää ylimääräistä small talkkia Jussin kanssakin, ja keskittyä lähinnä katselemaan. Isoin messuostos päädyttiin tekemään Sector Alarmin ständiltä. Olin aiemmin ajatellut, että tuommoiset turvafirmat ovat lähinnä suojaamassa kotia murroilta, ja että minulla ei tule ikinä olemaan mitään niin arvokasta, että näkisin tarvetta panostaa moiseen. Mutta viime aikaisten tapahtumien ja stressien myötä Jussin ei ollut vaikea puhua minua siihen, miksi voisi olla hyvä idea, että esimerkiksi akvaarioiden luona olisi kosteusanturit ja mahdollisesta tulipalosta lähtisi tarvittaessa hälytys, vaikka emme olisi itse kotona toteamassa sitä. Meillä kuitenkin on kotona jotain erittäin tunnearvokasta, ja paljon sen ylläpidosta vastaavaa teknologiaa, joka on päällä jatkuvasti myös ollessamme poissa kotoa. Samalla kertaa on sitten mahdollista saada edullisemmin myös se haaveilemani älylukko, joka on mahdollista avata etänä ja johon pystyy tekemään esimerkiksi tilapäisiä tai pysyviä sisäänpääsykoodeja esimerkiksi eläintenhoitajille. Eli jos meille esimerkiksi kävisi jotain jossain päiväreissuissa, ja reissu venähtäisi, hoitajan saaminen paikalle ei jäisi kiinni ainakaan avaimista. Myyjän ei tarvinnut kauheasti maalailla uhkakuvia siitä, mitä kaikkea eläintaloudessa voi sattua, sillä siitäkään ei ole hirveästi aikaa, kun meillä esimerkiksi joku kissoista oli oksentanut jatkojohtoon ja oikosulku oli pamauttanut sulakkeen. Kun koitimme painaa sulakkeen takaisin käyttöön, jatkojohdosta lensi sen verran komeat kipinät, ettei tarvinnut miettiä kahdesti, mikä sulakkeen poksahtamisen oli aiheuttanut. Siinä kipinöitä katsellessa olin myös hyvin iloinen, ettei kyseisen jatkojohdon kohdalla ollut ikkunaverhoja, jos kipinäshow oli ollut yhtään samaa luokkaa vahingon sattuessa ja sulakkeen poksahtaessa.
|
Sunnuntaina päästtiin näkemään vähän leikkeja ja hepuleitakin
|
Sunnuntaina illasta selvittiin sitten takaisin Turkuun ja eilen minäkin palasin töihin. Sieläkin olen vielä hyvin kiinni vesipullossa, että saan äänen kulkemaan, mutta muuten sitä alkaa olla oma itsensä.
|
Kissapuolella onnistuimme kääntämään monia päitä
|
|
Keskityin Kissankulman ständillä liikaa kissojen paijailuun ja jutteluun, niin onnistunein kuva tuli näistä tyypeistä
|
|
Bongattiin paikalta myös lykoi, joka ihmettelee tässä Jussin partaa ja hajua
|
|
Ihan messujen lopuksi Jussi pääsi sylittelemään paria birmaa, mikä kuulemma kruunasi messut. Toi tyyppi taitaa olla kissaihminen.
|
Haha! Työkaveri jutteli koiristansa, ja minä nyökyttelin. Sitten hän kysyi minulta, että sullahan on kissoja? Vastasin, että ei meillä ole, puoliso on allerginen. "No mutta jos teillä voisi olla eläimiä, sulla olisi kissoja, oot ihan selkeästi kissaihminen!" kuului vastaus. :D
VastaaPoistaSiskon kumppani on myös allerginen, ja heillä on sfinksejä :D Toki allergiat ovat niin yksilöllisiä, ettei mikään rotu ole pomminvarma allergiakotiin.
Poista