Sivut

keskiviikko 9. lokakuuta 2024

Hyvinkään matelijamessut

Varasimme myyntipöydän Hyvinkään matelijamessuille jo kesällä, eli messuille lähtöpäätös lukittiin jo silloin. Messuille pääsemistä jännitettiin kuitenkin viimeiseen asti, kun Jussi sairastui messuviikolla flunssaan, ja oma olokin oli vähän vetämätön. Jussin vointi kuitenkin parani loppuviikkoa kohden, eikä oma olo lähtenyt huononemaan, joten perjantaina alkoi kunnon loppurutisten siirojen ja ruokahyönteisten pakkaamisessa sekä tavaroiden hinnoittelussa. Aika moni asia kun oli jäänyt viime tippaan Jussin sairastaessa ja minun koittaessa levätä ettei tauti tulisi päälle. Lisäjännitystä lähtökunnon arviointiin toi myös se, että iso osa rubber ducky -siiroista oli myyty jo etukäteen, joten jos oma lähtömme olisi peruuntunut, olisi tullut kiire selvitellä tyypeille kyytiä messuille, ettei olisi tarvinnut tuottaa pettymystä uusien perheenjäsenten odottajille. 

Meidän myyntipöytä messuilla
 

Myyntipöydän laitto jäi meillä messupäivän aamuun, joten herätyskello soi messuaamuna jo 5.30, jotta ehdimme ennen lähtöä lääkitä ja ruokkia kissat. Autoakaan kun ei voinut ihan täysin pakata jo edellisenä iltana, sillä siirojen lisäksi mukaan lähti elävistä myös banaanikärpäsiä sekä pääkallotorakoita. Samalla koitti käydä mielessään läpi vielä viimeisen kerran pakkauslistaa sekä näytteilleasettajille laitettuja ohjeita, joiden myötä muisti napata sitten harmaan lakanankin mukaan pöytäliinaksi. Edellisenä iltana oli tullut tehtyä vielä viimeinen karsinta mukaan lähteviin tavaroihin, sillä olimme varanneet vain yhden pöydän, joten tavaraa ei saisi kuitenkaan kerralla näytille määräänsä enempää. 

Ehdittiinkin paikalle sen verran hyvissä ajoin, että oman pöydän kasaamisen jälkeen ehti tehdä myös pienen yleissilmäyksen siihen, mitä kaikkea messuilta löytyi, sekä tehdä yhden tärkeimmistä messuostoksista, eli tuoreet purkit Repashyn calsium plussaa ja a-vitamiinia. Samalla sitä alkoi nähdä, kuinka ulko-oven taakse alkoi hiljalleen muodostoa ihan kunnon jono. Sen myötä kellon lähestyessä kymmentä ja sitä seuraavaa ovien avautumista sitä valuikin Jussin kanssa asemiin myyntipöydän taakse valmiina ottamaan vastaan ensimmäisen aallon.

Messuilta mukaan lähteneet tarvikeostokset

Olin etukäteen varannut messuille itselleni viisi smaradgitorakkaa. Niiden lisäksi aamun kierrokselta mielen perukoille jäi kutkuttelemaan niin hyppyhämähäkit kuin jättiläistuhatjalkaiset, ja yläkerran kääpiöparta-agamavauvat olivat myös vähintään yhtä vaikeita vastustaa. Päädyin kuitenkin niiden kaikkien osalta siihen, ettei nyt ole oikea ajankohta. Hyppyhämäkillekin hankin kyllä terraarion jo viime vuoden Hyvinkään matelijamessuilta, mutta muihin hämähäkkeihin nähden hyppyhämähäkit syövät selvästi useammin, ja ne tarvitsevat hyvin pientä ruokaa. Erittäin pienikokoisina ne ovat myös monia muita hämähäkkejä herkempiä. Joten totesin, että tässä vaiheessa pieni hämisvauva voisi muuttua herkästi yhdeksi stressinaiheeksi lisää. Samaten muut poikaseläimet, kuten kääpiöparta-agama vauvat, vaativat paljon tarkempaa ruokintaa ja kasvun seuraamista kuin aikuiset eläimet. Eli päätin jatkaa aikuisen kodinvaihtajan odottelua tai ihan vähintään sitä, että saadaan namunuolimyrkyt ja Musti ensin aikuisiksi. Messujen viime minuuteilla sorruin kuitenkin nappaamaan naapuripöydästä meille yhden uuden siiralajin lisää.

Kotiin lähteneet elolliset <3

Meidän myyntipöytä lähtikin heti hyvin tyhjenemään, ja esimerkiksi Exoterran luolat oli kaikki myyty jo ensimmäisen puolen tunnin aikana. Eli sen puoleen tapahtuma meni hyvin. Huonona puolena taas Jussin vointi lähti messupäivän aikana selvästi heikkenemään. Eli hänen kohdallaan paluu töihin ja lähtö messuille tuli liian aikaisin. Oma vointi oli muuten edelleen hyvä, mutta ääni alkoi jo vähän temppuilla. Siihen kuitenkin auttoi, kun kävi välillä vähän juomassa vettä. Jussilla voinnin huononeminen teki sen, ettei hän jaksanut kauheasti innostua kiertelystä tai edes ajatuksesta mistään uusista tyypeistä. Pöydästämme kaikki elävät viimeistä talkkarirasiaa ja yhtä banaanikärpäsviljelmää lukuunottamatta oli myyty jo ennen messujen viimeisen tunnin alkua, joten heitimme pöytään vielä viimeiseksi tunniksi kaikki puoleen hintaan alennuksen, jotta kotiin kannettavaa jäisi mahdollisimman vähän. Eikä kotiin tarvinnutkaan viedä juuri mitään muuta kuin messuostokset. Messut loppuivat jo klo 16, joten vaikka kotoa oli täytynyt lähteä ihan hirveän aikaisin, takaisin kotona oltiin kuitenkin ihan ihmisten aikoihin. 

Taaemmasta purkista löytyi tällaisia jalokiviä <3

Sunnuntaina kävi sitten taas vähän se satasta päin seinää -ilmiö. Eli kun sitä ehti vihdoin kunnolla pysähtyä ja antaa kropan levätä, se tauti iski sitten täysillä päälle itsellekin. Siinä kohtaa sitä kuitenkin vielä ajatteli, että homma olisi lusittu yhdellä sairaslomapäivällä, sillä tiistaina minulla olisi ollut joka tapauksessa vapaata. Eli eiköhän vointi keskiviikkoiltaan mennessä asettuisi, kun nyt vain lepäisi. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kurkku kipeytyi kuitenkin ihan huolella, ja maanantaina puhuminen oli jo melkoista pihinää. Tiistaina kurkku tuntui olevan niin tukossa ja tulessa, että minun oli pakko avata ikkuna, että tunsin saavani riittävästi happea. Siinä vaiheessa Jussi laittoi minut sitten täysin puhekieltoon, ja oli pakko ilmoittaa töihinkin, että sairasloma jatkuu. Tänään kurkku ja nenä alkoivat olla jo niin täynnä sitkeää paksua limaa, että minullakin aloitettiin antibioottikuuri (Jussi aloitti omansa jo sunnuntaina). 

Ja jos ihan rehellisiä ollaan, tuli meille yksi agamakin. Tällainen vähän helppohoitoisempi.
 

Nyt eletään sitten päivä kerrallaan mitä tulee viikonlopun Lemmikki Tampere -messuihin. Jussin vointi on jo parempi, ja Jussi palasi tänään töihin. Itse olen sopinut, että olen loppuviikon vapaalla, sillä en usko, että ääneni kestäisi mitenkään vielä töissä. Ja yleisvointi on muutenkin ollut luokkaa, että olen jaksanut tänään ensimmäistä kertaa sunnuntai-illan jälkeen olla yli puoli tuntia istuma-asennossa. Koitan kovasti muistutella itselleni, että jos me pääsemme lähtemään messuille, en todellakaan pysty olemaan ständillä niin paljon kuin yleensä. Onneksi messuille on tulossa molemmille päiville myös muita esittelijöitä, eli ne eivät todellakaan ole vain minun puhekykyni varassa. Haluaisin silti todella pystyä lähtemään, sillä viikonloppuna olisivat myös veljeni pienimuotoiset 40-vuotisjuhlat. Mutta se riippuu nyt täysin siitä, miten omat oireet väistyvät.

2 kommenttia:

  1. Pikaista paranemista! Muista myös omat vitamiinit! Hevoskuuri C-vitamiinia, riittävä D-vitamiinin saanti ympäri vuoden ja flunssan ensioireisiin imeskeltävä tai nieluun suihkautettava sinkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. C-vitamiini ja sinkkikuurit alkoivat itselläni heti Jussin ensimmäisten oireiden kohdalla. D-vitamiinikuuri alkoi jo aiemmin. Valitettavasti ne eivät tällä kertaa riittäneet kilveksi tartuntaa vastaan.

      Poista