Sivut

sunnuntai 27. lokakuuta 2024

Eksolasta rottalaksi

Sokrut muuttivat perjantaina illalla, ja sen jälkeen loppuviikonloppu on mennyt muokattaessa eksolasta rottalaa. Lukuunottamatta sokruhäkin purkamista ja toimittamista Euraan huoneen mylläyksellä ei olisi periaatteessa ollut kiire. Mutta asiaa mietittyäni totesin, että omalle päälleni olisi kuitenkin todennäköisesti helpompaa viedä muutos kerralla loppuun, sen sijaan että huoneeseen vain jäisi sokruhäkin jättämä iso aukko. Näin kaksi päivää myöhemmin voin todeta, että muutos on ollut helpompi nimenomaan päälle - kroppa ei sen sijaan ole yhtään niin vakuuttunut, kuinka hyvää kaikenlainen kurottelu, nostaminen ja kantaminen on tehnyt. Pääkopan huolto mielessä huoneen järkkäilyn soundtrackiksi valikoitui äänikirja Aivoblues - Miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin.  

Rottala tänään
 

Huoneen mylläyksen yhteydessä rottahäkki muutti sille seinustalle, missä sokrujen häkki oli aiemmin, ja samalla häkkiä kasvatettiin kolmanneksella lisäämällä siihen vielä yksi CritterNation double lisää. Nyt häkin kokonaismitat ovat 270*60*160cm, joskin osa häkin korkeudesta menee jalustaosaan. Jussin etätyöpiste siirtyi samalla sille paikalle, millä rottahäkki oli aiemmin, ja sille vaihdettiin samalla pidempi pöytä, että tulostinkin saatiin samalla pois lattianrajasta. Samalla aloin harkita rottalan sohvan korvaamista pienellä ja kevyellä vuodesohvalla, nyt kun huoneessa periaatteessa olisi mahdollista taas yöpyäkin. Rotatkin kun kyllä rapistelevat öisin jonkin verran, mutta ne eivät kuitenkaan hauku öisin. 

Kääpiörottamustenn TriplaCritterNationDoublen sisustusta

 

Ainakin tässä vaiheessa rottala on nimensä mukaisesti tarkoitus rauhoittaa pelkästään rotille. Toivon tämän tuovan jonkin verran lisää rentoutta kääpiörottien kanssa harrastamiseen, kun sitten ei tarvitse enää stressata esimerkiksi sokrujen lääkitsemistä, mikäli rottien mukana tulisi jotain. Rottalassa kun meillä on sijoitustyyppien myötä väkisin jonkin verran eläinliikennettä, ja ensivuonna olisi tavoitteena aktivoitua vähän näyttelyissäkin. Toki tautiriski on edelleen hyvin pieni, mutta kesäinen sienialtistus osoitti, ettei pääni käsittele tällä hetkellä kauhean hyvin pieniäkään riskejä. Niin pään rauhoittumista odotellessa sitä pyrkii tekemään eläintiloissa arkea helpottavia ratkaisuja. 

Neidit boksissa odottamassa homman valmistumista. Kuva ei ole kovin tarkka, mutta yläreunassa näkyy hyvin, kuinka eri värisiä kolme meidän mustista on.

 

Tunnetasolla perjantai oli raskain, sillä päätös sokruista luopumisesta ei ollut todellakaan helppo, vaikka niiden hoitoon on liittynyt jo jonkin aikaa enemmän ahdistusta kuin iloa. Mutta rauhoittumisessa auttoi jonkin verran, kun antoi aivotutkijan vääntää siinä samalla rautalangasta, mikä evolutiivinen tausta ahdistuksella on, ja millä tavalla sen olisi tarkoitus edistää minun selviytymistäni. Ehkä tämän ahdistuksen ja masennuksen kun ei pohjimmiltaan ole tarkoitus viedä kykyäni toimia, vaan pakottaa minut hidastamaan, lepäämään ja arvioimaan uudelleen mihin minun kannattaa käyttää resurssejani. Lepääminen ja hidastaminen eivät vain ole ikinä olleet isoimpia vahvuuksiani, miksi oppitunti voi olla vähän pitkä ja raskas. 

 

Sokrujen häkki ja loput kamat pakattuna matkalla kohti tyyppien väliaikaista osoitetta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti