Viime päivät on vedetty sellaisella tempolla, että väsymys sai minut todenteolla kiinni vasta tänään töiden jälkeen. Olkootkin että jo aamulla oli vähän sellainen positiivisella tavalla rekan alle jäänyt olo. Viikonloppuna kun tuli oltua sosiaalisempi kuin aikoihin, ja harvinaista kyllä, samaan aikaan vähemmän ahdistunut kuin pitkään aikaan. Lauantaina poikkesimme ensin aamusta hakemassa kotiin Naava-kääpiörotan, ja vietimme samalla pari tuntia keskustellen rotista, chinchilloista ja koirista. Sitten syötiin lounasta omassa rottalassa, samalla kun Naava pääsi tutustumaan uuteen laumaansa. Iltapäivästä minä lähdin kaverin kolmekymppisille, ja Jussi jäi pitämään kämppää pystyssä. Olin etukäteen vähän jännittänyt sitä, että en tuntenut paikalta oikein muita kuin juhlakalun, mutta päädyin silti juttelemaan ihmisten kanssa ja tanssimaan iltapuvussa ja villasukissa kolmeen asti yöllä. Asiaa kyllä helpotti huomattavasti se, että osallistujissa oli hyvin paljon kissaihmisiä. Juhlien jälkeen ehti nukkua kotoa muutamia tunteja, ja sen jälkeen lähdettiin Joonaksen luo hakemaan kotiin meidän uusinta HeKolaista, nelivarvaskilpikonna Ronjaa. Päädyimme siinä samalla juttelemaan viitisen tuntia eläimistä ja elämistä, ja kotimalle meidän kanssa lähti lopulta Ronjan lisäksi kuusi namunuolimyrkkysammakkoa.
Naava <3 |
Jotenkin se kaikki - muiden kanssa jutteleminen, toisten eläintilojen näkeminen, uusiin ihmisiin tutustuminen ja tanssiminen sai minut pysähtymään hetkeen ja maadoittumaan. Olemaan uteliaana läsnä nykyhetkessä. Olemaan enemmän oma itseni, kuin se ahdistunut hermokimppu, joka välillä asuu pääni sisällä. Rentoutumaan ja päästämään irti. Olkootkin että tänään taas vähän viiveellä muisti, kuinka sosiaaliset kontaktit syövät introvertin akkua, eikä haukottelusta ole tullut nyt illalla loppua. Etenkin kun tänään olin taas puoli päivää työpaikan uudella puolella, jossa ei ole erikseen aspaa, eli suoria asiakaskontakteja on enemmän. En silti kadu sekuntiakkaan tästä viikonlopusta - vaikkakaan en pystyisi ottamaan sitä kovin äkkiä uusiksi.
Likkojen hetkellisesti rajatumpi valtakunta |
Jo ihan senkään takia, että vaikka meillä on iso lauma, niin se että porukka kasvaa kerralla kahdeksalla tyypillä ei ole meillekään mitenkään normaalia. Olkootkin että kuusi tyypeistä ovat hyvin pieniä. Naavasta blogin puolella on ollut juttua jo aiemminkin, sillä Naava varattiin jo ennen kuin tieto sienialtistuksesta tuli, ja hänen haku kotiin viivästyi, kun jouduimme odottamaan sekä oman että Naavan kasvattajan testituloksen. Poikashäkissä, jossa ensimmäinen kohtaaminen tapahtui, Naava meni jo ihan hyvin meidän porukkaan, mutta isossa häkissä neitiä alkoi selvästi jännittää, ja hän tuntui kyhjöttävän vain yhdessä nurkassa. Joten rajattiin nyt toistaiseksi lauma yhteen neljännekseen tutustumisjakson ajaksi, niin että ei ole sitten heti iso uusi lauma ja iso uusi häkki ja isosti uusia hajuja.
Ronja <3 |
Namuset <3 |
Namunuolimyrkkysammakot taas tulivat Joonaksen omasta kasvatuksesta. Olkootkin ettei namuja yleensä tarvitse paljoa kasvattaa, vaan jos ne viihtyvät, jälkikasvua ilmaantuu monesti ihan kiitettävästi. Sen takia namut ovatkin yksiä yleisimpiä lemmikkisammakkoja Suomessa. Samaan aikaan namut ovat myös kivan punavalkoisia ja mukavan äänekkäitä kokoisikseen, joten meitä ei tarvinnut kovin paljoa ympäripuhua, kun Joonas kysyi, haluaisimme muutamia namusia myös mukaan. Etenkin kun Blue ja Beta sinimuolimyrkkysammakkojen myötä meillä oli kärpäsviljelmätkin jo valmiiksi toiminnassa. Nyt tyypeillä on pituutta vasta reilun sentin verran, joten he tulevat asumaan alkuun faunaboksissa, jotta on helpompi varmistaa, että tyypit löytävät riittävästi ruokaa kasvakseen. Isommassa terraariossa ruualla kun olisi enemmän tilaa hajaantua ja piiloutua.
Nyt sit taas vähän istutaan, ihmetellään ja hengitellään - sekä aletaan tietysti tutustua näihin kotiin muuttaneisiin uusiin tyyppeihin.
Onnea uuteen kotiin ihan kaikille. Ja Ronja on näin kilpikonnia tuntemattomallekin kauniin näköinen ♥
VastaaPoistaKiitos <3 On ollut kyllä jännä katsoa, kuinka Ronjassa kaikki palaset tuntuvat sopivan kohdalleen aivan kuten pitäisi, kun hän esimerkiksi vetää itsensä kilven sisälle tai syö.
Poista