Stressin monet tasot

Olemme vihdoin päässeet tilanteeseen, että kuukauteen kukaan ei ole kuollut. Siihen sen sijaan ei, että kuukauteen kukaan ei olisi sairastunut tai kuollut. Löllön korvatulehdus nimittäin uusi, ja Löllö on nyt pitkällä kortisonikuurilla. Ensin mennään päivittäisellä lääkityksellä viikko, sitten toinen viikko lääkiten joka toinen päivä. Sitten jatketaan vielä lääkitystä 2-4 viikkoa kahtena päivänä viikossa ja toivotaan että tilanne olisi siihen mennessä rauhoittunut. Hattara myös onnistui yhtenä päivänä kaivamaan eteisen kaapista silikonisen avaimenperän, ja sitten saatiin jännätä hyvä tovi, että saimmeko kaikki palaset talteen, vai joudutaanko neidin kanssa suolitukosleikkaukseen. Ei onneksi jouduttu, mutta kyllä sitä hetken ehti jo kirota siitä mahdollisesti koituvaa laskua ja stressin määrää. Rahastressikään kun ei ole vielä täysin väistynyt, vaikka olemme nyt päässeet puolessa vuodessa tilanteeseen, että velkamäärä ei ole kasvanut alkuvuodesta. Valitettavasti se ei ole kuitenkaan myöskään vielä kauheasti lyhentynyt, kun monesta lainasta on pystytty maksamaan vain minimiä ja korot ovat nousseet. 

Eli sitä pallotellaan edelleen jaksamisen ja taloudellisten resurssien kanssa ja koitetaan pitää kaikki pallot ilmassa. Nollasoppari kun periaatteessa mahdollistaisi sen, että sitä ottaisi väliin vähän vähemmän vuoroja, ja keskittyisi tähän omaan laumaan ja omaan päähänsä. Mutta velat pitävät tällä hetkellä aika hyvin huolen siitä, että töitä tulee tehtyä tällä hetkellä melkolailla täyttä työaikaa, nyt kun vuoroja on ollut hyvin tarjolla. Mikä taas sitten helpottaa sitä taloudellista stressiä, kun saa edes sen verran rahaa myös ylimääräisiin lyhennyksiin että velkasummissa alkaa nähdä edes jotain muutosta. 

Eli nyt koitetaan sitten hengitellä ja ottaa päivä ja ongelma kerrallaan. Jussi hoitaa edelleen pitkälti kissojen lääkitykset. Löllö on onneksi korvienkin osalta helppo lääkittävä. Koitan huolehtia siitä, että tulisi myös nukuttua riittävästi. Iltavuoro ja välivuoropäivinä se on helpompaa. Koulupäivinä ja aamuvuropäivinä vähän haastavampaa, vaikka meditatiivisista aikuisten iltasaduista on ollut siinä vähän apua.   

Sokruille ei ole vieläkään löytynyt uutta kotia, joten alkaa näyttää siltä, että ne muuttavat takaisin kasvattajansa luo ja jatkavat kodin etsintää sieltä. Paluupäivää ei ole kuitenkaan vielä lukittu, sillä tuntuu että koko loppuvuoden eläintapahtumat on pakattu lokakuulle, mikä tuo haasteita aikatauluihin ja jännittää jo vähän ennalta. Sillä vaikka yksittäisinä tapahtumina ne kaikki ovat odotettuja ja koen ne tärkeiksi, en ole yhtään innoissani siitä, että tänä vuonna ne kaikki osuivat samaan kuukauteen. Mikä on kanssa yksi iso syy sille, miksi on nyt koittanut parhaansa mukaan hioa uni- ja rentoutumistaitojaan, että selvittäisiin suman läpi - ja toivottavasti vielä niin, että ei vain selvittäisi, vaan että sitä jaksaisi myös hetkittäin heittäytyä hetkeen ja pitää vähän kivaa.  

Eli täällä ollaan hengissä. Vähän väsyneenä. Hetkittäin epävakaana. Mutta hengissä. Ja tällähetkellä se koskee ihan kaikkia matelijat ja kalat mukaanlukien. Kaloista puheenollen niitä on tulossa tänäänkin taas lisää, tällä kertaa merivesipuolelle, kun Jussin tutuntutun pitää päästä tyhjentämään yksi isompi merivesiallas, ja altaassa ollut kalasto tarvitsee uuden sijoituspaikan. Niinpä Jussi lopetti pähkäilyn siitä, mitä kaloja merivesialtaaseen vielä haluaisi, ja antoi tilanteen ratkaista. Sieltä on tulossa nyt paitsi ne Jussin haaveilemat nemot myös kolme sellaista lajia, joita Jussi ei ollut miettinyt, mutta jotka pienen tutustumisen jälkeen vaikuttavat kiinnostavilta ja kooltaan ja elintavoiltaan altaaseen sopivilta. Olisi Turussa ollut nyt uutta kotia etsiviä frettejäkin, mutta niiden kohdalla sain onneksi pidettyä kiinni siitä järkipäätöksestä, että frettien laumakemiat ovat jotain, johon omat energiatasoni eivät tällä hetkellä todellakaan riittäisi - etenkin kun toinen kotia etsivistä on jo seniori-ikäinen, enkä voi sanoa, että olisin vielä päässyt täysin yli meidän edellisestä seniorilaumasta.