Sivut

lauantai 14. syyskuuta 2024

Paniikkisiivous ilman paniikkia

En voi väittää, että olisin ollut ikinä kova siivoamaan. Toki tämän kokoisen lauman kanssa meillä siivotaan kohtalaisen usein ja paljon, lopputuloksena vain on harvemmin siisti koti. Normaali arkitaso on enemmän luokkaa, että kämppä ei ole täysi katastrofi. Joskus nuorempana stressasin kovasti kämpän siivoamista aina ennen vieraiden saapumista, ja siihen kämpän hinkkaamiseen saatettiin varata useampia päiviä. Siivousmotivaatio ei tokikaan pysynyt useampia päiviä, joten sitä vietti usein päiviä tilassa, jossa ei sen enempää siivonnut kuin rentounutkaan, kun sitä kuitenkin pitäisi siivota.  

Matelijahuonetta tänään
Nykyään olen ottanut tietoisemmin käyttöön hyvän vanhan klassikon eli paniikkisiivouksen. Eli en useimmiten edes yritä jaksaa siivota vierailuja edellisinä päivinä, vaan aloitan siivoamisen vierailupäivänä sitten kun herään, ja siivoan sen minkä ehdin kriittisimmistä sotkuista alkaen. Sillä ei todellakaan useimmiten päästä siihen, että kämppä olisi puunattu lattiasta kattoon ja jokainen taso kiiltelisi puhtaana. Mutta lopputulos on useimmiten sen verran siisti, että oven kehtaa hyvin avata. Ja sitten kun ovi on avattu, siivoaminen loppuu siihen, ja sitten keskitytään niihin tärkeämpiin juttuihin, kuten kuulumisten vaihtoon, eläinten esittelyihin ja muihin. 

Junnujen aitauksen sisällä oleva puoli tänään

Olen huomannut, että silloin kun aikaa on rajallisesti käytössä, ja aloittaa niistä kohdista, jotka häiritsevät itseä eniten, sitä saa usein varsin nopeasti näkyviä tuloksia kotona. Ja kaikkein isoimpana plussana sitä tulee yleensä raivaanneeksi ne kohdat, jotka itseä ärsyttävät eniten, joten aamun rutistuksen jälkeen loppupäivästä on sitten muutenkin helpompi rentoutua. Toki vielä hienompi systeemi olisi, jos saisi aikaiseksi säännölliset viikkosiivoukset, mutta kun omassa elämässäni ei ole oikein mitään muutakaan säännöllistä, en oikein osaa nähdä että saisin pidettyä kiinni sellaisista - ellen joskus voita lotossa niin paljoa rahaa, että saisin ulkoistettua siivoukset. 

Yksi pihatyypeistä hävittämässä tippuneita omenoita

Tänään meillä vieraili Hattaran kasvattaja miehensä ja lapsensa kanssa. He kun olivat muutenkin Turussa päin liikkeellä, niin Hattaran kasvattaja ehdotti, että he voisivat käydä samalla tuomassa meille yhden pleksiaitauksen ja frettien agilityradan, ja jos mahdollista, moikata samalla eläimiä. Alunperin meidän kun piti hakea pleksiaitaus ja agilityrata Pukkilassa olleen rottanäyttelyn yhteydessä kasvattajan luota, mutta kyseinen näyttely peruttiin sienialtistusten takia. Pleksiaitaus on tarkoitus ottaa käyttöön kilpikonnille, ja frettiagilityesteet tulivat enempi kotihöntsäilyyn. Voi olla, että niitä intoutuu vielä joskus raahaamaan johonkin messuillekin mukaan (missä käytössä ne ovat alunperin olleet), mutta ainakaan seuraavien messujen ständipaikkaa ei ole mitoitettu agilityrata mielessä.

Autotallin aarteita

Tälläkertaa siivoukseen toi oman lisämausteensa se, että alakerta oli lähtötilanteessa täynnä nokisia tassunjälkiä. Hoitomummu kun sai viettää viimeiset päivänsä aika vapaasti alakerrassa, ja touhuta sen minkä jaksoi. Ja vaikka unikin maistui paljon, onnistui hän myös löytämään tulipesien tyhjennykseen käytetyn peltiämpärin, ja kyllähän nyt fretti on aina sen verran fretti, että tällaista aarretta jaksettiin hetki pyöritellä pitkin alakertaa. Ja koska mummuskalle ei oikein voitu pitää namipiikkiä auki loppuun asti, kun mummuskalle eivät maistuneet edes namitahnat, niin leikkeihin ei menty heti puuttumaan. Kun kyllähän ne sitten siivoaa.  

Seuraavaksi pitäisi sitten siivota autotalli, että saisi kanit taas talvimajoitukseensa. Pakkasiin kun on vielä aikaa, mutta sitä huomaa jo, ettei itse koe niin kovaa hinkua pimeisiin ja sateisiin iltoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti