Sosiaalisia kotipäiviä

Siskonperhe lähti sunnuntaina, mutta alkuviikko on mennyt silti sosiaalisissa merkeissä, vaikka en ole poistunut kotoa muuten kuin poliisilaitokselle antamaan käsialanäytteen uutta passia varten. Muutamilla kavereilla on nyt alkanut kesälomat, ja sen kunniaksi Linda kävi eilen moikkaamassa eläimiä ja hakemassa Dewille pari kassillista kaapeista siivottuja kissakamoja. Samalla pääsi sitten pitkästä aikaa juttelemaan pidemmin Lindan kanssa eläimistä ylipäätään, kissoista ja eläinsuojelusta. Ihan liian usein Lindan kanssa kun tulee nähtyä vain pikaisesti tapahtumissa tai ohimennen työpaikalla, kun jommalla kummalla tai yleensä molemmilla on kiire. Tänään meillä kävi puolestaan muutamia työkavereita, jotka eivät ole ehtineet mukaan aiemmille rundeille. Ja koska olin vapaalla, sitä sai nauttia sellaisesta luksuksesta, että ehti ennen työkavereiden saapumista käydä takapihalla mustikassa, leipoa mustikkapiiraan, sekä prepata illallisen valmiiksi jääkaapiin. Mauno on ollut ihan onnessaan, kun on saanut viettää enemmän aikaa bunkkerissa useamman ihmisen kanssa.

Lässähtänyt Löllö

Eilisen ja tämän päivän aikana olen myös ehtinyt touhuilla hyvin eläinten kanssa, kuunnella useamman jakson Koira Haudattuna ja Raharesepti-podcasteista, sekä kuunnella loppuun Eläinten turvakoti tuulispäästä kertovan kirjan. Katson yksin kotona ollessa äärimmäisen harvoin televisiota, mutta minulla pyörii lähes poikkeuksetta mukana jokin äänikirja tai podcast touhuilun taustalla. Ne kun eivät sido samalla tavalla paikoilleen kuin televisio, niin niitä ei tarvitse keskeyttää kun käy laittamassa pyykit, kastelemassa kasvihuoneen, hoitamassa pihatyypit tai muuten vain vaihtaa huoneesta toiseen. Tuulispäästä kertovassa kirjassa minuun kolahti etenkin Tuulispään perustajan Piian ajatukset väsymisestä, resurssien riittävyyden mietinnästä sekä siitä, millaisen riskin nämä aina aiheuttavat ihmisestä riippuvaisille muunlajisille. Että kuinka monet isoimmista eläinsuojelukatastrofeista tulevat siitä, kun haluaa auttaa, mutta taakka käy lopulta ylivoimaiseksi, jos unohtaa asettaa omat rajansa tai resurssit loppuvat. Ne teemat kun sivuavat myös omia pahimpia pelkojani, kun omallekin vastuulle on tullut kasattua aikamoinen katras. Se on myös yksi syy, miksi pidän siitä, että meillä käy välillä ihmisiä katsomassa eläimiä. Koska meidänkin eläimet ovat aika hiljaisia ja suljettujen ovien takana, niin ellei täällä kävisi ikinä kukaan, kukaan ei välttämättä huomaisi, jos homma alkaisi karata itseltä käsistä. Siksi etenkin tämänpäiväinen, kun työkavereita aidosti kiinnosti esimerkiksi eri lajien hyvinvoinnin mittarit ja heillä oli paljon kysymyksiä niihin liittyen, auttaa varmistamaan että omat silmät pysyvät auki. Tänä vuonna on tullut panostettua viime vuosia enemmän omaan jaksamiseen myös teatterikäyntien muodossa, eli ottamalla välillä pieniä breikkejä jonkin itselle tärkeän ei-eläimiin liittyvän parissa. 

Ja lässähtänyt Mauno <3

Löysin eilen myös Mel Moon Comedyn ja niitäkin videoita on ehtinyt kuluttaa jo aika urakalla. Mel Moon alkoi tehdä parodiavideoita pandemian aikana, ja itseäni jaksaa yhä hämmästyttää ja ilahduttaa kuinka paljon luovuutta, huumoria ja kykyä heittäytyä uuteen pandemia-aika rajoituksineen veti esille ihmisistä.