Löllö flashback

Vaikka minulla onkin krooninen pentukuume, meidän nykyistä eläimistä moni on tullut meille aikuisina. Tässä yhtenä päivänä reilu viikko sitten sainkin Löllön entiseltä omistajalta viestiä, kun hänellä oli tullut vastaan Löllön vauvakuva. Vastasin siihen sitten käymällä ottamassa Löllöstä tuoreen kuvan siitä, mitä herra teki juuri sillä hetkellä. 

Löllö pentuna

Pennuissa minuun vetoaa ehkä eniten leikkisyys, aktiivisuus ja se kuinka kaikki on vielä alussa ja edessä. Etenkin verrattuna noihin vanheneviin tyyppeihin. Löllö saapui meille 9-vuotiaana perusterveenä aikuisena, mutta ei ehtinyt olla meillä kauaakaan, kun ensimmäiset merkit nivelrikosta alkoivat näkyä. Ja vaikka en vaihtaisi näistä vuosista yhtäkään pois, ja toivon, että näitä yhteisiä vuosia on vielä useampi edessä, sitä ei pysty aina välttämään pientä melankoliaa kun joutuu rutiinisti seuraamaan, että vaste lääkitykselle pysyy riittävänä. Nyt se on kuitenkin taas pysynyt, ja lääkityksessä on vielä säätövaraa nivelrikon edetessä.

Löllö nyt kesällä

En minä silti Löllöä ikinä mihinkään pentuun vaihtaisi. Mutta voipi olla, että seuraavat kissat tulevat taas pentuina. Tuommoisina yläkuvan nassikoina, joita mikään mahti maailmassa ei toivottavasti hidasta vielä vuosiin.