Hässäkkää ja Outlet huumaa

Jussilla on ollut uusi auto kuukauden verran, ja silti mittariin on ehditty saamaan jo yli 3000 kilometriä. Iso osa niistä menee näätien ja muiden eläinjuttujen piikkiin, kun Jussin reissaamista vaativa työ alkaa vasta maanantaina. Eilen kävimme katkaisemassa kevättalven näyttelytauon NäätäHässäkässä Mäntsälässä, ja tänään suunnattiin Mustin ja Mirrin keskusvarastolle Piispanristille Outletin rääppiäisiin - sekin kun olisi alkanut eilen, eli iso osa tarjouksesta meni varmaan jo silloin.

Takapenkkiläiset Sarianna, Ragnar, Eetu ja Ahti. Parhaiten kuvassa Ragnar

Hässäkässä huomasi, että näyttelyistä on todella ollut taukoa, ja näätien kanssa on reissattu enemmän muissa merkeissä. Hoitokassin pakkaaminen meni taas rutiinilla minuuteissa, ja kesäpiknikin valmistelu otti vähän enemmän aikaa. Vaatihan päivä ulkona auringossa ainakin runsaasti jäävettä, kylmiä juomia, kakkua... Ja niitä sitten väsäiltiin perjantaina iltapuhteiksi. Samalla kun alettiin testailla lihan kuivaamista itse, mikä saa oman postauksensa ensiviikolla. Kuitenkin näyttelypaikalle saavuttua huomasin unohtaneeni jotain aika perustavanlaatuista, eli pienet kantoboksit joissa näätä on helppo heittää arvosteluun. Niitä kun ei tarvita millään muilla kuin näyttelyreissuilla. Onneksi koko homma ei kaatunut kuitenkaan siihen, vaan saimme tarpeen mukaan lainata Sariannan boksia, jonka lisäksi tyttöjen iso boksi sai toimia ilman riipparia hätävarana silloin kun bokseja tarvittiin kahta yhtäaikaa. Vaikka eihän se kai ole nyt niin tärkeää, saako niitä näätiä tuomarille asti, kun kaikilla on mukana valjaat ja lähistöllä kiva pieni koski. Että meneehän se päivä ulkoillessakin.

Tukikohta pystytetty

Meillä oli näyttelyssä mukana myös yksi ensikertalainen, eli Sariannan seropipentu Ragnar. Lajiteknisistä syistä poikaa ei kuitenkaan oltu ilmoitettu näyttelyyn. Pojalle ei vain olisi ollut päiväksi hoitajaa, ja ulkoilmatapahtumassa luvattiin menevän yksi isompikin nelijalkainen. Niinpä Ragnar pääsi  mukaan harjoittelemaan koiranelämässä joskus tarvittavia taitoja, kuten autossa matkustamista, odottelua ja sitä että joskus joutuu jäämään hetkeksi outojen tyyppien seuraan, kun omistajalla on hoidettavia asioita. Siihen nähden että kyseessä on häslä viisikuinen, Ragnar pärjäsi mielestäni ihan hyvin. Itseä lähinnä häkellytti se ero, mikä Ragnarissa oli nähtävissä muutaman viikon takaiseen, jolloin se innostui minutkin nähdessäni niin mahdottomasti, että siinä ei yhtään maltettu keskittyä mihinkään käskysanoihin. Siihen nähden pojalla oli jo selvästi enemmän keskittymiskykyä ja parempi rutiini jo harjoiteillussa tempuissa.

Lämmin päivä otti vähän voimille

Numeroiden seuraaminen oli ulkotilassa välillä vähän haastavaa, mutta kyllä meidänkin kaikki näädät saatiin silti suht ajoissa tuomarille, vaikka Itsyn kanssa meinasi tulla pieni kiire. Tajusin nimittäin vasta siinä kohtaa, kun sitä ennen oli enää yksi eläin, että sen korvia ei ole puhdistettu taas ikuisuuksiin. Ei ainakaan sillätavalla perusteellisesti mitä näyttelyissä arvostetaan. Niinpä neiti sai Sariannalta vielä pikaputsaukset ennenkuin se kiidätettiin arvosteluun. Vaikka meillä näyttely menikin ehkä enempi kesäpäivä ulkosalla hengessä, niin silti meiltä lähti myös yksi näätä re-calleissa takaisin eteen. Se oli Huisku, ja Jussi ehti taas innostua, että sieltä voisi olla tulossa paras suklaa. Sen sijaan palkintojen jaossa tulikin pieni yllätys, kun Huiskun sijaan meiltä sijoittui Lysti, joka tuli luokkansa toiseksi. Ainahan mie olen tiennyt, että meidän pomppuorava on maailman hienoin, mutta en mie silti laita yhtään pahitteeksi kuulla sitä myös tuomarilta. Onhan se varsin mukava fiilis käydä pyörähtämässä edessä prinsessansa kanssa.

Arvostelujen jälkeen oli hyvä lähteä pienelle seikkailulle.

 

Kun sitten selvittiin Hesen kautta kotiin, olin varsin valmis suoraan petiin. Aamulla sängystä nuostessa huomasinkin sitten ensimmäisten joukossa viestin, että mihin aikaan olemme suuntamassa Jussin kanssa Mustin ja Mirrin Outlettin Piispanristille. Että josko sinne olisi jäänyt vielä jotain eiliseltä. Kello oli siinä vaiheessa yhdeksän pintaan, joten sovimme että tähtäämme sinne heti aukeamisaikaan kymmeneksi, ja nappaamme Sariannan kyytiin matkalla. Paikanpäällä varastolla tilanne oli varsin odotettu: isoin osa myytävistä tuotteista oli koiranruokasäkkejä, kissanhiekkaa, leluja ja petejä. Kierrettyämme hallin läpi itsellä oli tarttunut mukaan vain yksi kissanlelupakkaus, jossa oli kaksi hiirilelua. Jopa Jussilla oli enemmän ostoksia kuin minulla, mikä on aika harvinaista silloin kun kyseessä ei ole herppikauppa. Osa Jussin ostoksista oli kyllä Jussin äidin kissalle, kuten Jussiin syvästi vedonnut kissanruokasäkki, jossa oli kuvassa muunmuassa ilves. Kaikki meni siis enemmän kuin hallitusti siihen asti, että Kasperi liittyi seuraamme tehtyämme ensimmäisen kierroksen.

Outlet huumaa

Toisella kierroksella se nimittäin tapahtui: alemania iski ja aleprosentit alkoivat pyöriä silmissä. Yhden hyllyrivin päässä, kovin yksin ja hyljättyinä kun oli kolme pahvilaatikkoa, ja päällimmäisessä niistä näkyi häkin kuva. Ferplast Brio Mini. Jotain mitä en olisi odottanut löytäväni Outletista. Siinä vieressä lattialla oli paperilappu jossa luki 20€. Tiesin ettei se voi mitenkään olla häkkien hinta, joten lähdin hakemaan myyjää paikalle. Kasperi kun alkoi heti kaavailla yhtä häkeistä rotilleen, ja itselläkin heräsi pieni mielenkiinto päästä tutustumaan häkkiin livenä (minulle häkeissä on paljon samaa mitä Legoissa Jussille: minusta on ihana perehtyä uusiin malleihin kasaamalla niitä ja testaamalla niiden ominaisuuksia). Eikä se hinta tosiaan ollut kaksikymppiä, mutta hetken asiaa tutkittuaan myyjä ehdotti hinnaksi viisikymppiä per häkki. Kukaan meistä ei ollut tullut ostamaan häkkiä ja ollut siten budjetoinut siihen, joten viidenkympin kohdallakin hinta vielä mietitytti. Sitten myyjä lupasi kaikki kolme 120 euroon, eli 40 euroa per häkki. Siinä kohtaa Kasperi ja Sarianna olivat valmiit sulkemaan diilin, mutta häkkejä oli kolme, ja kumpikin heistä halusi vain yhden. Joten jotenkin kummasti se yksi päätyi sitten meille, vaikkei meille ole ainakaan toistaiseksi sinne mitään asukkia tulossa. Mutta pääsempähän nyt leikkimään sillä, eikä varahäkeistä ja -terraarioista ole monieläintaloudessa yleensä ainakaan haittaa silloin kun varastotilaa on riittävästi. Siinä ulkona häkkipinoon nojatessa kumpikaan meistä, minä eikä Sarianna, oltu enää varmoja, oliko se sittenkään niin huono asia, ettei ehditty paikalle jo eilen. Vai oliko se nimenomaan huono asia. Eikä yhtään varmoja siitä, pitäisikö meidän mennä enää yhdessä tämmöisiin, kun vertaisvalvonta ei nyt selvästi oikein pelaa shoppailun rajoittamisessa.

Lieventävä asianhaarana sanottakoon että tässä on neljän ihmisen ostokset...

"Hei olen Susanna Hoffren ja olen shopaholisti... Ainakin mitä tulee eläinjuttuihin."

Minä ja miun näyttelyprisessa ruusukkeineen.