Frettiesittelyä ja kesäpäivää Hämeenlinnassa

Eilen startattiin taas auto ja otettiin suunta kohti Hämeenlinnaa. Sielä meillä oli ohjelmassa frettipäivä Animal Housessa, jonka lisäksi olimme sopineet Jussin kanssa menevämme katsomaan Hämeen linnaa. Jälkimmäisen suhteen meillä oli myös pieni suunnitelma linna-aiheisesta valokuvaussessiosta tyttöjen kanssa, mutta se sitten jäi, kun linnan sisäpiha oli suljettu vapaalta haahuilulta maksullisen yleisötapahtuman vuoksi. Niinpä linnareissusta tuli sitten vähän erilainen, kun osa keskiajan malliin toteutuista hevosturnajaisista näkyi myös linnan puiston puolelle, jonne sitten siirryimme ulkoiluttamaan tyttöjä ja katselemaan hevosia.

Lysti olisi voinut jakaa viereisen tilan lintujen kanssa. Tytöstä se näytti mielenkiintoisemmalta kuin oma aitaus.

Menomatkalla Animal Houseen huomasin jo automatkalla yhden huolestuttavan asian: liikkeessä oli facebookin mukaan laitettu tarjoukseen mm. kaikki kissojen ja koirien pedit sekä osa lihanameista. olen sen miljoona kertaa päättänyt, että näädät eivät tarvitse yhtään lisää petejä, jonka lisäksi minun ei tällä hetkellä pitäisi shoppailla muutenkaan mitään ylimääräistä. Mutta vastahan meillä oli kolmella synttärit, eivätkä näädät olleet saaneet mitään lahjoja... Itsepetos on helppoa ja hyviä syitä löytyy aina. Eli lähtihän sieltä sitten myös lahjuksia näädille, tosin vasta ihan esittelypäivän lopuksi.

Lysti ja Mitella ovat aika tiimi nukkuessaankin (ja manikyyrin tarpeessa...)

Viikon takaiseen nähden esittelypäivä sujui paljon rauhallisemmissa merkeissä, ja kaunis ilma ja lähiympäristön ulkoilmatapahtumat verottivat varmasti osaltaan kävijöitä. Se ei toisaalta ollut pelkästään huono asia, sillä sen myötä päivä oli myös positiivisella tavalla erilainen. Siinä missä viime viikolla pääsimme tekemään lajia tutuksi monille sellaisille ihmisille, joilla ei ollut mitään käsitystä mikä on fretti (muunmuassa paljon ruokaostoksilla olleita lapsiperheitä), eilen ehdittiin jutella pidemmin useamman sellaisen kanssa, jotka ovat miettineet fretin hankintaa jo jonkin aikaa, ja joita sitten kiinnostivat enemmän hoitoon, hankintaan ja koulututtamiseen liittyvät asiat. Ja välistä oli sitten sen verran rauhallista, että ehti jutella myös Lauran kanssa, joka oli liittynyt seuraamme Milo-frettinsä kanssa (ja jolta löytyy myös frettiblogi, You Little Thief). Välillä näätäjutuissa kun on niin kiire, että vaikka ehtii kyllä nähdä muita harrastajia esimerkiksi messuilla, ei siinä välttämättä jää kauheasti aikaa jutella, kun näädät keräävät ympäristön huomion.

Mitella-pampula

Yksi Animal Housen siileistä

Animal House oli liikkeenä pienempi kuin olin kuvitellut, mutta sen neliöt oli täytetty sen verran tehokkaasti hyödyksi, että meidän aitauskin mahtui vain juuri ja juuri. Mutta se myös teki sen että liikkeen koosta huolimatta sielä riitti myös nähtävää. Sitä pääsi ihastelemaan muunmuassa afrikkalaisia kääpiösiilejä ja tuliskinkkiä, joista jälkimmäinen olisi saattanut lähteä Jussin mukaan, mikäli kesä olisi ollut vähän pidemmällä. Liikkeen omistaja kyseli myös haastavia kysymyksiä siitä, mitkä ovat sellaisia frettituotteita, joita toivoisimme liikkeen valikoimiin. Kysymyksestä tekee itselleni haastavan se, että itsekin on jo lauman koon takia on vähän tarjoushaukka, ja moni tuote tulee hankittua sieltä mistä sen halvimmalla ja kätevimmin saa - vaikka pyrinkin koko ajan suosimaan aiempaa enemmän myös kivijalkaliikkeitä ja kotimaisia valmistajia sen sijaan että tilaisin kaiken netistä (tai no... tilaan kyllä edelleen kaiken valtaosin netistä, mutta pyrin valitsemaan aiempaa useammin kotimaisia nettikauppoja, joista monen kohdalla valitsen sitten toimitustavaksi noudon liikkeestä). Mutta mikäli etenkin Hämeenlinnan suunnalla asuvilla tai Animal Housen nettikaupan käyttäjillä on aiheeseen liittyviä toiveita, niitä varmasti kuullaan liikkeessä mielellään. Itse vinkkasi jo sen, että ainakin lohitahnaa ja tarpeeksi pieniä valjaita on ollut varsin haastavaa löytää liikkeistä.

Lauman lahjukset

Meillä on Huiskun kanssa diili: se menee heti kiehnäämään söpösti kaikkiin uusiin peteihin, niin Jussikin näkee kuinka ihania ja ei yhtään turhia ne on.

Omat sortumiset tulivat tosiaan sielä peti- ja namipuolella. Pedeissä ihastuin ensin punaiseen pyöreänmuhkeaan petiin, joka osui hyllystä silmiin heti. Ja kun lapussa mainittiin pedin olevan vielä kotimainen, niin eihän sortumista voisi pitää niin pahana asina. Mutta koska Mihail on petien suhteen paljon nirsompi, piti lahjoja hakea toki myös namipuolelta. Alkuun ajattelin huijata näätiä, ja hakea lahjanamit näätähuoneen kaapista, jossa meillä on edelleen useampi kilo kuivalihaa. Mutta kun tarjouksessa olleista pusseista löytyi kanan lisäksi myös kani- ja lammasnameja, lähti niitäkin mukaan kolmen pussin tarjoussatsi. Ja siinä oli mielestäni kasassa ihan hyvät lahjukset laumalle. Kun liikkeen omistaja sitten kaivoikin vielä esille kankaisia petikuoria, ja kyseli, mitä olemme Lauran kanssa mieltä siitä, miten ne sopisivat frettikäyttöön. Ja itse näki heti kuinka sinne katoaisi kasa vilttejä näätähuoneen kaapista, ja kuinka sinne sisälle sujahtaisi helposti myös jäädytetty pullo tai kylmäkalle pahimpina hellepäivinä tuomaan viilennystä. Niin lähtihän yksi semmoinenkin testiin. Vaikka Jussi ilmoitti siinä kohtaa silmiä pyöritellen että seuraavat pari viikkoa syödäänkin sitten taas makaronia, kun näätämamma pääsi taas vauhtiin. Mutta onneksi Jussi tykkää makaronista. Enkä voi sanoa, että noista olisi tullut maksettua paha hinta sikäli, kun alennusten kanssa maksettiin koko satsista noin puolet siitä, mitä pelkkä pyöreä peti olisi valmistajan sivuilta tilattuna (pitihän minun heti googlettaa pedin merkki, joka on muuten Nani, kun yritys ei ollut itselleni ennestään tuttu).

Kaupungin nimikkopaikalla

Jatkettuamme frettipäivää hetken myös linnan puistossa, jossa myös riitti uteliaita ihmisiä kyselemässä tytöistä, oli kotimatkan vuoro. Kotimatkalla pysähdyimme Forssan Autokeitaalla, josta tuli suoraan yksi lempitaukopaikoistani- harmi vain, ettei se satu meillä yleensä reitille. Autokeitaalla oli monessa kohdin kylttejä, joissa toivotettiin koirat tervetulleeksi terassialueelle, ja tytötkin saivat vain positiivisia kommentteja. Etenkin näin kesäaikaan tauot kun pitää miettiä aika vahvasti eläinten ehdoilla, sillä parkissa oleva auto kuumenee erittäin nopeasti. Niinpä sellaiset ruokapaikat ovat aika poissuljettuja, joissa pitäisi syödä tiloissa joihin eläimiä ei voi ottaa.

Aurinkoa ja heposia <3

Linnanpihalla tapahtuu.

Toisen pedin ensimmäinen täyttö (kuvassa vasta osa pedin syömistä vilteistä).

Lystistä kylmäkalle oli aika jännä.

Kangas pääsee samalla hyvään testiin, kun neidit päättivät koettaa kaivaa kylmäkallen ulos.