Eläinystäväni 2018 -messut

Eläinystäväni messut on nyt tämän vuoden osalta taputeltu, ja pakko myöntää että messut olivat pienoinen pettymys. Mikäli kyseessä olisivat olleet pelkät koira- ja kissamessut, niitä olisi voinut pitää kohtalaisen onnistuneina, mutta mielestäni muiden lajien osalta messut eivät kyenneet lupaustensa mukaan tarjoamaan ohjelmaa ja tietoa sekä alan harrastajille että lemmikin hankintaa suunnitteleville. Jälkimmäisille kyllä, mutta niille harrastajille jotka olivat paikalla vastailemassa lemmikin hankintaa suunnittelevien kysymyksiin messuilla ei ollut taas kauheasti mitään. Tämä on varmasti yksi syy sille, miksi messuille tuntuu lähtevän vuosi vuodelta vähemmän eri lajien lajiyhdistyksiä mukaan. Vaikka pidänkin myös koirista ja kissoista, tämän myötä messuilla tapaa kerta toisensa jälkeen vähemmän tuttuja harrastajia, ja saa sitä kautta vähemmän uusia ideoita omaankin harrastamiseen.Yhä useammalle tutulle kevään ja syksyn messukeskuksen eläinmessut eivät olekaan enää se vuoden kohokohta, vaan titteli on alkanut jakaantunut eri lajiryhmien omille tapahtumille, joissa myös se harrastajapuoli on otettu paremmin huomioon.

Marsuille oli järjestetty ständille todella mukava aitaus

Mitä asialle sitten voisi tehdä? Pelkkä lajiyhdistysten paikalle kysyminen ei riitä, sillä monen pienen yhdistyksen on vaikeaa saada riittävää aktiivimäärää kasaan, ellei messuilta löydy kiinnostavaa tarjottavaa myös niille aktiivisille harrastajille. Messuviikonloput ovat pienille yhdistyksille rankkoja tapahtumia, ja moni kaipaisikin esittelyjuttujen vastapainoksi sitä samaa mitä koira- ja kissaihmisille on saatavilla: hyviä messutarjouksia, tuote-esittelyjä, ohjelmanumeroita, näyttelyitä ja tuotteita mitä ei lähieläinkaupasta välttämättä löydä. Vaikka viljakäärmeen koskettaminen ja yleisten lemmikkilajien esittelyt voivat olla eksoottisia lemmikin hankintaa vasta harkitseville tai lapsimessuilta eläinystäväni puolelle eksyneille, ne eivät vielä houkuta aktiivisempaa eksoharrastajaa suuntaamaan Helsinkiin ja laittamaan rahojaan lippuun. Etenkin kun monella tutulla Royal Caninia syövät lähinnä sirkat ja torakat, jos sitä sattuu näytepusseissa saamaan.

Kasa rottia riippumatossa. Rotissa ja freteissä on kieltämättä jotain samaa kaikista eroavaisuuksista huolimatta.

Mikäli ensivuoden Eläinystäväni -messuista haluttaisiin oikeasti monilajiset ja eri eläinlajien harrastajien yhteinen tapahtuma, mukaan pitäisi saada aiempaa enemmän etenkin pieniä toimijoita. Eksoottisten eläinten puolelta ei löydy Suomesta sellaisia suuria toimijoita kuin Prima Cat tai Puuilo joilla on varaa panostaa isoihin osastoihin ja näyttäviin kyltteihin. Mutta jos paikalle olisi mahdollista saada esimerkiksi pienten basaari, josta aloittelevien/pienten/sivutoimisten/harrastajapohjalla toimivien myyjien ja yrittäjien olisi mahdollista lunastaa oikeasti nimellisellä hinnalla pöytäpaikka myyntiä varten, varmasti yhä useampi yrittäjä uskaltautuisi mukaan. Yhden ihmisen yrityksille messuviikonloppu kun on monella tapaa iso satsaus jo ilman isoja taloudellisia riskejä. Etenkin kun osilla harrastajia kiinnostavilla toimijoilla messut voivat enemmin nopeuttaa ja keskittää myyntiä ja tuoda sille näkyvyyttä kuin lisätä sitä: esimerkiksi monella matelijoiden harrastajakasvattajalla poikasia syntyy sama määrä riippumatta siitä, ovatko ne myynnissä messuilla vai harrastajien facebookryhmissä. Mutta monipuoliset myyntipöydät messuilla vetävät harrastajia puoleensa enemmän kuin pari myynnissä olevaa yleisempien lajien poikasta. Suomesta löytyy muutenkin paljon kiinnostavia pieniä yrityksiä jotka myyvät tuotteita myös eri lajeille ja eri lajien grafiikoilla, jotka olisi ehkä helpompi houkutella messuille edullisilla pienillä myyntipaikoilla. Yli kahdensadan euron neliöhinnat (etenkin pienimpien osastojen ollessa nelineliöisiä) eivät ole monelle sivutoimiselle harrastajamyyjälle millään muotoa realistisia satsauksia, kun viikonlopun myyntiä ei ole mahdollista saada samalle tasolle vaan kaikki voitot ja yli valuisivat messupaikkaan.

Uskon että moni eksoottisten eläinten harrastaja itseni lisäksi arvostaisi myös harrastajille suunnattua messuohjelmaa harrastajien järjestämän messuohjelman lisäksi. Voisin kuvitella, että montaa kiinnostaisi jos paikalle saataisiin esimerkiksi eksoottisiin eläimiin erikoistunut eläinlääkäri kertomaan eksojen ensiavusta, antamaan vinkkejä miten toimia jos eläin joudutaan viemään vaikka päivystykseen eläinlääkärille joka ei tunne lajia/lajiryhmää, ja jolle olisi mahdollista esittää kysymyksiä. Tai esimerkiksi eläintenkouluttaja esittelemään miten eri positiiviset kouluttamismetodit toimivat muunlajilla eläimillä kuin koirilla ja kissoilla. Se että joku lajiyhdistyksen aktiivi kertoo harrastamansa lajin perustietoja kun palvelee taas vain niitä ei-harrastajia, sillä harrastajille ne perusasiat ovat ennestään tuttuja. Etenkin kun hyvin monella eksoharrastajalla on kotonaan useita tai jopa useita kymmeniä eri lajeja. 

Sijaintini ei ollut kuvaamisen kannalta paras, mutta Sepän sirkuskoirien esitys oli viihdyttävä.

Mutta vaikka eksoharrastajan näkökulmasta messuista löytyi hyvin paljon kehitettävää, oli sielä myös hyviä hetkiä: nautin erityisesti esimerkiksi Sepän sirkuskoirien temppujen seuraamisesta. Se on oikeasti aina ilahduttavaa nähdä, kuinka eläin on innolla omistajansa mukana, ja selvästi oikein odottaa, että saa tehdä ja siltä pyydetään. Ja Sepän esityksessä oli selvästi sitä yhdessä tekemisen meininkiä. Pidin myös Suomen Herppiharrastajien osastosta, vaikka nyt kun lemmikit oli siirretty alahalliin ja aiempaa useampi liikkui eläinhallissa vaunujen kanssa, osasto oli paikoin erittäin tukossa. Mutta se ei silti estänyt bongaamasta etenkin erittäin komeata verkkopytonia, ja yhdessä kohtaa vielä niin, että vieressä oli käärmeen omistaja vastaamassa sitä koskeviin kysymyksiin. Ja fretti-ihmisenä en mahda mitään sille, että omiin lempibongauksiin kuului myös herppiosastolla ollut tuttu frettiharrastaja.

Kissanäyttelyn liepeiltä löytyi taas oikein kissamaisia frettimäisiä petejä

Sopivien myyjien puuttuessa ostoyllykkeet pysyivät messuilla kohtuu hyvin kurissa. Ainoastaan kissanäyttelyn liepeiltä löytyi pari myyjää, joiden valikoima vetää minua kerta toisensa jälkeen puoleensa: monet kissojen näyttelyvarusteet kun ovat oikein oivia myös freteille. Etenkin kun moni näyttelyhäkkiin mitoitettu juttu on oikein kivaa frettikokoa, ja osissa tuotteissa on huomioitu pieneen tilaan pakkautuvuus, mikä on luksusta myös frettien näyttelymatkoilla. Niinpä tälläkään kertaa ei ihan vältytty ostoksilta, vaan mukaan lähti yksi neppareilla varustettu kasaan rullautuva peti, sekä pieni kilisevä huiskulelu, jota ajattelin kokeilla näätien huomion kiinnittämiseen niitä kuvattaessa.  

Omat messusortumiset

Ja sinne kissanäyttelyn puolelle meitä veti kyllä toinenkin juttu: Jussin kissakuume. Se kun aina välillä nostaa päätään, ja Jussi on ihastunut erityisesti isoihin ja pörröisiin kissoihin, kuten norjalaisiin metsäkissoihin ja maine cooneihin. Niinpä niitä ja niiden kasvattajia bongailtiin nytkin niin yhdistysten ständeiltä kuin näyttelyosallistujista. Norjalaisten metsäkissojen ständillä käytiin myös keskustelua kissojen raakaruokinnasta, sillä Jussilla on haaveissa myös se, että jos meille kissa joskus tulee, olisi se pitkälti samoilla ruuilla kuin fretitkin. Jussi kun ei voi sietää monien kissojen märkäruokien hajua, ja hän ei ole minun ruokintahöpinöitteni jälkeen yhtään vakuuttunut siitä, voivatko mitkään nappulat olla lihansyöjille yhtä täysipainoista ruokaa kuin monipuolisesti koostettu liharuokavalio.