Valentine frettinäyttely

Eilen auto suuntasi kohti Viialaa ja frettinäyttelyä. Sitä ennen käytiin kyllä pieni koukkaus naapuriin moikkaamassa vähän erilaisia karvakavereita, ja huolehtimassa kolmen kissan aamutoimet, sekä tietenkin koristeltiin näyttelykakku. Jälkimmäisestä on tullut jo pienimuotoinen perinne niihin näyttelyihin, joihin Jussi lähtee minua kuskaamaan. Tällä kertaa näyttelytiimimme koostui kolmesta juniorista, eli mukaan kisaan lähtivät Lysti, Huisku ja Mitella. Niistä Mitella on kyllä jo virallisesti seniori-luokassa, ja kaksi muutakin siirtyvät sinne jo seuraavassa näyttelyssä. Matkaseuraksi ja kilpakumppaniksi napattiin myös Sarianna, Ahti sekä Ruut, Eetun saadessa kyydin näyttelypaikalle Riikan mukana oltuaan sielä viikon treffeilemässä.

Aitaus on pystyssä, näyttelyjumitus alkakoon!

Tälläkertaa tiedossa ei ollut mitään aitauskisaa, mutta mukaan pakattiin silti pelkkää pinkkiä ja sydäntä, kun pitihän minunkin se pinkki ystävänpäivä saada. Kakkukin vedettiin kunnolla hempeäksi. Lystikin oli nyt panostanut viimeiseen junnunäyttelyynsä aloittamalla viimeinkin talviturkin kasvattamisen, mikä on sikäli ihan mielenkiintoista, että kaikki muut ovat alkaneet jo tiputtaa omiaan pois. Meidän aitaus kun ei ollut suinkaan ainoa, missä pöllysi kunnon karvapilvet, kun irtokarvoista koetettiin hankkiutua eroon ennen tuomarille menoa.

Miten sitä olisi voinut sanoa ei pinkeille hämähäkkivaljaille? Kun taloudessa on niitä hämppyjäkin se kolmisenkymmentä...

Näyttelypaikkaan oli tullut edellisenä iltana muutos, kun varatun paikan suhteen oli tullut viime hetken ongelmia. Korvaava tila oli onneksi löytynyt viidenkymmenen metrin päästä, ja se osoittautui muuten ihan toimivaksi, mutta varsin ahtaaksi. Tunnelma oli siis varsin tiivis, mutta siitäkin selvittiin. Voin vain kuvitella sen fiiliksen, kun näin isoa asiaa on jouduttu lähtemään järjestämään uudelleen edellisenä iltana. Jussia muutoksessa harmitti eniten se, että Sampolassa olisi ollut paljon pöytiä, joiden ääreen olisi saanut pystyyn kunnollisen poikaystäväparkin. Nyt pelipöydän virkaa saivat toimittaa yksi isompi kantoboksi ja Sariannan kevytaitauksen katto.

Mansikkarahkakakkua ystävänpäivään

Tuomareilla oli arvosteluissaan todella jouheva tahti, ja päivä etenikin nopeasti. Vaikka kaikki omat olivat aika loppupäässä, ei tainnut mennä edes neljään, kun ne olivat kaikki käyneet jo arvostelussa. Siinä vaiheessa kun laitoin viimeistä valmiiksi, Jussikin tuli jo kesken peliensä hämmästyneenä ihmettelemään, että eikö Mitellan pitänyt olla meiltä eka eikä Lystin. Hän ei ollut ehtinyt huomata, että meidän muut olivat jo ehtineet käydä tuomarilla. Nopeasti tahdista huolimatta päivään ehdittiin mahduttaa myös bingo, johon minulla on jonkin sortin addiktio siitä huolimatta, että en ikinä voita siitä mitään.

Bingo!

Treffailun makuun päässyt Eetu koitti houkutella Huiskuakin lemmenleikkeihin

 Päivän aikana tuli myös juteltua taas paljon, sekä mukavista frettijutuista, kuten ostosortumisista, pennuista ja laumojen touhuista, sekä niistä ikävämmistä, kuten Snurren menetyksestä ja Itsyn hampaista. Itsylle kun pitää nyt varata taas hammaslääkäriaikaa vain neljä kuukautta edellisen kerran jälkeen, niin kyselin vinkkejä siihen, mikä kaikki voisi aiheuttaa sitä, että noin nuorella eläimellä hampaat vain kuolevat suuhun. Että mitä siitä kannattaisi tutkia. Kun ei silläkään linjalla voi jatkaa loputtomiin, että hampaita vain poistetaan 1-2 kertaa vuodessa, kunnes mitään ei ole enää jäljellä. Kehotuksia tuli niin hammasrötgenin kuin munuaisarvojen tarkistuksen suuntaan.

Aitausmeri tihenee

Ja niistä ostosortumisista... Olen oppinut varsin taitavaksi välttämään niitä eläinkaupoissa, mutta näyttelyt ovat vaikeampia. Käsintehdyissä juuri freteille suunnitelluissa tuotteissa on vain jotakin, mikä eläinkauppojen tuotteista puuttuu. Niinpä tälläkin kertaa mukaan lähti yhdet valjaat ja yksi peti. Jussi vähän pyöritteli päätään hankinnoille ja totesi, että onneksi hän sai sentään ylimääräiset hamsteritavaransa samalla reissulla myytyä. Ehkä minunkin pitäisi malttaa tehdä sama inventaario näätätavaroille. Meilläkin moni pedeistä kun on käynyt vähän pieniksi, kun tytöt nukkuvat usein mieluiten useamman näädän kasoissa, eikä pienimpiin peteihin mahdu useampaa. Ne kun on aikanaan hankittu meidän minimummuiskoille, ja Lysti painaa jo yksinään saman, mitä meidän ekat yhteensä. Sarianna kyllä taas lupasi ryhtyä minun edunvalvojakseni näätäostoksissa, ja ensitöikseen perua minun luottoni näätäkamojen suhteen, että jatkossa riittäisi että minulta evätään käteisen käyttö näyttelyissä. Näätäjuttujen suhteen kun kun olen shopaholisti.

Junnut eivät ymmärrä, miten uusi peti voisi olla huono juttu

Päivä eteni palkintojen jakoon, ja tällä kertaa Turkutiimiin ei tullut sijoittumisia. Meidänkin tyttöjen arvostelut olivat aika keskitasoa: mistään ei ollut lähtenyt isosti pisteitä, mutta monesti kohtaa oli lähtenyt vähän. Sekä sellaisista kohdista, joihin ei voi juuri vaikuttaa, kuten rintakehästä, kallon mallista, korvien koosta yms., että sitten lihaksistosta, turkin ja ihon kunnosta yms. Etenkin junnut ovat joutuneet olemaan nyt vähän neulatyynyinä, kun ensin iskettiin implantit, ja Lystillä se vaati muutaman yrityksen, ja sitten eilen otettiin vielä ADV-testit - ne tosin vasta arvostelujen jälkeen, eli niistä pistetyt reiät eivät toki vaikuttaneet arvosteluun. Sarianna sai tosin palkintonsa siinä, kun Eetu palasi astutusreissulta kotiin. Toivottavasti se tunne kantaa taas tulevat mähmärölleilyt.

Siitä tietää omistavansa paljon näätiä, kun palkintopöydällä ihastuu etenkin siivoussuihkeisiin ja pyykinpesunesteeseen.

Kotimatka sujui varsin rauhallisissa merkeissä, mutta kotona alkoi taas hepulit - junnut kun olivat olleet jumissa koko päivän. Ja niinpä kämppää vedettiin taas ympäri popcornina, ja Itsy liittyi mukaan hepulointeihin. Justiina ja Esteri taas eivät olleet näistä nuorisojuhlista yhtä vakuuttuneet, ja siinä saikin toimia vähän erotuomarina, kun eivät kakarat tahtoneet taas hepulin keskellä muistaa, ettei ketään saa pakottaa leikkimään. Mutta hetken päästä Jussi otti taas erotuomarin roolin, ja patisti minut kylpyyn testaamaan ilmokuorissa tulleita kylpypommeja - joita sain oman rasian lisäksi Tanjalta toisen hänen ensin ihmeteltyä, miksi karkkien pohjassa luki, että niitä ei saa syödä. Minäkin kun olin katsonut nuo ensin makeisiksi, ja missannut mukana olevan lapun, missä luki mitä ne ovat. Sen jälkeen sitä kyllä ilahtui totisesti, sillä rakastan kylpypommeja. Ennen kylpyhetkeä tehtiin kyllä vielä kierros kaksi naapuriin, että kisut saivat myös iltapalansa. Sitten olikin kohta oman lauman iltapalojen ja iltasiivoilun aika. 

Ollaan Lystin kanssa molemmat yhtä hyviä selfieissä.