Luukku 18

Näätäarjen ihanimmat top 5

1. Näätien kanssa ei tule ikinä tylsää. Kun kotona on seitsemän älykästä, menevää ja itsepäistä eläintä, voi olla varma, että aina tulee päiviä, jolloin ne keksivät jotain, jota et ole osannut ennakoida. Useimmiten näille ideoille on helppo nauraa ainakin jälkeenpäin, jos ei aina sillä hetkellä. Kuten esimerkiksi silloin, kun Mitella valloitti nukkekodin. Joidenkin hankkeiden uusintojen esto tarjoaa hyviä aivopähkinöitä myös omistajalle.

2. Päivittäinen lemmikkiterapia-annos on aina taattu. Moni ei uskalla ottaa useampaa frettiä, kun pelkää että ne kiintyvät sitten vain toisiinsa, ja omistaja jää huomiotta. Mutta kun syliin kömpii parhaimmillaan yhtäaikaa viisi frettiä ja haisunäätä puskemaan kättä ja kiehnäämään sylissä, sitä kokee itsensä aika tärkeäksi tyypiksi. Kun kaikesta seurasta ja kaikista pedeistä huolimatta ne valitsevat olla juuri siinä.

3. Sitä saa kokea iloa ja onnea saavutettuaan jotain. Fretinpennut ja aikuiset kodinvaihtajanäädät eivät ole aina helppoja: ne voivat purra, tuhota paikkoja ja olla aika hermoille käyviä otuksia. Mutta sitten kun hommat alkavatkin loksahdella kohdilleen, tunne on ihan mieletön. Kun on ensin pelännyt, tuleeko otuksesta ikinä edes käsikesyä, ja sitten se joku päivä nuoleekin naamasi ja nukahtaa sen jälkeen kaulasi päälle, sitä voisi melkein itkeä onnesta.

4. Näädät ovat loistavia muistuttamaan, mikä todella on tärkeää. Vaikka itsellä on paha hemmotella laumaa ostelemalla niille liikaa kaikkea, ne ilahtuvat oikeasti ihan uskomattoman pienistä jutuista. Lattialle unohtunut paperikassi, pieni ylimääräinen nami, rapsutukset... Se että sänkyä pedatessa saa olla mukana ja hyökkäillä päiväpeiton kimppuun. Miikkis saattaa tulla joskus jopa pöllimään kännykkää kädestäni, kun haluaa minun keskittyvän mieluummin haisunäädän silittämiseen kuin moiseen aparaattiin.

5. Komediaa ja draamaa on tarjolla mielinmäärin, vaikka sähkökatkos estäisi Netflixiä näkymästä. Jokainen näätä on vahvasti oma persoonansa, ja se näkyy myös arjessa. Kaikkiin talouden tyyppeihin muodostuu omanlaisensa suhde, kuten myös niiden välille. Tämänkokoisen lauman kanssa elo onkin välillä kuin yhtä saippuaoopperaa, kun kaikilla on omia suunnitelmia, tavoitteita, unelmia ja harmituksia, joita koetetaan saada sovitettua yhteen määrätyissä kulisseissa. Pennut vetävät kunnon painirallia, Miikkis koettaa etsiä namijemmoja, mummuskoilla on päiväkävelynsä. Lysti koettaa saada mummuja mukaan leikkeihinsä ja lässähtää harmistuneena lattialle, kun vastauksena onkin täystyrmäys koko idealle. Kohta Lysti ja Miikkis taas ovat yhtenä rintamana pakastimen edessä neuvottelemassa paremman iltapalan puolesta.