Mikä on eläintenpitokieltorekisteri?

Eläintenpitokieltorekisteri on ollut yksityishenkilöiden ja viranomaistahojen saavutettavissa jo kesästä 2011. Silti yhä moni ei tiedä, mitä aineistoa sieltä voi saada ja miten. Eläintenpitokiellossa on Suomessa ollut viime vuosina kerrallaan noin 400 henkilöä. Eläintenpitokielto määrätään yleensä 1-5 vuodeksi, ja se voi koskea yhtä tai useampaa eläinlajia. Eläintenpitokieltorekisteristä voi kirjallisella pyynnöllä saada henkilötunnuksen perusteella tiedot henkilöllä mahdollisesti olevista eläintenpitokielloista.

Kuvien näädät eivät liity tapauksiin. Niiden kohdalla isoin rikos on toivottavasti jatkossakin pieni ylimääräinen hemmottelu.

Tänään on ollut taas sellainen päivä, että facebookin uutisvirrassa on tullut vastaan useampi ikävä eläinuutinen. Ensin uutinen loimaalaisnaisesta, joka tuomittiin lähes 40 rotan julmasta kohtelusta, ja jolla oli jo pohjalla hevosia koskeva eläintenpitokielto, joka uuden tuomion myötä laajeni koskemaan kaikkia eläimiä. Seuraavaksi uutinen laajamittaisesta koirien laiminlyöntitapauksesta, josta seurasi koiria kasvattaneille henkilöille koirienpitokielto. Jälkimmäisessä artikkelissa oli haastateltu poliisihallinnon ja SEY:n edustajia eläintenpitokiellon valvonnan haasteista ja kieltojen ongelmista.

Eläintenpitokiellon valvonnassa saavutettiin pieni voitto 2011, kun yksityishenkilöille tuli eläimiä ostaessa ja myydessä mahdolliseksi tarkistaa ostajan ja/tai myyjän tiedot eläintenpitokieltorekisteristä. Tämän toivottiin vaikeuttavan eläinsuojelurikoksista tuomittujen eläintenhankintaa, ja helpottavan tiedonsaantia eläimen myyntitilanteessa. Voitto jäi kuitenkin pieneksi, sillä harva yksityishenkilö on tarttunut mahdollisuuteen tietojen tarkistamisesta. Isoimmiksi ongelmiksi rekisterissä on muodostunut tietojen tarkistamisen maksullisuus, sekä se, että tiedot on pyydettävä henkilö kerrallaan henkilötunnuksen perusteella. Hinta on kaikille sama 22€ eläinlajista riippumatta.

Itse muistin näkemäni uutiset eläintenpitokieltorekisteristä lukiessani rottien kaltoinkohtelutapauksessa, ja silloin itsellä tuli surku rekisterin maksullisuudesta. Rotanpoikasen maksaessa 30€, ei kellään kasvattajalla ole varaa laittaa 22€ jokaisen kyselijän tietojen selvittämiseen. Sen sijaan lukiessani Itä-Suomen yliopiston tutkijan tutkimuksesta, kuinka vähän rekisteriä käytetään kaikenkaikkiaan, sitä oli väkisinkin hieman tyrmistynyt: rotukoirien, rotukissojen ja hevosten maksaessa nykyään jopa useita tuhansia euroja, ei kahdenkympin tarkistuksen luulisi olevan ylitsepääsemätön kustannuskysymys. Rekisteriotteen tilaamalla saa tiedot sekä mahdollisen eläintenpitokiellon kestosta, että siitä, mille lajeille se on määrätty.

Toki kasvattajilla on käytössään muitakin työkaluja ostajien seulontaan: frettikasvattajilla on käytössään kotiselvityslomakkeet ja monella harrastajallaryhmällä omat viidakkorumpunsa ja mustat listansa. Lisäksi kaikilla on käytössä oma ihmistuntemuksensa: halvin konsti seuloa ostajat joista tulee huonot fiilikset on yhä luottaa tuntemuksiinsa, ja jättää eläin myymättä, jos ostaja epäilyttää. Silti eläintenpitokieltorekisteristä tilattu ote voisi olla hyvä lisä varmistuskäytäntöihin. Se ei ole aukoton, ja sitä on mahdollista kiertää esimerkiksi hankkimalla uudet lemmikit puolison nimiin. Mutta sen tarkistaminen auttaisi omalta osaltaan lisäämään eläintenpitokieltojen merkitystä ja painoarvoa.

Eläimiä myydessä käytännöt vaihtelevat suuresti, samoin kuin ostajien suhtauminen myyjien "tenttaamiseen". Mitä enemmän itse olen eläinpiirejä seurannut, sen positiivisempana olen alkanut tenttaamisen kokea. Se, että myyjä kyselee paljon ja asettaa ehtoja eläimen kaupalle, kertoo, että myyjä on kiinnostunut eläimen hyvinvoinnista ja siitä mihin eläin päätyy. Jos ostajana tiedän, että minulla on puhtaat jauhot pussissa, miksi en antaisi myyjälle mahdollisimman paljon tietoja sen tueksi, että myös myyjä voi varmistua asiasta.

Tähän mennessä kukaan minulle eläimen myyneistä ei ole tietääkseni tarkistanut tietojani eläintenpitokieltorekisteristä, enkä ole itse ikinä tarkistanut sieltä niiden ihmisten tietoja, joille minulta on lähtenyt jyrsijöitä ja matelijoita. Mikäli kuitenkin vielä päädyn tilanteeseen, jossa olisin eläimiä myymässä, saattaisin ottaa käyttöön tämänkin oljenkorren. Vastaavasti olisin valmis siihen, että myyjä haluaisi tarkistaa minun tietoni, tai pyytäisi minua toimittamaan rekisteriotteen eläintenpitokieltorekisteristä, samaan tapaan kuin monilla aloilla hakijoilta edellytetään rikosrekisteriotetta toimitettavaksi. Sillä mitä avoimemmin tällaisia tietopankkeja hyödynnetään, sen hankalammaksi asia käy niille, jotka ovat itselleen merkinnän hankkineet.