Eläinlääkärireissu sujui kommelluksitta, vaikka itsellä olikin taas puhelinpäivystys töissä päällä. Aina
siitäkin huolimatta, että Jussi on käynyt lauman kanssa eläinlääkärillä miua useammin, ja nyt ohjelmassa oli aika rutiinijuttuja. Lysti otti rokotteet reippaasti, Esteri heräsi nopeasti rauhoituksesta ja Mihailille lähti kokeiluun uusi silmätippa, jota poika tulee saamaan kahdesti päivässä. Esterille on alkanut kerääntyä hammaskiveä etenkin sen jälkeen kun siltä poistettiin viime vuonna yksi kulmureista, joten sen kanssa tämä ei ollut ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään reissu hampaidenpuhdistukseen. Sariannan kanssa on puolittain vitsailtu Viron näyttelyistä, kun Huisku ja Eetu tulivat Suomeen passien kanssa, niin nyt Lystikin on reissukelpoinen, jos sellaiselle näyttelymatkalle lähdetään.
Zooplustilaus tuli vahingossa tuplana, niin nyt riittää lohitahnaa lääkinnälliseen ja muuhun käyttöön |
Itse suuntasin töiden jälkeen kaverille hakemaan pakasterottia frettien evääksi. Siinä kohtaa päivään tulikin astetta enemmän jännitystä, kun bussissa matkalla torille näin bussin ikkunasta haavoittuneen naisen makaavan kadulla. Tapahtuman mittasuhteet alkoivat valjeta vähitellen, kun bussista noustessa torilla maassa makasi vielä kaksi ihmistä lisää ja paikka alkoi täyttyä ambulansseista ja poliiseista. Kaikkien haavoittuneiden ympärillä oli jo ihmisiä ja vartijat jotka kehoittivat tekemään tilaa ambulansseille, joten jatkoin matkaa vaihtobussille. Bussia odotellessa ehdin soittaa Jussille ja sovittiin että jäisin odottamaan häntä Raisioon sen sijaan että palaisin taas busseilla Turkuun rotat haettuani. Bussista lähti sitten viestiä muutamille läheisille, että jotain on tapahtunut, mutta olen kunnossa. Aika pian sen jälkeen alkoikin sitten sadella uutispäivityksiä siitä, mitä oli tapahtunut.
Loppuilta meni kotona näätien kanssa ja viesteillen perheen ja ystävien kanssa. Lemmikit ovat siitä ihania, että ne osaavat asettaa kriisit hallittaviin mittasuhteisiin: jääkaapissa jumissa oleva lohitahnatuubi on niille paljon järisyttävämpi ja vakavampi asia, kuin se mitä aiemmin päivällä tapahtui. Puhumattakaan siitä, että latoin _kaikki_ rotat pakastimeen, eikä niistä saanutkaan heti yhtään. Näädät saivatkin sitten kriisiterapiaa lohitahnan ja sylittelyjen muodossa. Ja itse samalla pientä tassuterapiaa.
Hieman tärähtänyt terapianäätä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti