Mihailin kanssa lääkärissä

Muuton kuluessa Mihailin käytöksessä alkoi näkyä muutoksia. Miikkis oli tavallista ärtyneempi, herkempi ja reagoi vahvemmin ihmisten ja frettien äkkinäisiin liikkeisiin. Alkuun kaikki oireet oli helppo laittaa muuton piikkiin: Miikkis vihaa isoja muutoksia, ja reagoi ärsytyksiin herkästi tömistämällä tassujaan ja näyttämällä häntää. Olimme Jussin kanssa molemmat varmoja, että kun tavarat saataisiin paikoilleen ja arki uomilleen, poika rauhoittuisi.

Jossain määrin niin kävikin, mutta jokin jäi silti häiritsemään: Mihailin silmät. Olin jo muuton keskellä katsonut, että niissä olisi jotain. Silmät eivät kuitenkaan aristaneet, vuotaneet, rähmineet eivätkä punoittaneet, joten hetken ajattelin kuvittelleeni koko jutun. Ylireagoivani yliväsyneenä johonkin silmässä näkyvään heijastukseen. Koska näkyisihän se nyt edes jotenkin, jos niissä oikeasti olisi jotain, eikä Jussi osannut paikantaa yhtään enempää kuin minäkään, mikä niissä olisi vialla.

Mutta yhtenä päivänä kotiin tullessa olin lopulta varma, etten kuvitellut. Silmän pinta oli jotenkin samea. Asiasta kyseltyäni ja googletettuani itsellä tuli ensimmäisenä mieleen alkava kaihi, jota eläinlääkärikin piti puheluiden perusteella mahdollisena. Halusin kuitenkin että poikaa käytäisiin näyttämässä myös paikan päällä, jotta asiaan olisi jokin muukin varmuus kuin miun mutu ja mitä kuvissa olin katsonut.

Eilen ajettiin sitten eläinlääkäriin Vantaalle Raulion vastaanotolle. Saatuaan silmät tutkittua, Johanna antoi uuden diagnoosiepäilyn: pannus. Pannusta tavataan hänen mukaansa ainakin koirilla, ja siinä silmän tai silmien kalvon päälle alkaa kasvaa ylimääräistä solukkoa, joka peittää lopulta koko näkökentän. Hänen mukaansa Mihailin silmät olivat hyvin samannäköiset kuin hänen tuntemillaan pannus-potilailla, joten silmää päätettiin lähteä hoitamaan silmätipoilla. Raulion mukaan Miikkiksen tila kun oli jo pisteessä, jossa sen näkö on luultavasti kokonaan mennyt, mutta lääkityksellä sillä on täydet mahdollisuudet palata normaaliksi. 

Kotimatkalla lääkärireissulta

Pannuksen hoitoon käytetään kahta eri silmätippaa: ensimmäinen on vesipohjainen, jota käytetään hoidon alkuvaiheessa neljä kertaa päivässä. Mikäli hoito tehoaa, ylläpitävänä hoitona määrätään toinen silmätippa, jonka kohdalla annosten väli on onneksi suurempi. Eli jos nyt selvitään kahden viikon intensiivisestä lääkekuurista, sen jälkeen pitäisi taas helpottaa. Miikkis ei ole kyllä silmätippatouhuista vielä yhtään vakuuttunut, mutta koetan luoda sille nyt rutiinia lääkkeen yhteydessä tulevista nameista.

Nyt Miikkiksen muuttoaikaista oireiluakin katsoo uudesta vinkkelistä: poika on ollut varmasti todella kovilla, kun se on raahattu pois tutusta ympäristöstä samalla kun sen näkö on alkanut heiketä. Ei siis ihmekään, että toinen on ollut niin stressissä. Mutta kohta minulla on onneksi loma aikaa hyvitellä - ja Miikkis osaa suunnistaa täällä jo sokkonakin. Näköaisti kun ei ole kuitenkaan vahvimmasta päästä haisunäädän aisteja, mutta toivomme silti todella kovasti, että pojan näkö palaisi ennalleen. Nyt itse on vain opeteltava taas uusi lääkitysrutiini.