Tuusulassa. Näyttelyssä oli tämän vuoden teemana Disney, ja olin jo viime vuoden puolella innoissani suunnitellut teemaan sopivia aitauskoristeluja. Flunssa ja uniongelmat veivät kuitenkin tälläerää voiton, ja päädyin laskemaan rimaa siihen, että jos nyt saan itseni ja näädät paikalle se riittää. Tosin rima taisi laskea vahingossa vähän liikaakin, kun Salon kohdalla huoltoasemapysähdyksellä huomasin unohtaneeni reppunikin kokonaan. Siinä oli sitten hyvä soitella näyttelynjärjestäjille, että päästetäänkö miun näädät mukaan kisaan, vaikken pysty näyttämään rokotuskortteja - siinä kohtaa kun oltaisiin myöhästytty jo aika pahasti, jos oltaisiin lähdetty niitä hakemaan. Onneksi näätien kanssa on pyöritty tapahtumissa sen verran, että järjestäjät päättivät luottaa siihen, että jos rokotukset on niissä katsottu, niin ne ovat kunnossa. Mutta arvannette kuka jatkossa kuvaa kaikkien rokotuskortit ja alkaa säilyttää niitä myös sähköisessä muodossa. Kasperi taas ihanasti auttoi miua käynnistämään aamun jakamalla kofeiinitablettejaan, koska omani olivat siinä samaisessa repussa. Oma päivän teema oli silti zombie.
kevytaitaukset |
kunnolla testiin. Nyt autolla tullessa playpenin mukana raahaaminenkaan ei olisi ollut ongelma, mutta päätin että kevytaitaus on kivempi testata näin, kun playpen on mahdollista ottaa varuiksi auton takakoppaan. Etenkin kun nyt ei ollut sitten mitään koristeluitakaan, mitkä olisi pitänyt saada kivasti näkyville. Se olikin taas näitä omia pieniä voittoja, kun nääpät olivat koko päivän nätisti aitauksessaan eivätkä edes koittaneet kaivautua sieltä ulos. Niinpä jatkossa julkisilla liikkuessa ei tarvitse enää raahata tytöille metalliaitausta mukaan, vaan kuorma pienenee noin kahdeksalla kilolla. Tuo nyloninen kun painaa vain vähän reilu kolme kiloa, siinä missä playpenissä pelkkä aitaus ilman pohjamattoa ja kassia kun on jo yli kymmenen kiloa.
Toinen isompi voitto tuli siinä, miten Mitella käyttäytyi. Sitä mukaa kun neidin käsiteltävyys on parantunut, sitä on antanut koko ajan enemmän myös muiden käsiteltäväksi. Nytkin Mitella vietti pidemmät pätkät Hannan sylissä, ja kävi lisäksi muillakin - eikä purrut ketään. Vaikka Mitella osaa olla yhä välillä melkoinen vintiö, sitä on aina myös ihana nähdä, kuinka paljon se on myös kehittynyt tämän puolen vuoden aikana. Sekä vieraiden kanssa, että ihan kotonakin - tyttöä on koko ajan helpompi ottaa syliin myös kesken hepulin, jos se vaikka innostuu liikaa koittamaan hammaslittaa sängyssä (yksi tytön lempileikkejä on sujahtaa lakanan alle ja juosta sielä hyökkien lakanan läpi. Vitsailtiinkin jo Jussin kanssa, mitäköhän lakanakaupassa tuumattaisiin, jos käytäisiin sielä kysymässä, onko heillä mitään pistosuojattua mallia siltä varalta että meno sängyssä menee liian villiksi xD).
Muita voittoja meille ei eilen sitten tullutkaan, ellei seuraa lasketa. Jussi on tosin yhä sekaisin kaikista niistä Hannoista, kun hän koettaa pysyä kärryillä, oliko Hanna se sinitukkainen, se jolla oli Minni-asu vai se Huban omistaja (kaikki kolme on oikein). Sarianna liittyi meidän seuraan jo Turun päässä, siinä missä Kasperi otti taas varaslähdön jo perjantaina ehtiäkseen viettää enemmän aikaa Helin kanssa. Seuran myötä vietin myös ihan liikaa aikaa myyntipöydillä, joten on suoranainen ihme, että selvisin niinkin pienillä ostoksilla, kuin purkillisella kuorintapaloja. Tosin liiallinen myyntipöydällä notkuminen saattoi altistaa miua jatkosortumisille, kun aloin jo miettiä, pitäisikö sitä jossain kohtaa tilata Unalta koruja, joissa olisi useampi näätä samassa. Sitä kun ei ole ajatellut ottaa lisää reikiä korviin näätämäärän mukaisesti.
Mitella oli vähän väsy kanssa |
2/3 Hannoista ja Kasperi. Ja ilmeet joihin kiteytyy koko näyttelypäivä. |
Aitauskisan voittaneessa lohipurossa kelpasi hyvin nukkua |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti