Katsaus vuoteen 2016 ja tavoitteita vuodelle 2017

Vuodenvaihde on hyvin perinteinen ajankohta luoda katse hetkeksi menneeseen ja tulevaan, ja niin

ajattelin tehdä tänäkin vuonna. Tämä nyt väistyvä vuosi 2016 oli eläinasioissa minulla etenkin suuren pentukuumeen vuosi: toivoin niin kovasti itselleni Itsyn ja Kronoksen pentua, että frettijutuista saivat varmasti osansa sellaisetkin ihmiset, joille en niitä yleensä puhu. Vuodelle 2017 tärkein tavoite tai oikeastaan toive on se, että kaikki nykyiset saisi pidettyä menossa mukana, terveinä ja toimeliaina jos mahdollista koko vuoden (ja mielellään tulevatkin).

Suuri sydäminen mummuska ja pieni pentu <3

Vuosi 2016 oli vuoden 2015 syventävä kurssi. Siinä missä 2015 alkoi paljon uusia juttuja: fretit tulivat, nykyinen allas perustettiin, Suomen lemmikkihaisunäädät ry sai alkunsa, aloin käydä frettinäyttelyissä... Vuosi 2016 on mennyt näistä iloitessa ja opeteltaessa, mitä ne oikeastaan ovat. Vuonna 2016 itselle ei tullut uusia lajeja enkä aloittanut uusia harrastuksia, mutta opin silti valtavasti. Sekä niistä eläinyksilöistä että ihmisistä, jotka tulivat elämääni 2015, että freteistä lajina ja tänä vuonna tulleista uusista junnuista. Akvaariostakin on saatu sellainen olohuoneen jalokivi kuin toivoin, ja Suomen lemmikkihaisunäädissä on edelleen ihan mieletön porukka. Vuosi 2016 onkin ollut monelta osalta myös suuri kiitollisuuden vuosi: kaikki ei ole mennyt kuten olin toivonut tai suunnitellut, mutta asiat ovat menneet hyvin, ja monen asian kohdalla on tullut tunne, että ne eivät olisi välttämättä voineet mennä sen paremmin, vaikka ne olivat menneet kuten suunnittelin. 

Mihail ja tänä vuonna enkeliksi siirtynyt Pirre-sisko <3

Kuten se pentukuume. Vuoden 2015 aikana ihastuin kahteen frettinaaraaseen omieni lisäksi, eli
Itsyyn ja Fasuun, ja toivoin kovasti, että olisin saanut jommasta kummasta niistä (tai miksei molemmistakin) pennun itselleni. Itsyn pentueen kohdalla olin ihan pentujonon kärjessä, Fasun pentueen kohdalla valitettavan kaukana siitä törmätessäni Fasuun vasta loppuvuodesta. Alkuvuosi 2016 menikin odotellessa ensin kiimoja, sitten astutuksia, ultria, synnytystä... Kaikesta odottelusta ja toivomisesta huolimatta Itsyltä ei kuitenkaan selvinnyt yhtään pentua ja Fasun pentueesta ei riittänyt meille tyttöä - ja siinä kohtaa kun kumpikin näistä oli varmistunut, valtaosa vuoden 2016 frettipennuista oli jo uusissa kodeissaan. Hetkeksi ehdin siis jo vakuuttua, ettei meille saataisi kovasti toivomaani junnuosastoa vuonna 2016. Loppukesästä alkoi kuitenkin tapahtua, ja lauma tuplaantui, kun meille tuli varsin extempore kaksi hyvin erilaista neitiä: ensin kodinvaihtajariiwiö Mitella ja sitten haaveideni mamma Itsy. Mitella poikkeaa hyvin paljon siitä mitä etsin: haaveilin kiltistä mustasoopelista tyttöpennusta kasvattajalta, ja meille tuli alunperin kotieläinpihalta lähtöisin oleva kuviollinen pastelli, joka oli joutunut vaihtamaan jo kahdesti kotia puremisen vuoksi. Se on ollut haaste, ja sen kanssa on edelleen omat hankaluutensa, mutta siitä huolimatta pienestä hammaskeijusta on kuoriutunut hyvin frettisosiaalinen ja energinen tapaus, joka on yhdistänyt meidän laumaa ihan mielettömästi. Itsystä taas totesin jo vuoden 2015 lopulla, että koska Itsyä en voi saada, sen pentu olisi se toiseksi paras vaihtoehto. Mutta toiseksi parhaan vaihtoehdon sijaan tuli sitten se paras.

Seitsemän näädän Finnish Ferret Festival -reissu

Mihailin, Snurren ja Esterin kohdalla haaveilin siitä, että saisin pitää kaikki terveinä ja hyvinvoivina luonani. Tähän pitkälti päästiinkin, vaikka Esterin hammasongelmat toivatkin jännitystä vuoteen. Etenkin ennen ensimmäistä leikkausta olin ihan paniikissa, kun pelkäsin nukutukseen liittyviä komplikaatiota.  Hyvin sujuneet leikkaukset (joita tehtiin vuoden aikana lopulta kolme, kaksi Esterille ja yksi Itsylle) toivat kuitenkin tietynlaista rentoutta ja luottamusta omaan eläintenpitoon: niistäkin selvittiin niin henkisesti kuin taloudellisestikin, ja eläimet saatiin myös lääkittyä hyvin.

Miikkis eläinten joulurauhanjulistuksessa

Tähän liittyvät myös tärkeimmät tavoitteeni vuodelle 2017: ennen kaikkea muuta toivon, ettei lauma
ainakaan tästä pienenisi. Että saisin pitää kaikki nykyiset otukset luonani terveinä ja hyvinvoivina, ja voisin harrastaa yhdessä niiden kanssa niin vapaamuotoista sohvalla rötväämistä ja ulkoilua, kuin myös näyttelyitä, näätäpäiviä ja muita häppeningejä. Tiedän, että tämä on paljon toivottu: täyttäväthän mummuskat kummatkin jo kuusi, eikä kummallakaan niistä ole parhaat mahdolliset lähtökohdat. Mutta siihen pyritään kaikilla niillä keinoilla, mitä itsellä on käytettävissä. Nykyisen lauman kanssa on myös jo ilmoittauduttu kolmeen frettinäyttelyyn (Fantastic Ferret, Westi ja Valentines), sekä Paimioon Livian ammattiopistolle näätäpäivää pitämään. Ja jotain suunnitelmia on jo Eläinystäväni- ja Lemmikkimessuillekin...

En voi kuitenkaan kieltää, ettenkö olisi vilkuillut vähän myös ensivuoden pentusuunnitelmia. Meillä on kuitenkin nyt niin hyvä lauma kotona, että en aio antaa pentukuumeelle samanlaista valtaa kuin tänä vuonna, vaan junnu saa tulla jos on tullakseen. Sen verran olen kuitenkin Jussille luvannut, että Itsy saa toistaiseksi pysyä lauman ainoana hybridinä, vaikka ensivuodelle suunnitellaan myös todella kiinnostavia hybridipentueita. Mitellalla on kuitenkin niin paljon virtaa ja hampaiden käyttö yhä turhan herkässä hepuloidessa, että toinen yhtä energinen ja menevä (mahdollisesti vielä pienellä buustilla) voisi tässä kohtaa olla liikaa. Etenkin kun ensivuonna voi olla edessä myös talouksien yhdistäminen, kun Jussi on lähdössä kesäksi töihin Poriin, ja itse olen luvannut vastata silloin arkipäivät molempien eläintarhoista. Ensivuonna tulen siis oletettavasti osallistumaan aiempaa enemmän myös Jussin lauman hoitoon.

Tämän postauksen myötä haluan kiittää kaikki kuluneesta vuodesta 2016, ja toivottaa kaikkea hyvää vuodelle 2017!