Sänkymylläystä

Siitä on jo tovi, kun meillä ollut 120 senttinen runkopatja vaihtui 160 senttiseksi jenkkisängyksi. Uusi
sänky on toiminut muuten hyvin, mutta siinä ilmeni alusta asti yksi ongelma: sängyn ollessa leveämpi ja matalampi jalkaisempi sen alusta on ollut aiempaa suojaisampi ja se saavutti heti Miikkiksen suosion pesä- ja vessapaikkana, eikä se ole suostunut niitä sieltä siirtämään. Tämä on harmittavaa paitsi siksi, että sitä ei ole kiva nukkua toisen pissapaikan päällä, myös siksi, että tuon levyistä sänkyä ei ole kauhean kiva siirrellä aina kun vessapaikkaa pitäisi siivota.

Ratkaisu ongelmaan keksittiin myös melko heti, mutta sen toteuttaminen jäi roikkumaan. Sängystä kun saa ruuvattua jalat helposti irti, jolloin sen saa matalammaksi. Tämä ratkaisu vaati kuitenkin sen, että ensin saatiin aikaiseksi hakea Bauhauksesta lautaa. Ihan suoraan lattialle sänkyä kun ei arvannut laittaa, että sängyn pohja pääsee hieman tuulettumaan ja muutosta mahdollisesti seuraavat protestipissat eivät imeydy patjoihin.

Tänään saatiin monen kuukauden jahkailun jälkeen otettua tuo ratkaiseva askel, ja sänky tippui parinkymmenen sentin jaloiltaan 26 milliä korkeille laudoille. Tämä aiheutti välitöntä ihmetystä (fretit) ja suoranaista mielipahaa (haisunäätä).

Nyt jäädäänkin jännityksellä odottamaan pojan uutta valintaa vessapaikaksi. Edellinen luottopaikka kun oli sohvan alla, jonne saimmekin sitten viritettyä pesukoneen vuotosuojan vessa-alustaksi (tämän päällä on sitten ollut sanomalehti, ja nyt kokeeksi kroonikkovaippaa muistuttavat koiranpennun pissialustat). Sekään ei olisi vaihtoehtona ideaali, mutta selvästi nykyistä parempi. Seuraavaksi sohvaksikin haluan kuitenkin sellaisen mallin, jonka alle ei pääse. Josko sitten Miikkiskin suostuisi harkitsemaan samanlaista katosvessaa mitä Mörkö käyttää.