TammerFerret 2016

TammerFerret frettinäyttely on nyt onnellisesti ohitse, ja nyt näyttelyn jälkeen on heti pakko päästä
hehkuttamaan, kuinka tämä oli meidän lauman osalta voitokkain näyttely ikinä. Palkintokasseja ei lähtenyt Turkuun mukaan yhtään, mutta tänään saavutettiin jotain vieläkin upeampaa: Snurre antoi Niken olla samassa aitauksessa koko päivän! Ja nyt mamma on ihan pakahtua ylpeydestä.

Nike lähti miun, Jussin ja Sariannan matkassa näyttelyyn, kun Wilmalle tuli täksi päiväksi työvuoro. Alkuun oli puhetta, että laitettaisiin Nike Sariannan poikien kanssa, kun Snurre ei edelleen oikein arvosta vieraita näätiä, mutta koska meillä oli kuitenkin isompi aitaus, päätin silti koittaa. Kyllä Snurren piti aamusta Nikelle pikkaisen huutaa, mutta kun se tuntui ensikäskyjen jälkeen vähän rauhoittuvan, päätin tarkkailla tilannetta. Ja todentotta; tuntuu että Snurre on alkanut pikkuhiljaa omaksua enemmän sosiaalisia taitoja.

Kyllä tyttöä selvästi yhä jännitti, ja se oli hieman hermona pojan läsnäolosta. Silti siinä missä se vuosi sitten kusi alleen jo vieraiden frettien näkemisestä ja puoli vuotta ryntäsi suoraan kiljumaan korvaan, nyt se pysähtyy välillä tarkkailemaan, miten toinen fretti käyttäytyy. Ja Niken käyttäydyttyä rauhallisesti, Snurrekin saattoi välistä vaihtaa suuntaa ja jatkaa omia touhujaan sen sijaan, että olisi hyökännyt varuiksi korviin. Kaikkien väsähdettyä ne mahtuivat jopa saman viltin alle nukkumaan - tokikin niin, että Esteri oli välissä.

Tässä ei kyllä kaikki maailman kehut ja lohitahnat ole tarpeeksi, kun tietää miten iso juttu tämä
Snurrelta on. Siinä piti käydä useampaan kertaan aitauksessakin toista kehumassa ja silittelemässä, kun se otti tilanteen niin hienosti jännäämisestä huolimatta. Sen saavutuksen rinnalla kerrassaan upeasti laitettu palkintopöytä hienoine palkintoineen tuntui täysin toissijaiselta. Snurre voitti itsensä, ja se oli taatusti näyttelyn kovin suoritus <3

Ihan tyhjin käsin näyttelystä ei kuitenkaan lähdetty, kun arvoista tuli muutamia riippareita ja leluja, Aija kuriiroi meille petikassin Marilta ja Jussi osti minulle Unalta aivan ihanat frettikorvikset ja -riipuksen. Ne kuulemma kruunaavat hyvin hurahtanut näätämamma -lookin. Mutta miten sitä voisi olla hurahtamatta, kun on saanut maailman parhaat nääpät.

Kyllä, lienee melko turha enää sanoa, että olen innoissani.