Sivut

torstai 23. kesäkuuta 2016

Blogi 2-v.

Päärynäeläin-blogi täyttää tänään kaksi vuotta. Kaksi vuotta sitten tein päätöksen yhdistää aiemmat blogini yhdeksi sillisalaatiksi, josta on nyt kahdessa vuodessa kasvanut taas eläinblogi. Ehkä se onkin luontevinta niin, sillä eläinten kanssahan sitä on käytännössä koko elämänsä viettänyt, ja niistä itsellä riittää eniten kerrottavaa.


Kaksi vuotta sitten rottalani oli alkanut hiljetä ja tavarakaaos selkeytyä. Kumpikaan teema ei ole 
elämästäni hiljentynyt täysin, mutta niistä ei riittäisi enää juttua kahden blogin verran. Sen sijaan kuluneet kaksi vuotta ovat tuoneet paljon uusia juttuja, joiden ympärille Päärynäeläin on kasvanut. Kaksi vuotta sitten osasin nimetä Miikkiksen yhdeksi sellaiseksi kulmakiveksi elämässäni, josta ainakin tulisin kirjoittamaan. Vähämpä silloin vielä arvasin, kuinka kovasti haisunäätäjutut minua tulisivat viemään. Ja vielä vähemmän, kuinka Snurre ja Esteri saapuisivat elämääni, vaikka frettikuume olikin ollut ajoittaisena seuralaisenani lähes parikymmentä vuotta.


Jos nyt nimeäisin blogini uudestaan, Miikkiksen ohella nimeen pitäisi mahtua myös tytöt. Sekä nykyinen parivaljakko, että laumaan vielä toivottavasti liittyvä pentu. Mutta ainakaan tässä kohtaa nimenmuutos ei tunnu luontevalta: jotenkin se olisi liian iso. Etenkin kun olen ehkä viimein onnistunut selittämään nimen muutamille ;) Jotain uutta on kyllä lähiaikoina luvassa uuden yhteistyön muodossa.

Tulevaisuuden ennustamisessa olen yhä yhtä huono kuin ennenkin. Tulevaisuuden suhteen minulla
on vasta muutamia haaveita, ideoita ja ajatusleikkejä, joista en osaa edes aavistaa, millaisiin muotoihin ne tulevat lopulta kasvamaan. Mutta jos jotain tulevaisuuden suhteen todella toivon, niin terveyttä ja pitkää ikää omille nääpille ja muille rakkaille. Muut asiat rakentuvat sitten niiden ympärille.

Sen kuitenkin tiedän, että pari vuotta sitten en uskonut, että minusta olisi pitämään edes näätäpäiviä; ajattelin, että siihen tarvittaisiin joku sosiaalisempi ja selkeäsanaisempi ihminen. Tärkeänä pitämäni asia kuitenkin auttoi alkuun ja antoi lopulta rohkeutta aina Ylen suoraan lähetykseen asti. Miikkis ja tytöt ovat saaneet minut kyseenalaistamaan monet omat rajani ja astumaan niiden yli. Olen iloinen, jos olen Päärynäeläimen kautta saanut jaetuksi edes osan siitä ilosta ja innosta, mitä nuo otukset ovat elämääni tuoneet, teidän kanssanne.

Ja toivon, että nämä kaksi vuotta ovat olleet vasta alkua. 

2 kommenttia: